Olen elänyt kesäkuun lähes loppuun. Olen elänyt sen monin kerroin vahvemmin kuin aikoihin. Olen ollut lomalla kolme viikkoa. Joskus kolmessa viikossa saa enemmän aikaan kuin kolmessa kuukaudessa ja jopa enemmän kuin kolmessa vuodessa.

Lyhyesti näin:

Olen aloittanut loman.

Olen nukkunut väsymystä pois.

Olen käynyt Kylmäpihlajan majakkasaarella.

Vietin hotelliyön siskoni kanssa.

Vierailin äidin luona.

Olen hankkinut oman auton.

Olen laittanut avioeron lopullisesti vireille.

Allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen.

Olen järjestänyt muuttoauton ja loppusiivouksen.

Juhannusta vietin siskon ja hänen perheensä kanssa.

Olen uinut meressä.

Olen istunut rantakallioilla.

Olen lukenut.

Olen puhunut ystävien kanssa.

Tapasin koronatauon jälkeen ystävämummoni.

Olen tutustunut uusiin ihmisiin.

Olen pohtinut tulevaa.

Olen miettinyt nykyisyyttä.

Kaikista tapahtuneista olisin voinut kirjoittaa erillisen kirjoituksen. Kaikkiin tapahtumiin mahtuu paljon näkökulmia ja sykähdyttäviäkin tapahtumia sekä kokemuksia. Olen ottanut kuvia, jotka odottavat blogiin pääsyä, mutta toistaiseksi ne viipyilevät tietokoneeni muistissa. Ne odottavat, että pääsevätkö ne esiin vai jäävätkö vain minun ja koneeni katseltaviksi.

Mikäli olet lukenut tai koskaan puhunut kanssani, niin tiedät minun pohtivan paljon. Olen elämäni aikana analysoinut elämääni, käytöstäni, sanojani sekä toimintaani jopa uupumukseen asti. Eräänkin tunnin olen käyttänyt pohtien mitä olisin voinut tehdä toisin ja mikä tekemisessäni meni pieleen. Melko raskasta ja jossain määrin myös melko turhaa. Vastaan tulee hetki, jolloin pohdinta ja analysointi on vain lopetettava. On päästettävä irti turvallisesta oman pään sisäisestä turvasatamasta. Oman pään sisällä voi elää uudelleen mennyttä ja kuvitella tulevaa. Tosiasiassa elämä tapahtuu pään ulkopuolella. Olen kesäkuun aikana siirtynyt enemmän toiminnan pariin ja se on parasta mitä olen itselleni voinut tehdä. Minä elän.

Usean vuoden sumun jälkeen on mahtava nähdä valoa. Valo siivilöiytyy kauniisti sekä verhojen että pilvien välistä. Näkemisen lisäksi minä myös tunnen valon. Valo tuntuu hymyiltä ja se tuntuu lämpönä iholla.

Miksi haluan kiittää Eleanor Rooseveltiä? Siksi, että hänen elämänsä inspiroi minua valtavasti. Joskus on hyvä pysähtyä toisen elämän äärelle ja verrata sitä omaan. Vertailin ja löysin useita yhtymäkohtia. Ihailen Eleanorin sinnikyyttä ja hänen tarmoansa toimia toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen. Kyllä, tiedän että meitä kehoitetaan keskittymään omaan hyvinvointiin, jotta voisi huomioida muita. Tiedän toki. Olen keskittynyt omaan ajatteluun ja omaan elämään niin sinnikkäästi, että olen osin jo sen vuoksi väsynyt. Olen analysoinut itseni läpikotaisin. Tiedän, että en ole valmis ja tiedän olevani keskeneräinen.

Mistä siis olen saanut kesäkuun aikana eniten irti? Olen saanut eniten irti teoista. Teoista, jotka konkreettisesti saavat asioita eteenpäin ja luovat taatusti muutosta. Olen istunut ystävämummon kanssa pihakeinussa. Istuimme pitkään vierekkäin ja pohdimme elämän olevan hyvää. Istuin ja katselin elämän uurtamia kasvoja ja tunsin valtavasti lämpöä. Katselin kummpoikani ylpeyttä uudesta moottoripyörästä. Seurasin äitini ja hänen miehensä keskinäistä sanatonta yhdessäoloa. Olen kuunnellut muiden murheita, elämää, väsymystä, iloa sekä onnistumisia. Olen uskaltanut tutustua uuteen ihmiseen ja jakanut ajatuksia.

Minusta ei tule Eleanorin kaltaista maailmaa paremmaksi kehittävää suurnaista, mutta minä voi olla oman elämäni Eleanor ja keskittyä itseni sijaan muiden olojen kohentamiseen ja kohtaamisiin. En unohda itseäni ja omaa hyvinvointiani, ainakin yritän olla unohtamatta, mutta haluan suunnatta katsettani mahdollisuuksiin tehdä hyvää muille. Minussa asuu ihminen, joka haluaa tehdä hyvää ihmisille. Asuupa minussa ihminen, joka haluaa olla lempeä ja kiltti. Haluan toteuttaa näitä puolia antamatta kenenkään kävellä ylitseni. Itsevarmuuteni haluan säilyttää ja kyvyn sanoittaa monenlaisia asioita, mutta haluan tehdä sen hymyillen, lempeästi ja kauniilla sanoilla. En tahdo piilottaa pehmeyttäni reippaisiin ja rehvakkaisiin kuviin ja ilmaisuihin.

Kiitos innoittavasta esimerkistä Eleanor. Kiitos myös itselleni, sillä olen tehnyt kovasti töitä saavuttaakseeni tämän pisteen. Kiitos elämä mahdollisuuksista tehdä hyvää myös muille.

Ja kesää on vielä jäljellä. Kuinka ihanaa se onkaan!