Eilen kirjoitin jutun siitä, mikä puolisossa ärsyttää. Sain teiltä pajon kommentteja, että samanlaisien asioiden kanssa painitaan myös muissa parisuhteissa. Juttu oli kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa, tottakai. Jottei jäisi kuva, että puolisollani on vain verenpainetta nostattavia piirteitä, laitan tasapuolisuuden nimissä tähän postaukseen myös muutaman ihanan piirteen. Sellaisen, jonka vuoksi olemme olleet yhdessä jo kohta pari vuosikymmentä.
Karskin komean ulkonäön lisäksi kiinnitin jo heti tapaamisestamme lähtien huomiota hänen hienotunteisuuteensa ja herrasmiesmäiseen käytökseensä. En muista yhtään kertaa, jolloin hän olisi esimerkiksi kommentoinut ulkonäköäni tai kenenkään toisen ulkonäköä negatiivisesti. Tyypillisenä miehenä hän ei kyllä juurikaan kommentoi ulkonäköäni myöskään positiivisesti 😀  Hänen huomaavaisuutena valloitti minut heti alusta alkaen. Ensitreffeillä sain kaksitoista valkoista ruusua. Ja kuvainnollisia ruusuja on satanut suhteen varrella tasaisesti. Tapaamisestamme voit lukea kaksiosaisen tarinan täältä ja täältä.

Huumorintajumme menevät hyvin yhteen, ja se on varmasti yksi tärkeimmistä yhdessäpitävistä asioista. Asioille täytyy osata nauraa, ja huumori on auttanut meitä vaikeimpien aikojen yli. Suhteemme suurin koetinkini, vauvavuosi, kaipasi paljon mustaa huumoria, jotta siitä väsymyksen ja raskauden määrästä selvittiin. Jos suhteesta puuttuu huumori, en näe sillä tulevaisuutta. Hassuttelu on suhteen suola. 

Vastakohdat todella täydentävät toisiaan. Olemme useimmissa asioissa täysin erilaisia, mutta jollain kummallisella tavalla vastakohdat luonteissamme loksahtavat hyvin yhteen. Ja vaikka leppoisan laiskana tyyppinä miehen kokoaikainen häärääminen välillä ärsyttää, niin arvostan suuresti, että hän pitää kodin kunnossa ja korjaa rikkoontuneet asiat kattolampusta pyöränkumiin. Usein vitsailen, että mies on parempi vaimo kuin minä, sillä häneltä luonnistuu näppärämmin esimerkiksi pudonneen napin ompelu tai kakun leipominen.  

Ja leipomisesta puheen ollen, en voi olla hehkuttamatta, kuinka mahtava kokki ja leipuri mies on! Vitsi, miten mahtavaa on, kun perheessä herkutellaan makuja myös toisesta ruokakulttuurista. Mies on tutustuttanut minut niin lammaspaistista pavlovaan ja skonsseista beef piehin. 

Jos minä haaveilen uudesta kukkapenkistä, niin suunnittelisin tätä projektia varmasti pari vuotta. Mies sen sijaan ryhtyy heti toimeen asian ääneen sanottuani, ja huikkaa jo toinen jalka ovella, että nyt mennään ja ostetaan tarvikkeet kukkapenkkiä varten. Sanoista tekoihin, välillä liiankin innokkaasti. Saa olla varovainen, mitä sanoo ääneen. Ehkä juuri tästä innokkaasta asioihin tarttumisesta johtuen kaappimme ovat täynnä kaikenlaista tavaraa, jotka mies on ostanut innostuksen vallatessa. 

Sellainen hän on. Hän täydentää minua kauniisti. Ja toivon, että myös minä täydennän häntä.

Mitä sinä arvostat puolisossasi? Kuka teillä leipoo parhaimmat kakut? Ja hei, puolison parhaiden puolien miettimisen lisäksi myös niiden kertominen puolisolle kannattaa! Eikö olisikin ihana kuulla, mitä puoliso sinussa arvostaa!

Leppoistaa lauantaita! Nautitaan kesäisistä keleistä 🙂