Työhaastattelussa käynti on helppoa. Muista mennä ajoissa paikalle, mielellään oikeaan paikkaan, ole oma itsesi ja vastaa kysymyksiin. Haastattelun jälkeen jää odottamaan vastausta, joko saat paikan tai tällä kertaa valinta ei osunut juuri sinuun, mutta kiitos mielenkiinnostasi. Lehdissä on aika ajoin ohjeita kuinka valmistautua työhaastatteluun, mitä pitää ottaa huomioon, kuinka tehdä vaikutus ja lopuksi pitää muistaa esittää asiallinen ja tilanteeseen sopiva kysymys. Työn hakeminen on ollut ajankohtaista, johtuen määräaikaisesta työsuhteestani. Olen viimeiset vuodet ollut osin vapaaehtoisesti määräaikaisten työsuhteiden tekijä ja jos sopivaa ei ole ollut tarjolla, niin olen sijaistanut. Epämääräinen työsuhteilu ja sen myötä tuoma epävarmuus sopivat minulle tällä hetkellä ja epävarmuus saa pysymään hereillä. Olen siis tehnyt useita työhakemuksia ja käynyt myös työhaastatteluissa, omaan tapaani. 

Luen työhakemuksen teko-ohjeita, tutkiskelen vinkkejä, joilla erottua joukosta ja kuinka tuoda oma ydinosaaminen esiin, niin että kirjoittamasta ilmenee jotain sellaista, johon hakemusta lukeva kiinnittää huomiota, Useat hakemukset tulee kirjata valmiisiin pohjiin, jotka selventävät ja pakottavat samankaltaisuuteen. Se millä voi erottua on koulutus, työkokemus tai valtavan hyvin kirjoitettu kerro itsestäsi kohta. 

Haastatteluun mentäessä on muistettava kätellä sopivasti, katsoa silmiin, istua ryhdikkäästi ja katsottava sopivin väliajoin uudelleen silmiin. Älä hypistele hermostuneesti ja ole valmistautunut kysymyksiin valmiiksi siten, että olet kuvitellut monenlaisia vaihtoehtoja mielessäsi, Ole valmistautunut vastaamaan siihen, miksi juuri sinä olet hyvä valinta, miksi juuri tämä työpaikkaa ja mitä tiedät paikasta ja organisaatiosta johon haet. Muista valmistella kysymys, joka saa haastattelijan mielenkiinnon herämään, joten on parasta olla nokkela. Huumori on kyseenalainen laji, mutta jos pystyy, niin käytä sitä silti varovasti. 

Työhakemus;

– No, luettuani ja opiskeltuani hyviä ja varteenotettavia vinkkejä, teen kuitenkin omin päin. En väitä erottuvani loistaliaasti ja ahaa-elämyksiä tuottaen, mutta en pysty väistämään mahdollisuutta laatia hakemus omanlaiseksi, varsinkin jos on mahdollista tehdä vapaamuotoinen hakemus. 

– Kirjaan epämuodollisella tavalla ajatuksiani, unelmiani ja todennäköisesti saatan aiheuttaa mielikuvan hassahtaneesta keski-ikäisestä naisesta, joka tahtoo kulkea vapaana vihreillä niityillä. Toisaalta kuvaan vahvaa ja jämäkkää aikuisuuttani, joten voi olla, että mielikuva vaihtuu haaveilijasta tomeraksi toimijaksi. Näin varmistetaan, että luodaan mielikuva ihmisestä, joka kykenee kaikkeen, mutta ei ehkä itsekään ole varma millainen on. 

– Työkokemus ja normaalit pakolliset kentät on helppo täyttää ja kopioida uuteen ja uuteen hakemukseen. Kannattaa säilyttää käyttäjätunnukset ja salasanat eri hakupohjiin, säästyy paljon aikaa ja vaivaa. 

– Keskityin aiemmin kuvaamaan, kohdassa, vahvuudet, liian vahvasti persoonaani. Olen oppinut, että tuohon kohtaan kannattaa luetella ammatilliset vahvuudet, sillä ammattitaidolla töitä tehdään. Persoonalliset piirteet voi ilmaista muissa kohdissa. En usko työnantajan olevan kiinnostunut siitä olenko pirteä aamuvirkku, joka näkee maiseman kauniina ihan joka aamu ja tulee töihin aidosti motivoituneena. 

