Selvisin viisaudenhampaan poistosta!

Yksi hammaslääkäripelkoisen pahimmista painajaisista on ajatus viisaudenhampaiden poistosta. Ajatus siitä, että tukevasti kiinni oleva hammas revitään väkivaltaisesti irti juurineen päivineen, tuntuu niin luonnottomalta. Olen jostain lukenut, että viisaudenhampaat puhkevat yleensä 25 vuoden ikään mennessä, ja tämän iän saavutettuani huokaisin helpotuksesta, kun yhtään pirulaista ei suusta löytynyt. Noh, viisi vuotta myöhemmin ylhäälle oikealle puhkesi pienen pieni viisaudenhammas. Vuosien ajan olin ehdoton sen poistoa koskevien ehdotusten kanssa. Tänä vuonna se on kuitenkin aiheuttanut niin paljon harmia, että myönnyin poistoon. Ja arvaa mitä, selvisin viisaudenhampaan poistosta!

Hammaslääkäripelko

Kävin keväällä hammastarkastuksessa, jossa sain kauhukseni pitkän remppalistan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut hammaslääkäripelostani, ja nämä asiat ovat minulle haastavia.Viime aikoina hammaslääkäripelkoa miettiessäni olen tullut siihen tulokseen, että pelossa voi olla kyse myös suun alueen yliherkkyydestä. Ehkä myös siitä avuttomuuden tunteesta, kun makaat selälläsi monttu auki täysin toisten armoilla.

Vaikka positiiviset hammaslääkärikokemukset ovat vähän auttaneet hammaslääkäripelkoon, en lähtenyt kevein mielin käymään remppalistaa läpi. Listan ensimmäinen kohta tosin oli helppo nakki. Oli varattava aika koko suun röntgeniin. Done and done. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut hammaskiven poisto, jonka kanssa vitkuttelin koko kesän. Kun elämässä on muutenkin todella raskas vaihe, ei energiaa ylimääräiseen hammaslääkärisäätöön ollut yhtään.

Listalta löytyivät myös yksi paikattava reikä, purennan tarkastaminen erikoishammaslääkärillä, sekä se pahin – viisaudenhampaan poisto. Nyt eletään syykuuta, ja onnekseni olen saanut raksittua listalta näistä jo ison osan. Tärkeimpänä, viisaudenhammas on nyt poissa!

Viisaudenhampaan poisto

Kysyin instagramin puolella, että kiinnostaisiko tarinani viisaudenhampaan poistosta. Vastaukset jakautuvat aika lailla kahtia. Päätin, että kirjoitan tämän tarinan ihan jo siksikin, että maailma kaipaa hyviä kokemuksia asioista, jotka pelottavat. En voi kehuskella olevani niin rohkea, että olisin saanut varattua ajan tähän operaatioon. Ehei, minulle kävi sillä tavalla onnekkaasti, että kun menin näyttämään bruksismin takia vinksahtanutta purentaani, ehdotti (superihana) hammaslääkäri varovaisesti, että napataanko tämä viisaudenhammas nyt tässä samalla pois.

Olin ehkä salaa toivonut, että poisto tapahtuisi juurikin näin. Äkkiä ja ennalta stressaamatta. Minulle melkein pahempaa kuin itse hammaslääkärissä käynti, on se ajan varaaminen ja piinallinen odotus. Olin varma, että panikoin itseni paniikkikohtaukseen saakka odottaessani aikaa hampaanpoistoon. Kävin päässäni läpi kaikki kauhuskenaariot, ja mietin esilääkityksen pyytämistä.

Tiesin, että hammas voidaan poistaa vetämällä, jos juuret ovat suorat. Näissä tapauksissa on operaatio yleensä hyvin nopea. Tämä tieto lohdutti, sillä 45 minuutin hampaan paikkaus on tuskainen kokemus. Tuntuu, ettei se poraaminen ikinä lopu. Leukoja särkee suun pitämisestä auki. Viisaudenhampaani saattoi olla jo vähän irti valmiiksi, joten pidin peukkuja, että se lähtisi nätisti. Ja niin se tekikin! Puuduttamisen jälkeen meni alle viisi minuuttia ja operaatio oli ohi. Olin lukenut tarinoita, ettei poistaminen satu, mutta olin silti varautunut kipuun. Ja olin jopa hieman yllättynyt, ettei poisto sattunut ollenkaan.

Yllättävää oli myös se, ettei puudutuksen poistumisen jälkeenkään ollut juurikaan kipuja. Olisin selvinnyt siis ilman kipulääkkeitä koko hommasta. Otin kuitenkin muutaman päivän ajan Buranaa, joka poistaa mahdollista tulehdusta. On hämmentävää, miten niin brutaalilta toimenpiteeltä tuntuva juttu ei loppupeleissä ollut kummoinen juttu ollenkaan. Ehkä helpoin hammastoimenpide ikinä, ainakin jos vertaa paikkaukseen tai hammaskiven poistoon. Mutta ei lähdetä tässä puhumaan enempää siitä hammaskiven poistosta, niin jää tähän tarinaan kiva ja positiivinen päätös 😀

Kuvat: Hanna

Huh, melkein leijuin hammaslääkäristä kotiin. Niin helpottunut olin. Onko sinulta poistettu viisaudenhampaita? Miten meni?

