Sinä päätät

Sinä voit päättää miten suhtaudut ihmisiin, elämään ja elämässä tapahtuviin asioihin. Jos olet päättäjä, voit osin päättää mihin suuntaat tarmosi, mihin suuntaat katseesi ja mihin suuntaat säästöjä. Toivon, että jos olet päättäjä et enää suuntaa säästöjä järjestöihin, yhdistyksiin ja tahoihin, jotka tekevät vertais- ja vapaaehtoistyötä.

Saan toimia vertaisena- ja vapaaehtoisena sekä koulutettuna kokemusasiantuntijana monella tavoin. Saan toimia Mielenterveyden keskusliitossa, Surevan kohtaamisen- toiminnassa, KoKoA:n kautta ja olen ollut SPR:n ystävätoiminnassa. Olen pitänyt useita kokemusasiantuntijan puheenvuoroja mm. opiskelijoille, surua kokeneille, mielenterveyden haasteiden kanssa eläville, Syyrian pakolaisille, kuolindoulille, päihteiden käyttäjien läheisille ja eri ammateissa toimiville. Vertaisena olen ollut useilla perheleireillä, Teams-kursseilla, chat-vertaisena sekä kirjoittamalla tapahtuvilla kursseilla. Minua on haastateltu muutamaan väitöskirjaan ja pyynnöt ovat tulleet KoKoA:n kautta. Joulukuussa julkaistaan kirja, jossa minä ja muita kokemusasiantuntijoita avaamme pienen näkymän elämäämme. Jos yksin minä olen ehtinyt osallistua moneen, niin kuvittele mikä määrä muita kokemusasiantuntijoita ja vertaisia tähän maahan mahtuu. Ajattele, kuinka paljon vaikuttavaa työtä, tukea ja läsnäoloa on saatavilla. Tiedätkö kuinka paljon tutkittua tieteellistä tietoa valuu useamman tietoisuuteen eri kohtaamisten kautta?

Jokainen kokemusasiantuntija tai vertainen on kohdannut elämässään jotain turvallisuutta romuttavaa. Jotain mikä musertaa, saa kaatumaan ja toivomaan jopa elämän päättymistä. Mietin kaikkia kohtaamiani kokemusasiantuntijoita ja vertaisia ja heidän kokemuslaajuuttaan. Mieleen tulee mm. rikoksen uhriksi joutuminen, syöpä, syömishäiriö, päihdeongelmat, lapsen kuolema, puolison kuolema, itsemurhan kautta menettäminen, avioero, uusperhe, yksinhuoltajuus, erilaiset fyysiset sairaudet, masennus, ahdistuneisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia…Lista on pitkä ja tiedän sen olevan pidempi enkä osaa tähän listata miltä kaikilta elämän osa-alueilta on koulutettuja kokemusasiantuntijoita. Jokainen meistä on elänyt, etsinyt apua, itkenyt, kasannut elämäänsä ja lopulta kouluttautunut auttamaan ja tukemaan muita. Jokaisessa järjestössä, liitossa tai yhdistyksessä on ihmisiä, jotka kouluttavat, etsivät tutkittua tietoa, auttavat tarvitsijoita löytämään itselleen sopivaa tukea ja jaksavat kannustaa meitä kokemusasiantuntijoita sekä vertaisia olemaan muiden tukena. Työntekijät ovat loputtoman kärsivällisiä, auttavia ja lämpimästi kohtaavia ihmisiä. Ilman heitä ja ilman meitä moni jäisi ilman tukea, ilman tarvittavaa asiatietoa ja pahimmillaan ilman kohtaamista ja ilman toivoa.

Omalla kohdalla taustalla on kokemusta useista eri traumoista sekä kriiseistä. Olen ollut masentunut, uupunut, toivoton ja ihminen vailla tulevaa. Onneksi kuitenkin olen saanut ammattiapua, koulutusta, aikaa elämältä, tukea tärkeiltä ihmisiltä ja ymmärryksen, että voin mennä eteenpäin ja olla vieläpä tukena muille. Oma työurani on ollut yli 25 vuotta erityisopettaja sekä koulussa että nyt varhaiskasvatuksessa. Olen osan työuraani työskennellyt tehden avolastensuojelua perheissä ja ohjaajan vammaispuolella. Jokaisessa työtehtävässäni olen käyttänyt hyväksi omaa elettyä elämääni, omaa toipumistani, saatua tieteellistä tietoa ja erilaisia koulutuksia.

