Tip tap, tip tap! Tuliko joulu aikaisin tänä vuonna, vai miten täällä on tämmöisiä ihanuuksia talo täynnä? Olenko kenties tullut ihan hulluksi, ja ostanut useamman kameran kerralla? Jos kamerajorinat ei kiinnosta, niin kannattaa skipata tämä postaus suosiolla 😀
Aikaisemmin pohdin, millaisen kameran hankkisin ja kerroin hieman kamerahistoriastani. Päädyin kuin päädyinkin tuohon Olympuksen E-PL7 -kameraan, kun se oli hyvässä tarjouksessa. Ja hyvä niin, sillä olen tyytyväisenä kuvannut sillä jo useamman päivän. Esimerkiksi tämän postauksen kuvat on otettu uutukaisella E-PL7 -kamerallani. Olen ihastellut sen kaunista valkoista runkoa, ja näppärää kokoa. Mutta sitten Olympus Finlandilta lupasivat lainata mulle uusintaan, E-PL8 -kameraa! O-ou!
Täytyy kyllä sanoa, että onhan se paitsi hämmästyttävän kauniin ruskea, niin myös metallirunkonsa ansiosta jämäkämmän ja laadukkaamman oloinen kuin edeltäjänsä E-PL7! Minkäs sille voi, minä ainakin olin ihan myyty tuolle uudelle designille! Metalli voittaa aina muovin. Katsokaa nyt, miten tuo metallirunko oikein huutaa tyyliä ja toimivuutta! Melkein alkoi jo harmittamaan, että ehdin ostaa tuon E-PL7:n.
Harmillisesti sää on viime aikoina ollut kaikkea muuta kuin kuvausystävällinen. Paljon en ehtinyt tuota E-PL8 -kameraa ulkoiluttaa, kun vettä on tullut taivaan täydeltä monta päivää, eikä valoisaa aikaa ole tässä vaiheessa vuotta kovinkaan montaa tuntia päivässä. Ja ne muutamat valoisat tunnit menevät arkisin töissä.
Pienen vertailun jälkeen varsinaisessa kuvanlaadussa, tai muissa teknisissä ominaisuuksissa näiden kahden kameran välillä en nähnyt mitään eroa. Tyytyväinen olin kuvanlaatuun molemmissa, vaikka vähän pelkäsin, miltä kuvat näyttäisivät ensiluokkaisen O-MD:n käytön jälkeen. Tässä uudemmassa kamerassa on ainakin useampi taidefiltteri kuin edeltäjässään, mutta suurin ero nähdäkseni on juurikin ulkonäössä ja rungon materiaalissa. E-PL8 -kameroissa värivaihtoehtona on siis myös tuo kaunis ruskea, jota E-PL7 -kameroista ei löydy.
Täytyy myöntää, että koska olen kuvannut viime aikoina mieheni järeällä O-MD E-M1 -kameralla, kesti hetken totutella PEN -kameroiden pienempään kädensijaan sekä pienempään kokoon. Myös asetukset ja painikkeet ovat hieman eri paikassa kuin mihin O-MD:ssä ehdin tottua. Ehdin jo ihastua O-MD E-M1:n isoon ja tukevaan kahvaan, jonka ansiosta kamera pysyy hyvin kädessä tilanteessa kuin tilanteessa. Juoksevaa taaperoa kuvatessa tuo iso kahva tulee tarpeeseen. Ehkä siksi tuntui aluksi, että nämä PEN -sarjalaiset luisuvat käsistä. Hetki meni, ennenkuin kamera istui käteen taas luontevasti. En ole varma, mitä tuolla E-PL8 pienemmällä ”minimalistisella” kädensijalla on haettu, ehkä sillä on tavoiteltu linjakkaampaa ulkonököä, mutta käytönnölliseksi en sitä koe. Tykkään E-PL7:n hieman isomman kädensijasta.
Kääntyvä näyttö on näissä PEN -sarjan kameroissa samanlainen. Itse en tästä kääntyvästä selfie-näytöstä juuri perusta, mutta saattaa se joissakin tilanteissa olla kätevä. Ehkä hieman kuitenkin pelkään, että onnistun vääntämään kääntyvän näytön rikki. Molemmista kameroista löytyy myös toki näppärä sisäänrakennettu wifi, joka helpottaa kuvien jakamista. Vaikka paljon tykkään katsoa kuvia, ja tehdä mahdolliset muokkaukset läppärin isolta ruudulta, on wifi kameroissa nykyään ihan must have.
Kaiken kaikkiaan E-PL7 oli hyvä hankinta, ja sopii kuvaustarkoituksiini loistavasti! Uskon, että meillä on edessä monta hyvää yhteistä vuotta! Mukavaa Olympuksen kameroissa on, että objektiivit käyvät eri kameroihin, eli voin käyttää kaikkia mieheni O-MD:hen ostamiaan objektiiveja omassa kamerassani, vaikka kameramme eri sarjaa ovatkin. Objetiiveja meiltä löytyykin jo hyvä määrä eri tilanteisiin, mutta niistä, tai tulevista objektiivi hankinnoista en ala tässä postauksessa enää jaarittelemaan. Jos kiinnostusta löytyy, niin voin tehdä niistä oman postauksensa. Päätän sekavan raporttini tähän 🙂
Mukavaa torstaita!
* Tämä postaus ei ole maksettu mainos.