Näissä kuvissa minulla on päällä ihana Lumoan Kielo kimono. Ostin sen jo hyvän aikaa sitten, mutta jotenkin sävytys on sellainen, että se tekee mieli laittaa päälle näin syksyllä. Rakastan tätä kimonoa!

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!

Lue myös: Bruksismi ja elämäni hirvein pääkipu

hyvinvointi paivan-tyyli terveys

Päivän asu – Neulomon Marika syyskuosissa

Vaikka tänä viikonloppuna ollaan saatu nauttia vähän kesäisemmistä keleistä, niin mulla on jo ihan syksyfiilis. Asiaa ei helpota pimenevät illat ja pitkä sadeputki. Tämä viikonloppu tuntuu monella tavalla jäähyväisiltä kesälle. Vielä viimeiset lämpöasteet ja hengailut ulkona ilman takkia. Tämä syksy tuo muutoksia niin elämässä kuin pitkään jatkuneessa Neulomon yhteistyössäkin. Yhteistyöni Neulomon kanssa päättyy näihin ja näitä seuraaviin asukuviin. Tänään on tarjolla näistä ensimmäinen päivän asu – Neulomon Marika-tunika. Olo on haikea, mutta kiitollinen. Ehkä joidenkin ovien sulkeminen avaa uusia.

Marika-tunikan hunajainen sävy sopii syksyyn

Tämä ihana Marika-tunika hunajan sävyssä ja Takapiha-kuosissa ei ehkä ole suunniteltu juuri syksyä ajatellen, mutta näin syksyn kynnyksellä näen tunikan syystunikana. Hieman sinapinkeltaiseen vivahtava hunajan sävy on kaunis. Kuin syksyiset lehdet. Marika on minulle mallina hyvin tuttu ja mieluinen, mutta vaate näyttää yllättävän eriltä erilaisessa värissä ja kuosissa. Linkkaan tämän postauksen loppuun aikaisempia Marika-tunikoitani, niin pääset itse vertailemaan.

Tämä tunika tuntuu jotenkin jopa pidemmältä kuin aikaisemmat Marikat. Minulla on koko XL. Tunika menisi hyvin myös mekosta. Instan puolella joku kommentoikin asua sanomalla mekkoa ihanaksi. Tunika tai mekko, ihana joka tapauksessa. Yhdistän tähän viileämmällä kelillä Neulomon mustat Outi-leggingsit tai farkut. Marika on kivan monikäyttöinen malli.

Mitä tykkäät tästä sävystä ja kuosista? Onko murrettu keltainen sinulle sellainen syysväri, joka eksyy päälle ja vaatekaappiin juuri syksyisin?

Sinapinkeltaisen lisäksi omiin syksyväreihin on jo vuosia kuuluneet viininpunainen ja tumma turkoosi. Toki tykkään niistä muinakin aikoina, mutta aina syksyn tullen tulee kaivettua kaapista nämä tietyt lempisävyt. Syksy on pukeutumisen kulta-aikaa. Siinä, missä kesä on pukeutumisen osalta huoleton, on syksy selvästi tyylikäs.

Valitsin Neulomolta tämän viimeisen yhteistyön myötä myös marsalan punaisen Ballo-tunikan. Joten siitä on vielä tulossa kuvia. Valitsin marsalan eli murretun punamullan sävyn, koska se oli niin kaunis sekä syksyyn sopiva. En muista, että minulla olisi koskaan ollut mitään sen väristä vaatekaapissa, joten on jännittävä nähdä, miten se minulle sopii.

Blogi jatkaa hiljaista päivittymistahtiaan. Tällä hetkellä ei aika eikä energia riitä enempään. Mietin myös koko blogin pakettiin laittamista, mutta ehkä kuitenkin jatkan vielä, vaikka sitten harvemmalla postaustahdilla. Tuntuu kuitenkin kivalta, että on tämä paikka, johon voi kertoa omia juttujaan.

Voi olla, että tulee vielä aika, kun blogille on enemmän aikaa. Sitä odotellessa mennään tällä satunnaisella päivitystahdilla. Insta (@minneanmuruja) päivittyy useammin, joten sieltä voi kurkkia kuulumisia.

Mitä sulle kuuluu? Odotatko syksyä?

Lue myös: Päivän asu ja viikonlopun parhaat, Joulukalenteri – 3.luukku ja Neulomon Marika-tunika on jo klassikko

 

*tunika saatu

muoti paivan-tyyli