En olisi alkuvuodesta vielä osannut edes kuvitella, miten työni muuttuu poikkeusolojen myötä. Ajatus hiljaisista etäpäivistä kotona tuntui introvertille ihanalta, mutta kovin kaukaiselta unelmalta. Kun maaliskuussa meillä töissä siiryttiin täysin etätöihin, oli siinä paljon opettelemista. Samalla tuntui mukavalta, ja toisaalta hankalalta. Nyt, kun aikaa on kulunut, ja uudet työrutiinit hallussa, tuntuu etätyö luontevalta osalta työntekoa. Meillä jatkuu etätyö osittain vielä ainakin tämän syksyn, ja vasta ihan muutama päivä sitten sain oivalluksen. Etätyö antaa mahdollisuuden pehmeämpään arkeen.  Tämän oivalluksen myötä syksy ja pimenevät päivät eivät tunnukaan ihan niin masentavalta!

Olen nauttinut etätyön tarjoamista hiljaisista päivistä yksin kotona. Voi että, että olenkin nauttinut! Voin aamuisin nukkua hetken pidempään, kun ei tarvitse miettiä, mitä töihin laittaa päälle. Aikaa säästyy myös siinä, ettei tarvitse meikata, tai pakata eväitä ja muita. Kovin pitkistä ylimääräisistä aamu-unista en pääse nauttimaan, sillä poika on vietävä aamulla päiväkotiin. On kuitenkin erityisen ihanaa, että aamun hulinoiden jälkeen, kun avaan kotioven, odottaa siellä rauhoittava hiljaisuus. Voin vetää lököhousut jalkaan, ja tekaista itselleni leivän ennen siirtymistä työpisteelleni. Aluksi hiljaisuus tuntui kummalliselta, ja aina etäpalavereiden jälkeen tuntui, että huoneen hiljaisuus piti täyttää jollain. Laitoinkin monesti hiljaista taustamusiikkia.

Etätyö antaa arkeen paljon joustoa ja vapautta. Työpisteen paikkaa voi vaihtaa työpöydältä vaikka sohvalle. Voin pitää työstä tauon, ja laittaa pyykit pyörimään. Ennen pyykkisirkus jäi aina kiireisten arkipäivien seurauksena viikonloppuun. Sunnuntaina stressasin sitä, olinko muistanut pestä kaikkien tarvittavat vaatteet alkavaa viikkoa varten. Nyt asiasta ei tarvitse stressata, sillä pesukoneen voi napsauttaa päälle koska vaan. Tunnen olevani rennompi ihminen, kun arjesta on poistunut suuri määrä ruuhkavuosien sähellystä. Tuntuu kuin vapaa-aika olisi lisääntynyt.

Ihan uudenlaista vapaudentunnetta tuottaa myös ajatus, että etätyötä voisi myös tehdä muualta kuin kotoa. Ajatus siitä, että voisin vaikka matkustaa äitini luokse, ja tehdä tehdä töitä sieltä käsin samalla kun poikani saisi enemmän aikaa isovanhemman kanssa, tuntuu aivan uudenlaiselta ja hienolta. Tämä yllättävä mahdollisuus etätyöhön on todellakin muuttanut tapaamme ajatella työtä paikkaan ja aikaan sidottuna.

Etätyössä on kuitenkin se kääntöpuoli. Olen miettinyt, että pitempään jatkuessa se saattaa vieraannuttaa työkaverit toisistaan. Kaipaan kahvihuonekeskusteluja ja iloisia hymyjä käytävällä kohdatessa. Etätyöstä puuttuu spontaanit yhteiset kuulumisten vaihdot ja yhteiset lounaat. Kommunikointi onnistuu Teamsin ja muiden järjestelmien välityksellä, mutta yhteydenpito keskittyy pitkälti työasioihin. Mitä tapahtuu työyhteisön ihmissuhteille? Varsinkin, jos työpäivä on ainoa sosiaalinen kontakti päivässä, mitä sen muuttuminen virtuaaliseksi tekee ihmisen psyykeelle?

Asioiden sopiminen etänä aiheuttaa myös helpommin väärinymmärryksiä. Kun ei näe toisen kasvoja ja ilmeitä, ei tiedä millä mielellä toinen on viestinsä kirjoittanut. Kirjoitettu kieli on töksähttävämpää ja tylympää. Kommunikointi tuntuu virallisemmalta. Siitä puuttuu kaikki ne kasvokkain käydin keskustelun vivahteet. Helposti jää se kaikki hiljainen tieto välittämättä. Helpommin tulee väärinymmärretyksi. 

Millaisia ajatuksia sinulla on etätöistä tai etäopiskelusta? Sopiiko etätyöskentely sinulle?

Lisätietoa etätyön hyödyistä ja haitoista löytyy esimerkiksi Työterveyslaitoksen sivulta.

Kivaa keskiviikkoa!

Lue myös: Syksy on kehityskeskustelujen aikaa ja Yllättävä urahaave – olisiko minusta yrittäjäksi?