Someton ilta on parasta parisuhteen hoitoa

Some on salakavalasti ujuttautunut elämäämme, ja haukkaa nykyään aivan liian ison osan illoistani. Pimeyden lisäntyessä meillä on ollut hieman väsynyttä ja kärttyisääkin porukkaa. Olen jo jonkin aikaa iltaisin somehommia huhkiessani miettinyt, että jotain täytyy tehdä. Kun poika menee illalla nukkumaan, olen asettautunut sohvalle läppärin ja puhelimen kanssa. Mies on sen sijaan linnoittautunut puhelimineen makkariin. Lähellä, mutta henkisesti niin kaukana. Olen oman ajan ja tilan vankka puolustaja, mutta rajansa kaikella. Kyllähän minä tämän jo tavallaan tiesin, mutta silti se yllätti – someton ilta on parasta parisuhteen hoitoa.

Mitä tehdä ilman somea?

Muutama päivä sitten ehdotin miehelle niinkin radikaalia ideaa kuin somevapaata iltaa. Mies ei ensin ymmärtänyt, mitä ajoin ehdotuksella takaa. Hänen mielestään minä olen selvästi enemmän somessa kuin hän. Ja toki hän on siinä myös oikeassa. Ensin meinasin puolustautua sillä, että minä sentään teen töitä, sillä blogista ja instasta on tullut sivutyö. Sitten ajattelin, ettei ”sinä sitä, ja minä tätä”-väittely ollut oikea reitti. Kun sitten selitin, että olemme molemmat huomaamattamme nenä liian kiinni puhelimissa, ja se vaikuttaa varmasti jo parisuhteeseenkin, hän ymmärsi asian.

Niin me sitten laitoimme kello kahdeksan puhelimet pois. Kun poika oli peitelty, tuli hassu olo. Mitäs me nyt sitten oikein teemme, kun emme katso puhelinta. Oli aika yllättävääkin, miten tottunut sitä on puhelimen tuijottamiseen, ja kun se otetaan pois, ei enää muista, mitä on ennen älypuhelimia iltansa viettänyt. Koska poikaa ei voi jättää yksin kotiin, emme voi lähteä kävelylle tai mihinkään kodin ulkopuoliseen aktiviteettiin. Ensimmäisenä somettomana iltana päätimme vain syödä yhdessä iltapalaa ja jutella. Ja miten mainio ilta se olikin!

Olimme molemmat (minä erityisesti) niin innoissamme tästä erilaisesta illasta, että päätimme toistaa sen heti seuraavana iltana. Tällä kertaa teimme iltapalan, ja katsoimme yhdessä Netflixistä yhdessä valitun sarjan. Toisen illan jälkeen olin niin myyty tälle uudelle (tai vanhalle, jos sitä oikein kauas ajattelee) idealle somettomista illoista, että päätin, että nämä täytyy ottaa tavaksi. Sen ei pitäisi olla yllätys, miten hyvälle mielelle pelkkä toiseen keskittyminen tekee. Silti se tuli yllätyksenä. Arkisin tulee väsyneenä otettua puoliso liian itsestäänselvyytenä. Parisuhteeseen panostaminen ei aina vaadi kummoisia taikatemppuja. Yhteinen aika, toisen kuunteleminen ja aidosti läsnä oleminen on enemmän kuin tarpeeksi.

Someton ilta parantaa myös unta

Someton ilta on paitsi parasta parisuhteen hoitoa, niin se paransi hieman myös unen laatua. Mies on valitellut jo jonkin aikaa, että hänen on hankala saada iltaisin unta. Hän on sellainen murhtija ja stressaaja, että iltaisin hän varmaankin kiristelee hampaita (kirjaimellisesti), kun pitäisi rentoutua ja päästää irti päivän asioista. Olen itse samanlainen murehtija, joten tiedän tunteen. En tiedä onko puhelimen ruudun tuijottaminen iltaisin pahempaa kuin läppärin ruudun, mutta hyväksi unelle ei varmasti ole kumpikaan.

Itse koen, että kaipaan somehommien jälkeen pään nollausta, ja Netflix on mitä mainioin väline siihen. Silti tiedostan, että ruudun valo varmasti pitää vireystasoa yllä. Onhan siitä tutkimuksiakin olemassa, miten puhelimen sininen valo vähentää melatoniin tuotantoa ja valvottaa. Sometonta iltaa en pysty joka ilta järjesteämään, ellen sitten luovu bloggaamisesta ja somesta. Mutta ne illat, kun teen jotain muuta kuin ruudun tuijottamista vaativaa hommaa, uni on parempaa. Tavoitteenani onkin pitää muutama someton ilta viikossa. Ristin nämä illat parisuhdeilloiksi. Ajattelin myös kokeilla pääni nollaamista enemmän äänikirjojen kuin Netflixin avulla.

