Lempeyttä, lempeyttä….

Olen elämässäni tehnyt useita hyviä päätöksiä. Olen tehnyt myös viisaita päätöksiä. Erään hyvän sekä viisaan päätöksem tuloksena olen tänään ollut yinjoogassa. Olen ollut joogassa itkemässä ja kuuntelemassa kuinka nuori kaunis nainen puhuu lempeästi ja pyytää minua kiittämään kehoani ja itseäni. Minä kiitin oikein sydämeni pohjasta. Kiitin koko keski-ikäisen naisen sydämestä!

Olen keskellä keski-iän muutoksia. Voisi ehkä sanoa jopa keski-iän kriisissä, mutta inhoan sanaa kriisi ja en sen myötä tunnusta moisista kärsiväni. Miellän asian niin, että olen uudessa elämänvaiheessa, jossa ajatteluni ja kehoni muuttuvat väistämättä. Lisäksi pidän uusista elämänvaiheista, joten jääköön siitäkin syystä sana kriisi käyttämättä. Uudessa elämävaihessa tuntee entiset asiat uudella tavalla. Uudessa elämänvaiheessa ajattelee, toivottavasti, uudella tavalla tai ainakin tarkistelee näkökulmiaan. Olen tarkastellut niin paljon, että ajattelin jo olevani valmis ja riittävän kehittynyt, mutta jälleen kerran huomasin olevani väärässä. 

Juokse, hikoile ja muista voimharjoittelu. Syö sopivasti tarkastellen ravintosisältöjä ja laske kaloreita. Pukeudu iän mukaisestri, mutta sopivan nuorekkaasti. Sheivaa, värjää ja sokeroi. Älä alistu toisen tahdon alle, vaan kulje omaa polkuasi ja pidä periaatteistasi kiinni. Älä luovuta äläkä missään tapauksessa anna periksi. No…Allekirjoitan kaiken tuon, mutta olen tehnyt havainnon, kokenut ahaa-elämyksen ja nyt tahdon kertoa siitä. Parasta keski-iän elämänvaiheessa minulle on ollut havaita lempeyden merkitys. Lempeyteen voidaan lisätä hellyys, hyvyys ja hyväily. Kaikki sellainen mistä puhutaan, mistä haaveillan, mitä kaivataan, mutta sen ollessa kohdalla se helposti mitätöidään turhana, pidetään siirappisena ja piilotetaan hieman nolostellen reippauden, yrittämisen ja pärjäävyyden taakse. 

Osasta lempeydestä ja hellimisestä minä maksan. Maksan hierojalle. Kuinka ihanaa onkaan hänen kätensä määrätietoinen kosketus kipeällä vartalollani. Hän tekee työtään ja minä maksan saaden paremmin toimivan kehon.  Maksan myös kampaajalleni. En maksa vain siisteistä ja hyvinvoivista hiuksista vaan saan hyvää tuottavaa kosketusta ja rentoutusta. Maksan myös kosmetologilleni, joka tavatessamme hieroo, öljyää, hölvää ja hellii. Onneksi voin maksaa näistä toimenpiteistä. Aikanaan en pystynyt ja haaveilin, että joku päivä sitteen. Sitten tuli se päivä, että pystyin maksamaan, mutta ajattelin sen olevan turhaa. rahan tuhlausta ja todellakin turhamaista. En siis kokenut ansaitsevani hierontaa, kampaajan saksia tai kosmetologin hierovia sormia. Miksi? Hyvä kysymys ja osan voi selittää koetulla elämällä. 

Osan lempeydestä ja hellimisestä saan mieheltäni. Näin ei aina ole ollut vaan tähän tilanteeseen pääsyyn on vaadittu epäonnistuneita ja erilaisia ihmisuhteita. Pelkät kokemukset ihmissuhteista eivät ole riittäviä siihen, että ihminen kykenee ottamaan hellyyttä vastaa. Ei suinkaan, sillä yllätys yllätys, en alkuaikoina kokenut oikeutta myöskään saamalleni hellyydelle lempeydestä puhumattakaan. No…kokemukset je eletty elämä ja sitä rataa. Nyt kuitenkin otan vastaan sumeilematta ja kerään varastoja täyteen vain huomaten, että ne eivät täyty. Huomaan myös suuren vajauksen entisessä elämässäni ja mietin kuinka kummassa olen pystynyt elämään ilman hellää kosketusta ja lempeää puhetta. 

Mieheni tuottama hellyys ja lempeys eivät yksin riitä täyttämään tarpeitani ja siksi maksan ammattilaisille. Ammattilaiset vetkuttavat, huoltavat ja hölväävät kehoani ja huoltavat mieltäni. Huollettu ja hellitty naisen kehoni ottaa vastaan hyvyyttä ja hellyyttä mieheltäni. On uskomatonta kuinka suuri onkaan tarve lempeyden ja hellyyden suhteen. Ajan kuluessa olen siirtänyt sivummalle reippauden, sairaan rankan treenaamisen sekä ikuisen pärjäämisen ja vahvana pysymisen. Pidän itsestäni enemmän, kun istun hellyyden ja lempeyden täyttämän pöydän ääreen. Minä huollan ja huollatan mieltäni ja ikääntyvää kehoani. 

Uusi hyvä päätökseni johdaati minut tänään omakotitalon vintille joogaamaan. Minä tarvitsen selvästi vielä tätä lempeyden muotoa. – Kiitä kehoasi, joka kantaa sinua. – Hengitä sisään ja puhalla ulos ahdistavat ajatukset ja anna niiden mennä. Tuntuu että henki salpautuu ja jotain vapautuu. En tiennyt kuinka paljon olenkaan tarvinnut lisämäärän lempeyttä ja hellyyttä, jota itse itselleni annan ja tuotan. Tunnustelen tuntemuksia ja siirrän jalkaani ja kättäni kunnioittaen sitä miltä minusta tuntuu ja mitä kehoni minulta pyytää. Makaan lämpimän filtin alla loppurentoutuksen aikana ja kiitän aidosti itseäni, ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.  