Ajattelen, että jokainen kokemusasiantuntija ansaitsisi pienen palkkion tekemästään arvokkaasta työstä. Näin ei aina ole ja se ei ole järjestöjen ja yhdistysten syy ja valinta. Tiedän, että jokainen yhdistys ja järjestö ansaitsisi enemmän rahoitusta. Sinä päättäjä, ainakin osa teistä, on selvästi ollut toista mieltä. Hyvinvointialueet ja perusterveydenhuolto eivät pysty vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Heillä ei riitä aika, ei resurssit eikä edes osaaminen. Näin he ovat itse sanoneet. Sinä päättäjä voit vaikuttaa ja suunnata päätöksiäsi toisin.

Kuten Mikael Gabriel laulaa, niin kaikki voi olla pienestä kii. Kaikki voi olla kiinni siitä, että joku joka ymmärtää katsoo sinua silmiin ja sanoo, että olen tässä. Pienestä kii, voi olla valinta siitä, että nouseeko sohvalta vai jääkö sinne vielä yhdeksi loputtoman pitkäksi päiväksi. Pienestä kii ja tuloksen voi olla jotain suurta. Tuloksena voi olla toivo.

Puheenaiheet Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Mielenterveyspäivä

Tänään on mielenterveyspäivä. Se lienee tarkoittaa eri asioita jokaiselle. Luulen kuitenkin, että jotkin asiat ovat yhteneviä. Uskon, että tunne turvallisuudesta, tunne siitä ettei ole nälkä ja jano ja tunne siitä että on joku läheinen, luovat jonkinlaisen pohjan mielenterveydelle.

Voisin kirjoittaa tähän mikä kaikki on murentanut mielenterveyttäni. Voisin sukeltaa syviin muistoihin ja vajota yhä syvemmälle. Voisin kertoa miltä tuntuu tulla lapsena hylätyksi, miltä tuntuu elää vailla syliä ja hyväksyntää. Yhtä lailla voisin kertoa miltä tuntuu tulla rinnastetuksi prostituoituun, jonka raajat olisi syytä katkaista. Masennuksesta, yksin jäämisestä, oman lapsen hautaamisesta ja vähävarisuudesta yksinhuoltajana, niistäkin voisin kertoa. Mutta en tahdo. Tahdon kertoa hyvästä.

Istun sohvalla. Pesukone hurisee taustalla ja söin tätä aloittaessani korvapuustin. Huomaan sokerimurusen tippuneen näppäimistölle ja siirrän sen sormenpäällä suuhuni. Minulla on ystäviä. Tyttöpuhelut ovat taatusti pelastaneet monelta. Lukemattomat tunnit, joiden aikana on jauhettu, pilkottu ja kasattu monta tapahtumaa. On itketty, vihattu, kiukuteltu ja naurettu. Kuuntelevat korvat yhdistettynä lämpimään sydämeen on toimiva yhdistelmä. Hieman on juoruiltu, mutta lempeästi. On oltu välillä hiljaa ja pohdittu kuulemaansa. On sanottu sellaista, mistä toinen ei heti kuultuaan pidä, mutta ajan kanssa ymmärtää. Suoria sanoja saa sanoa kunhan ne sanotaan täynnä rakkautta ja välittämistä. Kun on vajoamassa omine ajatusten viidakkoon, on ystävä raivannut tietä kohti valoa. Ystävä on muistuttanut, että juuri nyt en ehkä voi luottaa itseeni ja ajatuksiini, vaan on luotettava ystävän sanaan. Tyttöpuhelut ovat hyvää mielenterveyshoitoa. Puheluiden lisäksi mielenterveyttä tukemaan käyvät myös kahvittelut, kävelyt ja viinittelyt.