Kuuluuko some sinun iltoihisi? Osaatko laittaa puhelimen pois ajoissa ennen nukkumaanmenoa?

Rentouttavaa viikonloppua!

Psst! Olen niin innoissani suunnittelemastani Minnean muruja-joulukalenterista! Se alkaa nyt olla toteutusta vaille valmis! Kerron siitä piakkoin lisää!

Lue myös: Minä kysyin, mies vastasi (vastentahtoisesti) ja Miten päädyin naimisiin?

Suhteet Parisuhde

Suhteellista podcast – Toimiiko ystävyys 12 vuoden ikäerolla?

Tiesitkö, että meillä on ystäväni Hannan kanssa 12 vuoden ikäero? Kun muutama vuosi sitten tapasimme, tulimme heti hyvin juttuun. Itse asiassa niin hyvin, että kun kuulin Hannan iän, olin jopa hieman yllättynyt. Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalampi minun on arvioida ihmisten ikiä. Silti olisin helposti arvioinut Hannan olevan noin 30 vuoden hujakoilla. Miten suuri ikäero sitten näkyy ystävyyssuhteessa (vai näkyykö mitenkään)? Tästä puhumme tänään Suhteellista podcastin uudessa jaksossa.

Vaikuttaako ikä ystävyyteen?

Minulla on aina ollut melko samanikäinen ystäväporukka kuin mitä itse olen. Ystävyys on kehittynyt luonnostaan samanikäisten kanssa koulussa ja opiskellessa. Lapsuudenystäväni koostuivat naapureissa asuvista samanikäisistä kavereista. Mieheni ollessa minua vähän vanhempi, on ystäväpiirimme näin aikuisiällä muodostunut ennemminkin itseäni vanhemmista ihmisistä.

Minulla ei ole koskaan ollut itseäni paljoa nuorempia ystäviä. Osittain tämä johtuu varmaankin ihan siitä loogisesta syystä, ettei elämänpiiriini ole sattunut nuorempia ihmisiä, jotka olisivat samoissa harrastuksissa, töissä tai elämäntilanteissa. Asioissa, jotka luonnollisella tavalla toisivat meitä yhteen. Suuri poikkeus elämäni kulussa onkin bloggaaminen, jonka ”harrastajat” ovat pääsääntöisesti minua itseäni huomattavasti nuorempia. Toki meitä keski-ikää lähestyviäkin bloggareita löytyy, mutta olemme selvästi vähemmistö.

Ja juuri tämän harrastuksen äärellä tapasin Hannan. Meillä oli samat kiinnostuksen kohteet ja samanlainen huumorintaju. Ystävyys syntyi kuin luonnostaan. Ikäeromme on kuitenkin aika suuri, ja tottahan toki se näkyy meidän suhteessakin. Vaikka puhumme samoista asioista, niin puhummeko kuitenkaan samoista asioista? Meidän elämäntilanteet ovat myös kaukana toisistaan, joten riittääkö meillä juttua bloggaamisen ja valokuvauksen ulkopuolella? Kiinnostava kysymys on myös se, tarvitseeko riittääkään? Täytyykö ystävyyden ulottua kaikille elämän osa-alueille? Vai voiko ystäviä olla erilaisia eri tarkoituksiin? Yhden kanssa puidaan lapsiperhearkea ja jaetaan vertaistukea. Toisen kanssa jutellaan valokuvaamisesta ja kaikesta bloggaamiseen liittyvästä. Hieman karrikoiden siis.

Meitä kiinnostaisi kuulla, onko sinulla ystäviä isolla ikäerolla? Millaista se ystävyys on? Millaista haasteita teidän ystävyys on kokenut suuren ikäeron vuoksi?

Ja hei, iso ikäero voi myös olla rikkaus! Kuuntele podista, mitä olemme Hannan kanssa toisiltamme oppineet.

Podcastia pääse kuuntelemaan myös:

Spotify
Anchor.fm
Apple Podcast

Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun instagramissa @suhteellistapodcast

Kivaa keskiviikkoa! Vielä muutama jakso podin ensimmäistä kautta luvassa! Sitten pidämme pienen luovan tauon. Ja hei, jos sulla on risuja tai ruusuja annettavana, tai aihe-ehdotuksia, niin laita tulemaan!

Lue myös: Suuri ikäero parisuhteessa ja Voiko kaukosuhde toimia?

Suhteet Ystävät ja perhe Podcastit