And it was all yellow – kesä 2001 Lontoossa oli keltainen

Takapiha oli eilen keltaisenaan voikukkia. Mies valmisteli vuoden ensimmäistä ruohonleikkuuta, ja päätin äkkiä lakata varpaankynnet keltaiseksi, ja napata muutaman fiilistelykuvan ennen kuin kukat jäisivät leikkurin alle. Kuvista tuli hauskoja, ja laitoin yhden kuvan instan stooriin. Keltaiseen viittaavaa kuvatekstiä miettiessäni mieleeni tuli ensimmäisenä Coldplayn ihanan Yellow-biisin lause ”And it was all yellow”. Alkoiko biisi soimaan heti sunkin päässä?

Yellow vie minut aina vuoden 2001 kesään ja Lontooseen. Kaupungin kadut olivat helteestä paahteiset, kun kiertelin vapaapäivinäni Covent Gardenin kupeessa sijaitsevia pieniä idyllisiä levykauppoja ja kirjakauppojen filosofia-hyllyjä. Aikaa tuntui olevan loputtomasti, ja sain viettää päiväni kuljeskelemalla katuja päämäärättömästi koko päivän. Joka paikassa soi brittipoppi ja tietenkin se Yellow. Pystyn muistamaan sen yhden tietyn levykaupan ulkonäön ja fiiliksen niin elävästi! Levykaupan vieressä oli joku kiinalainen tai thai-ravintola, ja huumaava mausteisen ruuan tuoksu ylsi levykauppaan saakka. Selailin levyjä puisissa hyllyissä, ja mietin kahden kilpailevan bändin levyn väliltä.

Vuonna 2001 oli nousussa Coldplayn lisäksi Travis niminen bändi. Olin varma, että Traviksesta tulee isompi ilmiö kuin Coldplaystä. Pidin heidän musiikistaan silloin enemmän, ja levykaupasta mukaani lähtikin heidän uunituore The Invisible Band-levy. Nyt on tietenkin selvää, kumpi bändi nousi koko maailman tietoisuuteen. Oletko kuullut Travis-yhtyeen biisejä? Jos bändi ei ole tuttu, niin suosittelen googlaamaan, jos koet kaihoisan brittirockin omaksesi.

Kesä 2001 tulee aina säilymään muistoissani kuumana ja keltaisena. Olin niin onnellinen kuin vain 19-vuotias villivarsa voi kesälaitumella olla. Ja villivarsalla en tarkoita, että olisin ollut erityisen villi. Sillä villi en todellakaan ollut. Mutta tuona kesänä olin ensimmäistä kertaa vapaa. Tuntui kuin olisin hypännyt sisälle elokuvaan, tai jonkun toisen elämään. Tunsin olevani joku muu. Ja se tuntui uskomattoman vapauttavalta. Tuntui, että voisin olla yhtä kiinnostava ja cool kuin tyylikkään huolettomat tyypit, joita kaupunki oli pullollaan.  Mikään ei koskaan tule enää tuntumaan siltä kuin vuoden 2001 rakkauden, itsenäistymisen ja vapauden kesä Lontoossa tuntui. 

Löytyykö sulta biisejä, jotka vievät johonkin tiettyyn paikkaan ja aikaan?

Kivaa sunnuntaita! Tänään ajattelin taas testata jotain uuttaa keittiössä. Saa nähdä, mitä siitä tulee!

Lue myös: How I met your father, part 1 ja How I met your father, part 2

Kommentit (1)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    31.5.2020, 08:32

    Mulle tulee Travisista mieleen mahdollisesti juuri tuo sama kesä, kun lukiosta lomaillessa käytin päiväni nimenomaan musiikin kuunteluun ja festarireissujen suunnitteluun. Why does it always rain on me = ❤.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *