Olet mun koti ja seikkailu
You are my home and my adventure all at once
Näin yllä olevan tekstin eilen instagramissa. Toki olen nähnyt lauseen aikaisemminkin, mutta tällä kertaa se kolahti jotenkin erityisesti. Mieheni todellakin on kotini ja turvasatamani, ja samalla elämäni suurin seikkailu. Tämä viikko on mennyt hieman siirappisissa merkeissä, ja pääni on täynnä paitsi räkää, niin myös vaaleanpunaista höttöä. Mutta höttö sallittakoon, sillä jos kaikki osapuolet ovat tarpeeksi terveitä, koittaa tänä viikonloppuna pitkään odotettu parisuhdeviikonloppu.
Mutta palataan vielä tuohon alun sitaattiin. Tänä syksynä olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 19 vuotta. Tapasimme syksyllä 2001, kun olin 19-vuotias. Vasta ylioppilaaksi kirjoittanut, ja nauttimassa elämästä Lontoossa. Tänä vuonna olen ollut mieheni kanssa puolet elämästäni. Se on ihan järisyttävän pitkä aika. Olen kasvanut aikuiseksi hänen kanssaan.
Olemme asuneet useammassa kodissa ja maassa. Olen ollut Lontoossa, opiskellut, viettänyt hetken vapaata kaikista velvollisuuksista valmistumisen jälkeen, ja sitten aloittanut kokopäiväisesti työelämässä. Minusta on tullut äiti ja kolmekymppinen. Mutta yksi on kaikki nämä vuodet pysynyt – koti on siellä missä hän on. Hänen olkapäähänsä voin aina nojata.
Olen onnekkaassa asemassa, että näiden 19 vuoden jälkeenkin koen, että hän on myös edelleen suuri seikkailuni. Arjen vakauden lisäksi hänessä asuu seikkailija. Ehkä nykyään aika keski-ikäistynyt ja kyynistynyt seikkailija, mutta seikkailija joka tapauksessa. Tuntuu, että hänen kanssaan kaikki ovet ovat avoinna, perhosia edelleen mahassa, ja mitä tahansa voi tapahtua. Joskus illalla häntä katsoessani mietin, että kaikkien näiden vuosien jälkeenkin hän on tietyllä tavalla edelleen mysteeri minulle. Samalla niin tuttu, mutta silti tuntematon. Arjen pyörityksessä se tutkimaton polku välillä unohtuu. Vielä on kuitenkin yllätyksiä edessä yhteisellä matkalla.
Huomenna siskoni tulee meille pojan seuraksi, ja olen varannut hotellin kahdelle hengelle. Meillä on harvoin mahdollisuus olla ihan kahdestaan, mutta tänä viikonloppuna on vain me kaksi. Ajatus tuntuu ihan hullulta. Hyvällä tavalla siis. Piti ihan miettiä, että mitä me teimme ennen kuin oli vanhemmuus ja jatkuva väsymys. Mihin tämän arvokkaan parisuhdeajan käyttäisi.
Ykkösvaihtoehtoni oli leffa, illallinen, drinkit ja tietenkin yö hotellissa. Mies ei innostunut tällä hetkellä leffassa pyörivistä leffoista, joten leffailta on poissa pelistä. Toinen suosikki-idea oli mennä kylpylään. Rakastan vedessä lillumista. Olen ollut tällä viikolla niin flunssainen, ettei uiminenkaan ehkä ole paras idea. Onneksi sillä tekemisellä ei loppujen lopuksi niin suurta merkitystä, tärkeintä on kädestä pitäminen ja kiireetön aika yhdessä.
Kiitos sisko <3
Lempeää viikonloppua!
Nauttikaa <3
<3 ihana <3
<3