– Viimeiseksi yritän laittaa jonkun positiivisen ja hyvin lyhyen ajatuksen tai kiitoksen kiinnostuksesta ja saatan toivottaa hyvää alkanutta kevättä, tai syksyä. Tosiasiassa loppukevennys ei todennäköisesti kiinnosta kuten Kymppiuutisissa, mutta mitä sitten. 

– Lopuksi tarkista oikeinkirjoitus. Kohta, jossa hitto soikoon usein epäonnistun, sillä olen niin tohkeissani ja kärsimätön, että enteriä tulee painettua liian nopeasti. 

Haastattelussa;

– Menen ajoissa paikalle, jotta en joudu puuskuttaman ja laskemaan pulssiani ensimmäinen vartin ajan. Olen edellisenä iltana varmistanut osoitteen, haastattelijan nimen ja mahdolliset parkkipaikat. Nukunkin siis edellisen yön melko hyvin ja turhaan edestakaisin kelaamatta haastettelun kuvitteellista etenemistä, ehkä vähän käyn keskustelua esittäen itse kysymykset ja vastaan niihin, mutta vain vähän.  

– Pukeudun, niin kuin pukeutuisin ollessani hakemassani paikassa töissä. Sama pätee ehostukseen ja hiuksiin. On helpompaa ja kotoisempaa. 

– Tervehdin ja annan haastattelijan esitellä itsensä ensin, katson silmiin ja sanon oman nimeni mahdollisimman selvästi, en kuitenkaan selkokielisestä, sillä se saisi molemmat näyttämään hölmöiltä. 

– Olen opetellut tavan, että vastaan esitettyihin kysymyksiin omalla luontaisella puherytmillä ja mikäli jostain syystä ajatus karkaa tai änkytän, niin hymähdän ja ihnhimillistän itseni, hymyilen, pahoittelen ja aloitan lauseen alusta. Pyrin lyhyisiin vastauksiin, joka kohdallani on vaikeaa, mutta harjoittelun kautta  olen nykyään hyvä tiivistämään. 

– Mahdollisesta jännityksestä huolimatta pyrin keskittymään siihen, että vastaan siihen mitä kysytään. Lievän hermostumisen meinatessa ottaa vallan, on riskinä aloittaa jaarittelu ja lajentaa vastausta ulkopuolelle kysytyn. Sen huomaa hyvin siitä, että haastatteliajn kasvoille leviää kohtelias hymy tai hän vilkuilee kysymyspaperiin kolmatta kertaa minuutin sisään, ehkä epäillen esittämäänsä ksysmystä.

– Parasta haastatteluissa on olla oma itsensä. En pyri esittämään hienoja sivistyssanoja, joiden merkityksestä en ole varma. Yritän käyttää mielikuvitustani siten, että en toistaisi sanoja luotettava ja rehellinen. Pyrin ilmaisemaan itseäni luontaisella tavallani ja usein hieman itseironisesti. En kaihda ilmaista omia kehittämisen kohteitani ja häpeilemättä ilmaisen myös vahvuuteni ja tahtoni saada kyseinen työ. 

En suuremmin jännitä työhaastatteluja, sillä joko saan työn tai sitten en. Saamatta jääminen johtuu usein siitä, että joku muu on työhön sopivampi.On mahdollista, että persoonaani tai esittämistapani ei miellyttänyt, mutta sekin on oikeastaan hyvä juttu, sillä työntekeminen täysin toimimattomilla persoonilla on haasteellisempaa kuin silloin, kun jokin kemia toimii ja sama aaltopituus on helposti tavoitetettavissa. Haastattelija on aina ihminen ja mikään ei mielestäni ole ihmiselle helpompaa, kuin olla ihminen. Kömpelyydet ilmaisussa, punastuminen ja lievä hermostuneisuus ovat inhimillisiä piirteitä, joita pöydän toisella puolella vastaanottaa ihminen. 

Suhtaudun haastatteluihin ja hakemusten tekemiseen nykyään mielenkiinnolla ja osana itseni kehittämistä Aina voi oppia jotain uutta ja vaikkei saisi työpaikkaa, niin saattaa jäädä mieleen tulevaisuutta ajatellen. Ja joskus, kun tähdet ovat oikeassa asennossa, niin kohtaavat minä ja sopiva työpaikka. Sitä odotellessa viheltelen vaan ja ihailen ihanaista kevättä.