Aurinko oli suorittanut päivätyönsä ja sen laskiessa, otti hämärä vallan ja sen vartijan toimi kuu. Kuuta salaisesti harmitti, että sen luoma valo oli lainassa auringolta, joten hämärän keskellä se kääntelehti ja vääntelehti, toivoi peitokseen pilvipeittoa. Pilvipeiton alla voi olla näkymättömissä, vaikka jokainen tietää sinun olemassa olosi. Tuota pilvipeittoa toivoi myös nainen, joka kulki päättäväisen oloisesti kohti taloa, jonka rappuset olisi ylös noustava, kierrettävä avainta lukossa ja astuttava sisään.

Jokainen askel oli otettava väkisin, mutta kummallista kyllä, vastustuksesta huolimatta matka eteni. Hämärästä johtuen oli kaupungin valot ajastettu syttymään. Tuo kelmeä keinovalo yhdistettyinä talojen ikkunoista kajastavaan valoon, tuntui naisesta pahalta. Helpompaa olisi ollut kulkea täysin pimeässä. Yhtä pimeässä kuin ajatukset ja mieli. Kaukana oli se onnellinen päivä, jolloin kaikki oli toisin. Niin ainakin tuntui, mutta kun katsoi kalenterin armotonta kertomaa, niin saattoi todeta aikaa kuluneen vain muutamia kuukausia. Neljä kuukautta ja 15 päivää, jos tahtoi olla tarkka. Neljässä ja puolessa kuukaudessa oli ehtinyt vaihtua vuodenajan lisäksi myös elämäntilanne. 

Kunnollinen ja mukava. Asiallinen, työnsä hoitava ja aina ystävällinen. Hieman ehkä hiljainen ja ujon oloinen, mutta ystävyttäessä paljastuu pehmeän huumorin omaava herkkäsieluinen nainen. Nainen, joka on mielellään sivussa ja pitää itsestään hyvin vähän ääntä, jos laisinkaan. Nainen rakastaa käsitöitä ja yksin kiertämistä taidenäyttelyissä. Nainen oli elänyt tasaisen lapsuuden ja nuoruuden. Murrosikä ei ollut asia, joka olisi häntä koskenut, mutta seurasipa sivusta, kun ystävät sen mylleryksissä seilasivat. Pelasti putkareissuilta ja raahasi kotiportille monen nuoren murjottajan ja piti hiuksista kiinni oksentavalta naapurin tytöltä. Ei viihtynyt suussa tupakka ja kaljapullon kylmä rinki ei tuntunut luontevalta huulia vasten. Opiskeli, luki ja valmistui lastentarhanopettajaksi. Paapoi päivisin pieniä. Piti huolta muiden lapsista, kasvatti ja huolehti. Iltaisin istui pimeässä ja itki tyhjää syliään. 

Rinnat, jotka olivat hyvin muodostuneet, olisivat tahtoneet kokea muuta kuin haparoivia käsiä ja kiimasta tahmaisia miehen huulia. Ne olisivat toivoneet lapsen huulet, imun ja maidon nousun tunteen. Sitä niille ei suotu. Kohtu ei osannut enää toivoa muuta kuin kuukautisten ilmaantuessa särkylääkettä helpotukseksi. Tyhjä syli. Lapseton nainen, joka huolehti muiden lapsista. Naapurin oksentava teini oli kasvanut myös aikuiseksi ja hänen helmoissaan pyöri kolme alla kouluikäistä ipanaa. Nuo lapset olivat päivisin naisen huomassa ja nyt hän piti kiinni pienen tytön hiuksista, kun lapsi lusikoi lihakeittoa tarmokkaasti lounasaikaan. 

Mukiin menevä vartalo. Ei uhkean uhkea, mutta erottuva vyötärö ja kohtuullisen suorat sääret. Ei raskausarpia, niin kuin työporukan saunaillassa muutama katsoi asiakseen mainita. Kadehdittavaa, sillä myöskään rinnat eivät olleet menettäneet ryhtiään imettämisen vuoksi, eikä alavatsaa koristanut raskauksista venynyt nahkapussi. Huokailuja ja kateuden värjäämiä sanoja. Ollapa tuossa kunnossa ja kuinka ihanan helppoa naisella onkaan, kun saunaillan jälkeisenä aamuna ei tarvitse herätä lapsen vaatimuksiin. 

Kunnollinen ja mukava. Ihan kiva ja kohtelias. Elänyt nuhteettomasti. Hyvässä työssä ja asuntolainan saisi maksettua reilusti ennen eläkeikää ja autonkin saattoi uusia ja silti vielä kykeni ostamaan vaatteita muustakin kuin alennusmyynnistä. Hieman liian ujo, koska ei vakavaa seurustelua. Jos oikein ilkeämielisesti olisi naista kuvannut, olisi sanana ollut vanhapiika. Niin kuin ennen vanhaan. Rehellisesti sanottuna vähän säälittävä.

Kaikkea tuota pohti nainen kulkiessaan pilvien verhoileman kuun alla. Katu vaihtui pihapoluksi ja asfaltti hiekaksi. Se rahisi kenkien alla. Rappuset ylös. Ne eivät narahtaneet sillä ne tunsivat naisen askeleet. Ovi auki, kengät siististi eteiseen ja takki naulaan. Hiljaisuus. Niskassa tuntui vielä huulten kosketus. Varatun miehen, jonka vaimo odotti perheen toista lasta. 

Hiljainen, kunnollinen ja lapseton nainen. Istui sohvalle, Itki.