Tarinoita kuvien takaa

Vuosi sitten kirjoitin tarinoista insta-kuvien takaa, ja postaus sai kivan vastaanoton. Kuvilla halutaan luoda tietty mielikuva, tai kertoa tietynlainen tarina. Kaunis kuva kätkee kuitenkin usein taakseen paljon työtä, virheitä, sattumaa, hassuja tarinoita, ja joskus epätoivoakin. Kuva ei kerro, onko se napattu hetkessä, vai onko kuvaa varten hankittu lavasteita ja asetelmaa viilattu ajalla ja ajatuksella. Ajattelin jakaa muutaman tarinan viime aikoina blogissa näkyneiden kuvien takaa.Kenkäpostaus syntyi hetken mielijohteesta. Olimme palanneet viikonloppureissulta, aurinko paistoi vielä seitsemän jälkeen illalla, ja fiilistelin uusia kenkiäni. Seisoskelin takapihalla ilta-auringossa, ja päätin, että nytpä nappaan kuvat kengistä, niin saan postauksen kirjoitettua pojan mentyä nukkumaan. Kesäfiilistä korostamaan laitoin kuvaan mukaan peilipintaiset aurinkolasini. En vain kuvatessa huomannut, että näyn itse peilin kautta kuvissa lyhyt yöpaita alakulmasta kuvattuna. Pieni epätoivottu vilauttelu photoshopattiin pois aurinkolasien heijastumasta 😀Tein ihanaa sitruuna-mangojuustokakkua äitienpäiväksi, ja kakkujen teko venyi yllättäen aika myöhäiseksi. Halusin ajoittaa postauksen perjantaiaamuun, jotta se tarvoittaisi viikonlopun alussa äitienpäiväkakkua pohtivat lukijat. Ja kun jotain saan päähäni, niin se on toetutettava hinnalla millä hyvänsä. Kauppareissulla unohtui valkosuklaa, ja muutenkin näytti siltä, että projektia pitää siirtää päivällä. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, ja  kakut valmistuivat kuin valmistuivatkin torstai-iltana, mutta niiden olisi pitänyt olla jääkaapissa yön yli hyytymässä. Odottelin niin pitkään kuin vain valoa riitti, ja sitten nappasin kakut jääkaapista, levitin äkkiä kattauksen sängylle ja kuvaamaan.

Kuvista tuli omasta mielestäni ihan superkivoja, vaikka kakun koristeet alkoivat hitaasti upota liian pehmeään kakkuun kuin varomaton tallustelija juoksuhiekkaan. Onneksi kakut olivat seuraavana päivänä todella todella hyviä. Kuvatessa ulkonäkö on makua tärkeämpi, mutta nämä kakut myös maistuivat taivaalliselta!  Heh, yllättääkö ketään, että useimmat tarinani liittyvät jollain lailla syömiseen? Kävimme Hannan kanssa kuvaamassa Prisman kanssa yhteistyössä saamaani ihanaa Neulomon mekkoa. Olin ajatellut, että kuvassa voisi näkyä kevään ensimmäinen jäätelö sekä jäätelökioski. Huhtikuussa Jyväskylän ainoa avoinna ollut jäätelökioski sattui olemaan satamasta löytyvä Sataman kahvila. Kahvila on ihanan idyllinen, joten kuvauspaikka sattui sopimaan kuviin paremmin kuin uskalsin unelmoida.

Meidän oli tarkoitus mennä kuvausten jälkeen syömään satamasta löytyvään Mortoniin, joten jäätelön syönti juuri ennen isoa ateriaa ei ollut fiksuin veto. Sellainen keveä pieni alkupala 😀 En kuitenkaan raskinut heittää jäätelöä menemään, vaan söin sen kiltisti, ja vedin siihen päälle sitten vielä kunnon Delaware burgeriaterian viineineen kaikkineen.  

Mietin pitkään, että miten kuvaisin Tony´s Chocolonelyn suklaat. Suklaa oli itsessään jo tosi hauskan näköinen, mutta kuvausideat olivat hieman hukassa. Halusin kuviin suklaista löytyviä täytteitä, kuten mantelia ja hunajaa. En kuitenkaan ollut muistanut ostaa manteleita kaupasta, ja kun kuvausaika koitti, keksin napata miehen myslipussin kaapista, ja kumota sen isolle lautaselle manteleiden toivossa. Siellä minä sitten etsin manteleita myslistä kuin tonttu joulupuurosta. Puolikkaasta pussista löytyi tasan nämä seitsemän kuvassa näkyvää mantelia. Hunaja ei ollut yhteistyökykyinen, vaan levisi lautaselle epätoivotun epäsiististi, joten se ei päässyt lopullisiin postauksen kuviin.

Katsotko näitä kuvia vielä samalla tavalla tarinat kuultuasi, vai rikkoutuiko kuvan lumous? 

Pirteää perjantaita! Joko osallistuit Tony`sin suklaiden arvontaan?