Talvilomasta ja ahdistuksesta

Meillä on talviloma ensi viikolla. Tai siis minulla on kolme päivää vapaata ja perheen miehet lomailevat koko viikon. Tällä hetkellä ajatus talvilomasta on aika ristiriitainen. Toisaalta hoen päässäni, että  loma on lomaa. Toistaalta takaraivossa kummittelee ajatus kuikkuisista perheenjäsenistä neljän seinän sisällä. Myönnän suoraan, että ahdistaa.  

Talvilomalla Lappiin vai kotona neljän seinän sisällä?

Meidän perhe ei ole laskettelijoita tai hiihtäjiä. Me emme ole aikaisemminkaan viettäneet hiihtolomia matkustamalla Lapin hiihtokeskuksiin. Meillä ei siis olisi suunnitelmia suunnata hiihtokeskuksiin vaikka koronaa ei olisikaan. Siinä mielessä ehkä voisi ajatella, ettemme jää mistään paitsi koronakurjimuksessakaan.

Sen sijaan haluaisin mennä esimerkiksi viikonlopuksi kylpylähotelliin tai johonkin kaupunkikohteeseen. Haluaisin vaihtaa maisemaa. Etätyön takia kökötän kotona koko ajan, ja olisi ihanaa päästä lomalla pois kotoa. Pakata laukku ja painaa ovi takanaan kiinni. Viime viikon loppupuolella pojalle tuli pieni nuha, ja olemme sen väistymistä odotellessa olleet molemmat kotona. Töiden tekeminen energisen lapsen pomppiessa pitkin seiniä on koetellut hermoja oikein urakalla. Eikä se reilua ole ollut hänellekään. Olen ollut yksi ihmisraunio viime päivät. En siis varmaankaan paras mahdollinen puoliso tai vanhempi. Mitta on kaikin mahdollisin tavoin täynnä.

Ehkä juuri siksi ajatus talvilomasta neljä seinän sisällä tuntuu enemmänkin rangaistukselta kuin lomalta. Ja tiedän kyllä ettei lomalla tarvitse olla neljän seinän sisällä, vaan voi laskea pulkkamäkeä ja vaikka retkeillä ulkona. Silti epätoivo ja ahdistus valtaa mielialaa. Vaikka rakastan etätöitä, tuntuu tätä kotona olemista ja samanlaisina toistuvia päiviä olevan nyt aivan liikaa.

Katson somesta ihmisiä Lapissa, laskettelurinteessä tai hotellihuoneessa, ja sisäinen pikkulapseni haluaisi vain kiukutella. Tekisi mieli pistää kädet puuskaan ja huutaa: Miksi muut saavat mennä miten haluavat, ja minä en!?! Miksi muut eivät tunnu välittävän pätkääkään tästä tilanteesta, vaan tekevät ihan mitä haluavat? Minäkin haluan! Haluan lomalle hotelliin valmiiden aamupalojen äärelle ja valkoisiin lakanoihin. Haluan kylpylän porealtaaseen lillumaan ja ravintolaan syömäänHaluan mennä elokuviin! Haluan takaisin normaaliin!

Tiedän suositukset, ja haluan elää vastuullisesti. Painiskelen sisäisesti poreissa lillumisen ja perheen turvallisuuden välillä. Millaisia riskejä olen valmis ottamaan? Olisiko kylpylään meno turvallista? Vai olisiko se vastuuton ja täysin turha riski sekä omalle perheelle että kaikille kanssaeläjille? Mitä sinä ajattelet?

Mitä teillä tehdään talvilomalla? Matkustatteko jonnekin? Löytyykö muita, joilla alkaa olemaan mitta ihan täynnä tätä poikkeusaikaa?

Kivaa keskiviikkoa! Kaikesta huolimatta.

Lue myös: Syyslomalla Lappiin ja Hiihtoloma pilalla!

Kommentit (6)
  1. Ymmärrän fiiliksesi niiiin hyvin. Kyllä alkaa puuduttamaan tämä ikuinen kotona neljän seinän sisällä kökkiminen! Mutta ei kyllä silti oma luonne anna periksi alkaa vastustamaan noita ohjeistuksia. Hammasta purren siis eteenpäin mennään, ja rukoilen mielessäni että edes viimeistään kesällä tilanne olisi vähän parempi jo.

  2. Minäkin haluaisin mun elämän takaisin…nyt elän ihan vierasta elämää…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *