”Voisiko sinulla olla vaihdevuodet?” kysyi mieheni ystävällisesti.

”Voisi”, jouduin myöntämään hetken mietittyäni.

En ryhdy luettelemaan oireitani ja havaintojani yksityiskohtaisesti, sillä luettelo on tavanomainen ja luetteloita löytyy googlettamalla. En omalla kohdallani osannut ajatella vaihdevuosien mahdollisuutta, sillä hormonikierukka on oli ollut asetettuna sisääni vasta vajaa kaksi vuotta. No kierukka oli toki vielä sisälläni, mutta väärässä asennossa. Viime viikolla se poistettiin ja nyt odotellaan verikokeiden tuloksia, joiden myötä pääsemme suunnittelemaan jatkoa.

Olen oikean ikäinen vaihdevuosiin. Tämän päivän tietomäärällä ja näin naisena, olen tietoinen oireista ja mahdollisista hoitokeinoista. Toivoisin, että naiset ottaisivat selvää vaihdevuoista yhtä lailla kuin he ottavat selvää raskauksista, ehkäisystä ja muista naisen elämään liittyvistä asioista. Vaihdevuodet ovat sellainen asia, jotka yllättävät samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat. Tiedämme, että ne tulevat vääjämättä, mutta ne eivät kuitenkaan ihan kosketa henkilökohtaisesti, ei ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle.

Vaihdevuosivaiheeni on alkanut kaksi vuotta sitten kuukautiskiertoni osoittaessa epäsäännöllistä kulkuaan. Apuna hormonikierukka, joka auttoi osin jonkin aikaa, kunnes se poistettiin. Olen siis aloittanut naiseuteni pohtimisen uudella tavalla jo muutama vuosi sitten. Omalla kohdallani en koe olevani vähemmän nainen tai vähemmän naisellinen. Tieto etten voisi enää lisääntyä on yksinkertaisesti vain helpotus. Helpotusta toisi myös kuukautisten loppuminen. Näihin vaihdevuodet tuovat väistämättä ajan kanssa vastauksen.

Fyysisiin oireisiin löytyy vastaukset ja tuki aivan taatusti. Fyysistä puolta on lienee monessa asiassa helpompi hoitaa ja helpompi käsitellä. Ota lääke, ota hormoni, liiku näin ja syö näin. Henkinen puoli jää jokaisen naisen omalle vastuulle. Olen muutaman ihanan naisen kanssa jutellut avoimesti vaihdevuosista, mutta suurimmaksi osaksi asiasta vaietaan edelleen. Joskus on havaittavissa, että vaihdevuosioireista puhutaan ja niitä vertaillaan. Jollain kuumat aallot ovat olleet ainakin paljon kovemmat kuin jollain toisella. Kuka herää, kuka itke ja kuka raivoaa enemmän. Vähän kuin raskauksien vertailu tai vertailu lasten kehityksen etenemisestä. Kaipaan tavallista keskustelua ja omien tuntemusten jakamista ilman kauhutarinoita, ilman vertailua ja mikä pahinta, ilman ääneen puhumista. Vaihdevuodet eivät saa olla häpeällinen aihe, josta puhutaan kuiskien ja ympärille pälyillen ettei vaan kukaan kuule.

Olen pohtinut parisuhdettani uudella tavalla. Suhteemme on kestänyt kohta kuusi vuotta. Mieheni meni naimisiin ei vaihdevuotisen naisen kanssa. Nyt olen tavoittanut ajatuksia, että olen ikään kuin huijannut häntä ja hän herääkin yht äkkiä vaihdevuotisen naisen vierestä. Vaihdevuotinen nainen kaikkine muutoksineen on jossain määrin muuttunut siihen naiseen verrattuna, jonka hän tapasi kesäisenä iltana ja jonka kanssa sanottiin tahdon joen rannassa. No, minun traumataustalla pohdin helposti, että olisin aiheuttanut vaihdevuosioireet jotenkin tahallisesti ja mieheni on joutunut kiusalliseen tilanteeseen, jossa muka olisin häntä jotenkin harhaan johtunut. On taas kaivettava järki avuksi ja on taas puhuttava. Mieheni on ollut myötätuntoinen, ymmärtäväinen ja hän ehkä tajuaa, että ikääntyminen tuo ihan kaikille muutoksia. Ihan itse siis itseäni moitin, ihan turhaan. Vaihdevuodet eivät ole oma valinta.

Harmittavaa on ettei julkinen sairaanhoito tarjoa gynekologisia palveluita. On lastenneuvoloita ja on raskausneuvoloita. Pitäisikö olla vaihdevuosineuvola? Paikka, johon naiset voisivat mennä helposti ja matalalla kynnyksellä. Vaihdevuosineuvola ei olisi kustannuksiltaan sellainen, että osa jättäisi sen väliin rahan vähyyden vuoksi. Yksityisen puolen maksut ovat usealle kynnyskysymys. Julkisella puolella on toki yleislääkäreitä, mutta asiaan perehtynyut gynekologi on varmasti asiaa enemmän tunteva ja osaava. Vaihdevuosineuvolassa voitaisiin keskittyä fyysisen puolen lisäksi henkiseen puoleen, koko vaihdevuosikokonaisuuteen. Naisen elämän yhteen isoon ja tärkeään vaiheeseen, joka kestää vuosia.

Tämmöisiä minä mietiskelen. Olen onnekseni edelleen minä, vain kehoni toiminta muuttuu. En tahtoisi olla nuorempi enkä vanhempi. Suhtaudun tähänkin vaiheeseen uteliaisuudella ja hyväksynnällä. Hyväksyntään auttaa avoin ja rehellinen puhe.