Merkitys

Hei Pimpulainen!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut sinulle. Se ei tarkoita unohdusta, onneksi, ja unohduksen pelon olen selättänyt jo aikoja sitten. Muistat varmaan ajan, kun pidin muistostasi kiinni epätoivoisesti. Luulin, että jos unohdan sinut edes hetkeksi, katoat ja eletty elämäsi lakkaisi olemasta. Näin ei ole käynyt ja koen helpotusta, kun ei enää tarvitse muistaa aktiivisesti. Muistan sinut luonnollisesti rakkaudella ja lempeydellä.

Saan lähiaikoina osallistua mielenkiintoisiin juttuihin. Muutamaan väitöskirjatutkimukseen ja surututkimukseen. Aiheina suru, kaltoin kohdeltu lapsi ja opettajan työn segregoituminen ja matalan kynnyksen tuen sijoittumista kouluihin. Lempiaiheitani ja kaikki liittyvät omaan elämääni. Sinusta, tyttäreni sain puhua surututkimuksen yhteydessä. Puhuin myös itsestäni ja veljistäsi. Veljistäsi sen verran, mitä minä havainnoin. Heillä olisi omat näkökulmansa kerrottavan ja se olisi arvokasta tietoa monelle. Jäin pohtimaan yhtä minulle esitettyä kysymystä. Onko sinun kuolemalle löytynyt jokin merkitys.

Miten löytää merkitys lapsen kuolemalle? Miten löytää merkitys kaltoin kohdellun lapsen kokemalle? Miten löytää merkitys väkivallan kokemukselle tai hylkäämisen kokemukselle? Entä sodalle, syövälle tai avioerolle. Pysähdyin miettimään kuolemasi merkitystä ja huomasin olevan tärkeää löytää jotain. Jos eläisit, olisit jo 31- vuotias ja kävisin keskustelua kanssasi, tietysti ihan yleisellä tasolla, koska kumpikaan meistä ei olisi kokenut lapsen kuolemaa. Mutta sinä et elä, joten spekuloin, pohdin ja punnitsen näitä itsekseni. Tiedän, että sinä et loukkaannu. Ajattelen sinun olevan loukkaantumisen ja mielenpahoittamisen yläpuolella.

Ensimmäinen ajatus merkityksestä on hyvin omanapainen. Ainoa kuva merkityksestä on täysin subjtektiivinen, tunnepitoinen ja alkukantainen. Minulta kuoli lapsi. Minä suren. Minä joudun etsimään tavan elää. Minä olen masentunut ja tyhjä. Surun alkuvaiheessa ei ollut merkityksiä, ei sinun kuolemalla eikä minun elämällä. Oli vain kysymyksiä vailla vatstauksia. Oli eläviä, jotka vaativat minulta enemmän kuin olisin pystynyt antamaan. Hiljalleen merkitykseksi kasvoi veljesi ja ajatus, että kunnollinen ihminen ei anna periksi vaan toteuttaa ulkopuolisten ihmisten toiveita olematta liian pitkään vaivaksi surunsa kanssa. Merkitys oli siis ulkopuoliset asettama ja heidän pelkojensa ja tarpeidensa huomioon ottamista. Suurin merkitys oli vielä elävät lapset ja se merkitys ei olekaan ihan vähäinen ja sen sinä ymmärsit varmasti.

Sinun kuolemasi merkitys ajan kanssa. Olen työssäni huomannut, että oman lapsen kuoleman kokemus avartaa ajattelua. Kuoleman kohdannut lapsi, heidän perheensä tai työkaveri ei ole vieras eikä pelottava. Esiin astuu myötätunto ja ymmärrys antaa tilaa ja rauhaa. Oletan, että sinä olet seurannut minua myös työssäni. Alkuun kun puhuin sinusta töissä, tunsin syyllisyyttä ja ajattelin, että näinkö käytän tyttäreni kuolemaa hyväkseni. Näin ei ole. Olen puhunut sinun menettämisestä harkiten ja yrittänyt pohtia onko siitä hyötyä vastapuolelle vai onko kyseessä oman suruni helpottaminen. Mielestäni nämä kaksi asiaa on tärkeä erottaa. Kauneimpia kokemuksia työuralla on ollut erityisnuoret, joiden kautta olen saanut kauniita ja kunnioittavia kohtaamisia kuolemasta puhuttaessa. Nuoret saivat puhua aiheesta, joka puhutteli heitä ja kohdata omat ajatuksensa. Emme pohtineet yksityiskohtia lainkaan vaan puhuimme elämään kuuluvasta asiasta. Kiitos Christina, että olen saanut puhua sinusta ja olet ollut läsnä vaikean asian äärellä.

