– Tykkäätkö sä syksystä? – No joo. Koulu alkaa sillon ja synttäritki on, kyllä se on ihan jännää aikaa. – Mun mielestä syksyssä parasta on tuoksu. – Tuoksu? Mitenni? Miltä se nyt muka tuoksuu? – Ei sitä voi selittää. Sun täytyy kokee se itse. – No joko nyt tuoksuu sitte siltä? – Ei. – No […]

Makaan takapihalla ahmien viimeistä, kuta kuinkin ensimmäistä täysin vapaata päivääni ennen töiden alkua. Päällimmäisinä ääninä kantautuvat tuntemattomien pikkulintujen laulu, tuulen humina ja rakennustyömaan häiritsemätön melu jostakin keskustan suunnalta.   Ja sitten tulee lokkien laulu. Sinkoudun vuosien taakse, ukon ja mummon mökille Vekaransalmeen, Saimaan rannalle. Kaipaus iskee niin lujaa, että sattuu.                       Automatka on hiostavan tuskainen, […]

Olen odottanut koko päivän. Sinua. Olen kiduttanut itseäni säälimättömän tarkoilla mielikuvilla siitä, miltä ihosi tuntuu ihoani vasten, hengityksesi kaulani kaarteessa. Miten vedät minut itseesi kiinni, kätesi vyötäröni ympärillä, se yksi ainoa liike, joka kertoo niin paljon. Kuinka hyvä siinä onkaan olla.  Olen rakentanut oman kaipuuni niin suureksi, että se sattuu. Sattuu ajatella, että tämä kaikki […]

Onpa muuten jännää herätä ja todeta, että pystyy katsomaan ulos ja toteamaan vallitsevan säätilan ilman, että tarvitsee hapuilla rillejä nenälle. Eikä sekään vielä niinkään, mutta kun voi todeta myös, millä tuulella vastakkaisen talon asukki tänä aamuna on, jos hänet sattuu bongaamaan ikkunasta kuikuilemasta.  En tiedä onko liian aikaista riemuita; potilasohjeissa seisoo, että mitä vain voi […]

Teen tänään elämäni investoinnin. Tai sellaiseksi tätä on monissa yhteyksissä, niin mainoksissa ku asiakaskommenteissakin kehuttu.  Menen laserleikkaukseen.  Päätin, että miua ei tarvitse jännittää ja että netistä ei kannata tonkia varsinkaan viimesenä iltana ennen leikkausta mitään kauhukertomuksia. Päätin. Ja tuota. Lopetin sitten sen lukemisen hyvissä ajoin.. Ajatella, että jo iltapäivällä aloittaisin elämän ilman rillejä.  Ja ehkä jo […]

Olin ajatellut, että seuraava tekstini koskisi Brysselin-matkaa, joka on nyt onnellisesti ohitse ja josta kyllä riittäisi kirjoitettavaa. Totesin kuitenkin, salilla ajatuksia jäsennellessäni (liikunta tuntuu toimivan tähän, suosittelen), että on tarvetta tehtailla ensin jotakin muuta.   Syksy on tulossa. Ainakin minusta tuntuu, että tämä vuodenaika aloittaa elämässä usein uuden vaiheen. No, ihan kuten monesti kevätkin, mutta […]

Miten monta kertaa tilasinkaan mustan kahvin. Sitten maidolla, mielellään rasvattomalla. Seuraavassa vaiheessa kevytmaito alkoi maistua paremmalle ja vei voiton. Jossain kohtaa vain oivalsin, että makunautinto ja kurinpito – ei minun tarvitse valita. Täällä en totisesti jätä kahvileipääni syömättä. En enää. Ja nautin siitä pienestä pelon piipityksestä, sillä minä voin hiljentää sen äänen.

Itkin onnetonta elämääni. Kun kaikki tuntuu niin h*lvetin vaikealta – olenhan jo sentään parikymppinen. Syytin itseäni jälkeenjääneisyydestä joka käänteessä.   Olin kuullu luotettavalta taholta, että ihminen kasvaa paljon vielä uhmaiän jälkeen. Että sitten tulisi seuraava kuohuttava vaihe nimeltä murrosikä. Tämän ylitettyään sitä luulee olevansa jo pitkällä, mutta ei, koska seuraava etappi, 20+, odottaa jo seuraavassa […]

Tiesin, että tälle reissulle lähteminen kannattaa. Koska se jännitti ja koska emmin viimeiseen asti, kannattaisiko sittenkään. Sitten hiljensin sen äänen ja sanoin itselleni, että siinäs näet, alat epäröidä taas, ja juuri siksi on mentävä. Ihmisten seura tekee hyvää. Niin hyvää, että ihan itkettää. Miten tää on ees mahdollista? Miten oon voinut kasvaa näin paljon, että […]

Aijaijai, mikä loistava herätys. http://www.hs.fi/m/elama/Ihmissuhteet+kariutuvat+kun+muuttuu+itselleen+tuntemattomaksi/a1375838871194