Tiistaina töiden jälkeen väsyneenä ja hikisenä vetäisin tämän ihanan uuden Mainion Twigs mekon päälle, vaihdettiin lennossa miehen kanssa päivän kuulumiset, ja suuntasin keskustaan. Olin menossa Hannan kanssa ihastuttavan Putiikki Puotilan ja Studio Ilona Koposen uusien tilojen avajaisiin. Ennen avajaisia ehdimme vielä napata nämä asukuvat. Ja juuri, kun viimeiset kuvat olivat purkissa, taivas repesi, ja vettä tuli kaatamalla.

Instan puolella toivoitte näiden asukuvien kaveriksi kuulumisia. Ja tässä niitä tulee. Postauksen aloituskappale kuvaa itse asiassa hyvin sitä, miten viime aikoina on mennyt. Kiirettä, ylitöitä, väsymystä ja vesisadetta. Mutta tyyli on sentään mintissä 😀 Tämä Mainion mekko on mainio!

Tämä syksy on jo näyttänyt pimeämmän puolensa, ja se näkyy heti sekä omassa fiiliksessä että myös miehessä. Ja minusta saa kyllä jo puhua syksystä, kun iltaisin on niin pimeää, että vähän pelottaa, ja aamuisin on vaikeaa herätä. Saa puhua syksystä, kun aamulla joutuu etsimään kahta samanlaista lapasta lapsen pieniin käsiin päiväkotimatkaa varten, ja kun pyörän penkki tuntuu aamulla kylmältä takapuolen alla.

Jos oma mielialani on ollut hieman matala, niin samaa voi kyllä sanoa myös miehestäni. Monta vuotta Suomeen muuton jälkeen häneen ei tuntunut vaikuttavan vuodenaikojen vaihtelut, mutta nyt sen kyllä huomaa. Aamulla kellon soidessa hän huokaisee astetta raskaammin. Aamupalaa syödessä kulmat ovat normaalia kurtummassa. Maailmantuska (joka on aina kuvioissa hänen kohdallaan) on astetta syvempi. Ja huolensa hän purkaa tekemällä enemmän töitä. Ylitöitä. Ei meno meidän kotona ole onneksi kuitenkaan pelkkää väsymystä ja maailmantuskaa. Poikamme tuntuu olevan oma iloinen itsensä, ja innoissaan kaikesta, oli se sitten vaarilta tullut syysvaatepaketti, tai Love Island Suomen katumainos.

Eilen keskustassa kävellessämme hän hihkaisi ”Onko tuo se Love Island Suomi -mainos?”. Tarkkasilmäisiä nuo pienet ihmiset. Itseäni alkoi naurattamaan pojan kysymykset siitä, onko Love Island naisten ohjelma, ja miksi ne ovat siellä biitsillä. Poika halusi myös tietää, aijonko katsoa ohjelmaa, ja pitäisikö minun ja iskän myös osallistua siihen. Itse hän halusi osallistua ohjelmaan isona poikana. Ja kaikki tämä vain yhden tv-mainoksen perusteella. Fiksu tyyppi. Tulisi varmasti tarpeeseen pienet love islandit itse kullekin. Aamuisin lasken kuinka monta väsynyttä herätystä vielä ennen Uuden-Seelannin matkaa, ja toivon, että kaikki ylityöt ja väsymyksestä johtuvat nahistelut ovat kaiken sen viiden lomaviikon arvoisia. Uuteen-Seelantiin on reipas kaksi kuukautta aikaa, ja sen ajatuksen voimalla ajattelin rämpiä tämän syksyn. Silittää aamuisin miehen selkää, ja kuiskata: ”Kyllä tästäkin selvitään.”.

Mitä tykkäät asusta? Näyttääkö pitkä mekko hassulta vai kivalta?

Aurinkoa ja love islandia perjantaihinne!