Sinä olet yksi vaikuttava tekijä siihen, että olen kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi. Kokemusasiantuntijuuden myötä olen saanut olla läsnä ihmisten kanssa, joita en muutoin kohtaisi. Kuolemastasi puhuminen on lähentänyt tuntemattomia, antanut toivoa monelle ja lisännyt myötätuntoa ja ymmärrystä. Puhuminen kuolemastasi on merkityksellistä. Puhumien surutyöstä on merkitykselllistä. Suurta merkityksellisyyttä on meidän elävien tunteet ja keinot päästä eteenpäin surusta huolimatta.

Ymmärrys kuolemasta lisää elämän merkitystä. Puhuminen kuolemasta vähentää pelkoja ja ahdistusta. Sinusta puhuminen luo elämällesi suurempaa merkistystä ja sinä olet osana monen ihmisen elämässä ja vaikutat heihin edelleen.

Suurin merkitys on kuitenkin rakkaus niin elämässä kuin kuolemassa.

Rakkaudella äiti

 

 

 

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Ihmisen juttuja

Ihminen seisoi siinä ihan tavallisesti, ihan tavallisena. Ihmisellä oli kaksi silmää, nenää sekä suu. Ihmisellä oli myös kaksi kättä, kaksi jalkaa sekä tavalliseksi luettava keho, ihan tavallinen kuten jo mainittiin. Ihmisen ajatukset sekä tunteet vastasivat suurimmalta osin muiden ihmisten aatoksia. Ainakin niin voisi päätellä todeten, että täyttä varmuutta ei ole muiden mietteistä, vain omistaan ja niitä ihminen nyt ajatteli.

Ajatukset olivat juuri sillä hetkellä surulliset. Niinpä niin, ihminen on usein myös surullinen syystä jos toisesta. Tämän ihmisen suru liittyi ulkopuolisuuteen ja hiljaisuuteen. Ulkopuolisuus asui ihmisessä syvällä sisällä. Se oli tehnyt muuttoilmoituksen jo varhaisessa vaiheessa, aikomattakaan tehdä uusia muuttosuunnitelmia. Hiljaisuus asui sydämessä ja siinä kohdin aivoja, jossa tunteet muodostuivat. Hiljaisuus oli tuttu kaveri, ja otti sanojen sijaan paikka ihmisen tullessa torjutuksi. Jokainen ihminen tulee välillä torjutuksi, se kuuluu elämään, mutta kun torjunta toistuu, niin se haavoittaa ihmistä ja se satuttaa. Sitä ihminen seisoessaan mietti ja tunne oli raskas pakottaen istumaan.

Ihminen mietti, että torjua voi monin tavoin ja nykyään tapojen määrä on lisääntynyt. On somea ja kännyköitä ja ennen kuin ihminen oli iltaisin vain oman väen kanssa tai itsekseen, niin nyt sohvilla istuu koko maailma. Koko maailma saattaa seurata torjuntaa huomaamatta siitä jälkeäkään. Ihminen, joka istuu siellä sohvalla, istuu aina vain hiljempaa, ja tavallisen kehon toiminta lamaantuu jääden paikoilleen.

Aina sanotaan, että ilmaise ajatuksesi, kerro mitä sisimmässäsi tunnet, ole avoin. Ihmiset, jotka välittävät ottavat ihmisen vastaan sellaisena, kun hän on ja vaikka ihminen haastaisi epämukavuusalueelle, niin välittävissä suhteissa se on ihan ok. Näin on sanottu, mutta totuus onkin toinen. Ihminen teki kuten neuvottiin, hän sanoi, hän kysyi haluten vastauksia, sillä ymmärrys oli vajaa ja hämmennys oli suuri. Ihminen teki ilmeisesti väärin, sillä vastauksien sijaan hän jäikin hiljaisuuteen. Ei viestejä, ei puheluita. Ei vastakysymyksiä, ei pahoitteluita pahoitetusta mielestä. Ohitettu, ja yksin jätetty. Ihminen mietti istuessaan, että jäädäkö odottamaan ja jos jäisi, niin mitä.

Jos torjunta olisikin ihmisen ensimmäinen, mutta näin ei ollut. Ihminen huokaisee, nousee ylös, ravistelee itseään kuin koira, ja suuntaa katseensa ylös. On valittava, on löydettävä rajansa. Ja niin ihminen käyttää tavallisen kehonsa kahta jalkaa ja kävelee eteenpäin. Mieli ja ajatukset seuraavat kyllä perässä joskus askeleita hitaammin, mutta tulevat kyllä. Ihminen hymyilee vastaantuleville saaden hymyn takaisin.

Hyvinvointi Mieli Runot, novellit ja kirjoittaminen Ajattelin tänään