Bridgerton – sarja, josta kaikki puhuvat

Oletko jo törmännyt sarjaan, josta kaikki puhuvat? Netflixiin putkahti uusi sarja ihan yllättäen. Yleensä suuremman luokan sarjauutuuksia mainostetaan sen verran paljon, että niitä osaa odottaa, mutta nyt ihan puskista Netflixin etusivulle tömähti Julia Quinnin romaaneihin perustuva pukudraama nimeltään Bridgerton, joka nousi nopeasti Netflixin Suomen katsotuimmaksi. Minut tuntevat tietävät, että jos sarjaan yhdistää sanat britti ja pukudraama, niin olen heti mukana.Kuva:Netflix

Draamaa ja todellisuuspakoa lomalöhöilyyn

Otin uutuuden tietenkin heti katseluun. Mikäpä olisi ihanampaa kuin päästä omaa todellisuutta karkuun 1800-luvun Lontooseen upeiden pukujen, kauniiden rakennusten ja Jane Austenin tyyliseen  maailmaan. Tänä sisälle käpertymisen aikana Bridgerton kuulostaa ihan täydelliseltä ajanvietteeltä.

Ehdin katsoa kaksi ensimmäistä jaksoa joululomalla. Odotukset olivat korkealla. Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että uskotteko, etten ole katsonut jaksoakaan Downton Abbey-sarjaa? Tämä on jostain syystä jäänyt katsomatta. Bridgerton näyttää upealta. Ihmiset ovat kauniita, puvut uskomattomia ja jopa kukat talojen edustalla ovat kuin sadusta. Näyttelijät puhuvat selvästi brittiaksentilla ja miljöö näyttää Englannilta. Silti sarjasta jotenkin huokuu häiritsevästi amerikkalaisuus. Tämä johtunee siitä, että sarjan ovat luoneet Greyn Anatomiastakin tutut Shonda Rhimes ja Chris van Dusen.

Bridgerton on pukudraama modernilla twistillä

Asetelma on tuttu. Bridgertonissa pyöritään rakkauden, avioliiton ja seurapiirien pyörteissä. Bridgertonin perheen nuoret naiset valmistautuvat elämänsä tärkempään tehtävään, hyvän aviomiehen nappaamiseen. Lontoon seurapiireissä käy kuhina kun mystinen Lady Whistledown julkaisee skandaalinkäryistä lehtistään, joka tuntuu vaikuttavan myös Bridgertonin vanhimman tyttären Daphnen maineeseen ja avioitumismahdollisuuksiin epäsuotuisasti.

Bridgerton poikkeaa kuitenkin tavanomaisesta historiallisesta draamasta, sillä siinä ihonvärillä ei ole väliä. Hovissa eivät kuljeskele silkkimekoissaan vain valkoiset, vaan kauden tavoitelluin poikamieskin on tummaihoinen. Luin myös, että vaikka musiikki kuulostaa ensikuulemalta ihan ajanmukaiselta, tarkempi kuuntelu osoittaa, että jousikvartetit soittavatkin moderneja hittejä. Historiallisista draamoista poiketen Bridgertonissa on lukemani mukaan luvassa myös varsin kuumia intiimihetkiä vällyjen välissä.

Hauskat twistit eivät silti pelasta Bridgertonia. Sarja on kivaa ja kevyttä lomaviihdettä, ja toki katson esimmäisen kauden loppuun. Silti Bridgerton oli itselleni hienoinen pettymys. Ehkä olen vain omiin mieltymyksiini kangistunut, tykkään nauttia brittidraamani kuivina ja amerikkalaissarjani saippuaisina. Ei sekoiteta niitä. Yritys oli hyvä, mutta toteutus hieman ontuu.

Joko olet katsonut Bridgertonia? Mitä mieltä sinä olit, tykkäsitkö?

Tästä tuli tämän vuoden viimeinen kirjoitus! Hyvää uutta vuotta!

Palailen ensi vuonna, vai palailenko? 😉

Lue myös: Joulufiilis kadoksissa – katso tämä sarja! ja Näitä sarjoja odotan tänä keväänä