Keski-iän elämänvaiheessa olen havainnut, että hellyys, lempeys, hoiva ja huolenpito itsestä ovat elintärkeitä asioita. Minulla on niiden suhteen suuri vaje ja teen parhaani, jotta pääsen niiden suhteen elämässäni jonkinlaiseen tasapainoon. Olen tarvittaessa reipas, kova ja vaativa sekä pärjäävä. En anna periksi, en taivu enkä alistu…..Niin, tai sitten antaudun ja keinun lempeässä hellyden keinussa ja voin paljon paremmin. 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Hyvää syntymäpäivää <3

Sinulle lapseni

Jos eläisit, niin viettäisimme sinun syntymäpäivääsi ehkä tänään tai olisimme eilen kahvitelleet ja onnitelleet. Huomenna on oikea päivä, mutta elän hetken aivan kuin sinä eläisit, ja ajattelen syntymääsi jo tänään. 

Täytät huomenna 26. Sanon suoraan, että tuntuu täysin hullulta kuvitella sinut aikuisena naisena. Kun oikein kovin sinnittelen käyttäen koko mielikuvitukseni kapasiteetin, niin saatan saada kiinni muutamasta aiheesta, joista mahdollisesti keskustelisimme. Sitten tajuan huijaavani itseäni ja lopetan yrittämisen. Keskustelunaiheet ja kuvitelma millainen sinusta olisi tullut, ovat vain minun ajatuksissani ja muovaan sinusta haaveideni mukaista. Jos eläisit, olisit luonut elämästäsi omanlaisesi, sinun näköisesi. Minä vain arvailen, aavistelen, haaveilen ja hetken kuvittelen. Se suotakoon äidille, joka lapsensa syntymäpäivänä voi sytyttää kynttilän haudalle, ei kakun päälle. 

Sen sijaan, että yritän kuvitella, voin kertoa sinulle meidän elävien elämästä. Sinusta en tiedä, siis sitä, että elätkö vai kutsutaanko jo kuolleen olemista toisessa ulottuvuudessa elämiseksi? Totta puhuen en tiedä sitäkään, että onko olemuksesi vain minun mielessäni, vai kuljetko kahden eri ajan välissä ja todellisesti olet aika ajoin läsnä elämässäni. En tiedä sitäkään, että kummalla tavalla tahdon ajatella. Välillä minusta tuntuu helpommalta, että sinä ole kuollut etkä ole missään olomuodossa olemassa, et leiju missään tilassa ja emme tapaa enää koskaan. Sitten saan itseni kiinni surullisesta tunteesta, kauheasta ajatuksesta, että emme enää kohtaisi. Kohtaamisemme vaatisi minun kuolemaani ja sen tiedän, että siihen en ole valmis, en vielä. 

Vaikeinta menettämisen jälkeen on jatkaa elämistä. Yksi totuus kuolemasta on kuitenkin se, että ne jotka jäävät suremaan, heidän on jotenkin elettävä. Tiedätkö lapseni, että elämäni maistuu niin monelta, mutta ilman sinun menetystäsi olisi se ollut kovin toisin maustettu. Mene ja tiedä olsinko halunnut katkeralta maistuvi mausteita, mutta onnekasta on se, että ihminen ei kaikkea itse pysty määrämään eikä kaikkeen millään tavoin vaikuttamaan. Ilman kuolemaasi olisin kovin toisenlainen, ehkä kepeämmin kulkeva. Mutta ilman kuolemaasi en tuntisi useita asioita niin syvästi, en pystyisi aseuttumaan menettäneiden asemaan enkä olisi ehkä näin empaattinen ja myötäelävä. Kuolemasi on antanut minulle kyvun tuntea iloa, toivoa, myötäelämisen kykyä ja kykyä pysähtyä ihastelemaan kaunista kukkaa tai tuntea viilentävän tuulen viilennystä kaipaavalla iholla. Kuolemasi jälkeen olen oppinut elämään. 

Jokainen vuosi kuolemastasi työntää minut kauemmaksi surusta ja pelosta. Tuntuu kuin vetäisit minua eteenpäin elämässä ja tuuppaisit hellästi selästä ja havahdutat huomaamaan kauniin edessäni. Kuolemasi jälkeen olen muuttunut realistiseksi ja kuolemaa pelkäämättömäksi. Menettämisesi on saanut minut haaveilemaan ja mielikuvitukseni tuntuu rajattomalta ja ehkä saan sen suunnattua kirjoitettuun muotoon. Uskallan elää enemmän itsenäni, sillä mitä menetettävää minulla on. Olen ruhjonut itsekkään puoleni munusta niin pieniin osiin, että huomaan olevani enemmän elossa silloin, kuin elän ja teen tekoja muiden eteen. Älä pelkää en unohda itseänikään. Levollisesti otan aikani ja mietin miltä minusta tuntuu. Levättyäni suuntaan huomion ulos itsestäni ja huomaan ympärilläni ihmisiä ja elämää. 

Lupaan sinulle lapseni, että elän. Lupaan, että tunnen. Lupaan nojata, jos en jaksa. Lupaan luovuttaa mahdottoman edessä. 

Huomenna minä onnittelen sinua ajatuksissani. Ajatuksissani sinä elät joka päivä.

Hyvää syntymäpäivää Christina!

Rakkaudella äiti <3

 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Syvällistä