Luonto. Ihana luonto, jonka itse aika join unohdan. Onneksi se odottaa aina yhtä kärsivällisesti, melko muuttumattomana, mutta silti joka kerta tarjoten jotain uutta. Kalliot, jotka ovat olleet täällä aina, ainakin melkein, ja ovat täällä vielä kuoltuanikin. Pysyvät ja keräävät auringon lämmön ja pakkasen kylmyyden hätkähtämättä. Meri. Meri, jotka pitkin pääsisi kaikkialle, ainakin eri maailmojen rannoille, jotka ottaisivat kyselemättä vastaan kuten se ranta jolta lähtisin. En lähde, mutta yksin ajatus riittää. Meri ympäröi maailman maita ja sen lapsia koossa pitävän voimana. Entä syksyn lehdet, jotka kahisevat pudotessaan jaloissa. Kevään voikukkapellot kuin tuhannet pienet auringot. Linnut, kastemadot, pellot, metsät, joet ja järvet lukuun ottamatta hyttyset, joista en niin pidä. Luonto hoitaa mielenterveyttä maksutta ja kyselemättä eikä se kerro salaisuuksiasi kellekään.

Läheiset. Ystävä, sisko, serkku, vanhemmat, sijaisvanhemmat, täti tai puoliso. Luen läheiseksi ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä ja joiden elämässä minulla sijansa. En määrittele lukumäärää enkä nimikettä. Joskus läheinen on läheinen vain hetken aikaa ja joskus taas koko elämän ajan. Läheiset ovat välillä ihan vieressä ja saattavat ajautua kauemmas, mutta vain palatakseen. Suhde toimii molempiin suuntiin ja kaikissa elämään liittyvissä vaiheissa. Joskus riittää yksikin ja se saattaa pelastaa koko maailman. Läheisten kanssa saa mielenterveyttä kasvattavan kehän, jossa välillä annetaan ja sitten ollaan saamapuolella.

Ammattiapu. Liian pitkä asia kerrottavaksi tässä, mutta omalla kohdalla ollut elintärkeä, Onneksi olen saanut. Kiitos.

Aika. Ystäväni monin tavoin. Aika itse ei tunnista olevansa olemassa, sillä me ihmiset olemme sen keksineet ja määrittäneet, antaneet sille rajat sekä muodon. Aika, jonka varaan voi antautua. Aika, joka ei pyydä, ei vaadi vaan antaa kulkiessaan etäisyyttä ja toivoa. Joku toivoo ajan pysähtyvän joku toinen taas rientävän. Onneksi aika kuuntele, se vaan on ja hiljalleen se tukee omalla olemuksellaan mielenterveyttä ja saa monet asiat perspektiiviin kulkiessaan.

Työ, harrastukset ja liikunta. Mielenterveyden ollessa jotakuinkin kasassa, nuo asiat onnistuvat ja tuovat paljon hyvää. Kohottavat mahdollisesti itsetuntoa. luovat terveyttä ja saavat tunteen kuulumisesta yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

Moni asia vaikuttaa mielenterveyteen. En pysty kirjoittamaan niistä kaikista, sillä en edes tiedä kaikkea mikä voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta. Mutta sen tiedän omalla kohdalla, että tunteiden tunnistaminen ja uskallus niitä myös tuntea, on ollut itselle vaikuttavaa. Tunnustaminen, että on lupa olla heikko ja että moni asia elämässäni on ollut traumaattista ja hajottavaa, on auttanut kohti parempaa mielenterveyttä. Ymmärrys nojata ihmiseen on ollut vaikeaa, mutta tarpeellista. Uskallus puhua, avata ajatuksiaan ja uskallus on hauras. Voi, kuinka paljon on hautautunut reippauteen ja pelkoon ettei tule kohdatuksi. Luulo, että on aivan yksin.

Toivon, että näet maailmassa ja ihmisessä hyvän. Uskallat ajatella, että on toivoa, vaikka se olisi nyt kaukana. Toivon, että uskallat nähdä vieressä olevan surun, tuskan ja ahdistuksen. Ota siitä oma osasi kantaaksesi, jos jaksat. Jos et, niin ainakin kuuntele ja ehkä hymyile. Älä ensimmäiseksi ajattele, jonkun olevan hankala, ehkä hän on vain yksin ja vailla toivoa. Mitä jos pysähdyt hetkeksi miettimään mikä kuitenkin, kaikesta huolimatta, on hyvin.

Hyvää mielenterveyspäivää sinulle. Olkoon se sellainen kuin tänään on mahdollista.

Minä voin hyvin ja se on kertakaikkisen ihanaa!

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä