Helppo ja terveellinen vegaaninen juustokakku

Ei leipomista, ei lisättyä sokeria, ei tofua, ei soijatuotteita! Vain kuusi raaka-ainetta, ja silti superherkullista!

vegaaninen juustokakku

Olen vihdoin antautunut kakkuhimolleni, ja päättänyt opetella tekemään vegaanisen juustokakun. Viimeaikaisen kokkailuinnostukseni aikana olen oppinut erään asian: harvoin onnistuu ekalla yrityksellä. Uuteen unelmaani tulla vegaanisten kakkujen mestaritekijäksi olenkin lähtenyt Dream big – start small -asenteella. Universumi nähtävästi tykkäsi nöyrästä lähestymistavastani, sillä kakusta tuli täydellinen!

Tarkoituksena oli oppia tekemään aivan yksinkertainen vegaaninen juustokakku. Selailin monta eri reseptiä, ja nappasin kaikista ne helpoimmat kohdat, ja muokkailin vähän niitäkin. Koska aloitin pienesti, kakkuvuokana toimi Salaattibaarin astia. Kaveri nauroi mulle, että miten mulle tuli edes mieleen raahata Puolaan asti jotain niin turhaa, mutta tämä astia on osoittautunut korvaamattomaksi keittiötavaraksi. Enkä suoraan sanottuna voi ymmärtää, miten niin kestävä astia voidaan nähdä kertakäyttötavarana. Vuorasin astian leivinpaperilla, mistä tulikin kakkuun hauskat aaltomaiset reunat.

cheesecakecollage.jpg

Parasta tässä kakussa on se, ettei se sisällä melkein lainkaan prosessoituja raaka-aineita. Saksanpähkinät tulivat työkaverin puusta (en aikaisemmin edes tiennyt, että saksanpähkinät kasvavat näin pohjoisessa!), ja itse täyte on tehty puoliksi hirssistä ja puoliksi cashew-pähkinöistä. Plunssaa oli, että tämä oli myös todella helppo tehdä. Ainoa vaikea vaihe oli odottaa kakun jähmettymistä.

Nyt kun peruskakun ohje on hallussa, seuraavaksi voikin alkaa kikkailemaan eri mauilla, soseilla ja kuorrutuksilla. Luvassa siis lisää kakkuilua.

Vegaaninen juustokakku 

(pieni, 17 cm)

Pohja

  • 1 dl saksanpähkinöitä (yön yli liotettuja)
  • 6 kpl taateleita

Täyte

  • 1 dl hirssiä (raakaa)
  • 1 dl cashew-pähkinöitä (yön yli liotettuja)
  • ½ sitruunan mehu
  • 4 rkl vaahterasiirappia (tai agave-siirappia)
  1. Laita taatelit tehosekottimeen. (Myös taateleita kannattaa liottaa jonkun aikaa ennen aloittamista. Pilkoin niitä myös pienemmiksi ennen tehosekottimeen laittoa.)
  2. Huuhtele ja siivilöi saksanpähkinät (voi käyttää myös muita pähkinöitä). Lisää tehosekottimeen ja sekoita rouhemaiseksi taikinamassaksi.
  3. Painele taikina vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavan vaiheen valmistumista.
  4. Keitä hirssi. (Veden suhde hirssiin on 4:1. Ennen keittämistä huuhtele hirssi lävikössä kiehuvalla vedellä. Heitä hirssi vähänsuolattuun kiehuvaan veteen, sekoita, ja anna kiehua pienellä lämmöllä kannen alla noin 15-20 minuuttia välillä sekoittaen, hirssi on valmis kun koostumus muistuttaa hieman perunamuusia)
  5. Hirssin valmistuessa, sekoita loput aineet tehosekottimessa sileäksi seokseksi. Lisää hirssi vielä lämpimänä sekaan. Sekoita kunnes täyte on sileä. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa sitruunanmehua tai siirappia
  6. Lisää seos pohjan päälle. Kun seos on jäähtynyt, laita se se pakastimeen jähmettymään noin pariksi tunniksi, ja siirrä sen jälkeen vielä pariksi tunniksi jääkaappiin.

Huom! Älä unohda kakkua pakastimeen pitkäksi aikaa. Noin neljän tunnin jälkeen kakkuun alkaa jo muodostumaan jäähileitä. Jäätyminen puolestaan pilaa täysin kakun koostumuksen.   

Koti Ruoka ja juoma

Ulkoilua ja syksyn tulon ihmettelyä

Kirjoitin melkein vuosi sitten eräästä syksyisestä lenkistäni, jolloin kävelin Orlowosta rantaa pitkin Gdanskiin. Viime sunnuntaina päätin taas ajaa junalla Orlowoon, mutta tällä kertaa lähdinkin kävelemään toiseen suuntaan, eli kohti Gdynian keskustaa. Maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa.

11938110_10153718525627668_1030992430_n (2).jpg

11936979_10153718524457668_332042448_n.jpg

11933066_10153718522647668_212902924_n.jpg

Puissa näkyy jo selvästi syksyn merkit, vaikka elokuu on ollut kesän lämpimin kuukausi.  Koko kuukauden on ollut lämmintä ja satanut vain muutaman kerran. Mun biologian tunneista on ehtinyt jo vierähtää melkoinen tovi, joten ihmettelin, miksi syksy tulee väistämättä, vaikka on niin lämmintä. Seuraavatko puutkin jotain sisäistä kalenteria? Kas, syyskuu lähestyy, muututaanpa punakeltaisiksi ja aletaan tiputtelemaan lehtiä. Jotenkin lapsellisen toivekkaana ajattelin, että lämmin sää saisi huijattua kasvillisuuden elämään kesää vielä vähän aikaa pidempään.

11938125_10153718524167668_2081231612_n.jpg

11930672_10153718521207668_1609965826_n.jpg

11350282_10153718523122668_1701241138_n.jpg

Asia kiinnosti, joten etsin biologian saloja netistä. Asia onkin niin, ettei lämpötilavaihteluilla ole oikeastaan paljon vaikutusta siihen, milloin lehdet alkavat kellastumaan, vaan se on valo, jonka rytmin mukaan puut elävät. Mielenkiintoista on, että puut kuitenkin sopetuvat geneettisesti lämpötiloihin, joissa ne kasvavat. Kun puut siirretään eri kasvuympäristöön ne kellastuvatkin eri aikaan kuin paikalliset kanssatoverinsa. Eivät siis edes puut pääse geenejään pakoon muuttivat sitten minne päin maailmaa tahansa. Biologia on niin kiehtovaa! Jos tajuaisin siitä jotain, haluaisin olla biologi. Mutten ole biologi, olen realisti. Ja tiedän, että ensi vuonna ihmettelen samaa asiaa uudestaan.

11938737_10153718522432668_696306900_n.jpg

Syksyn tulo jotenkin ahdistaa, mutta vitsi sitä tuoksua, mikä maahanpudonneista kuivista lehdistä tuli! 

11944713_10153718521332668_1119285127_n.jpg

11944836_10153718523752668_1804596971_n.jpg

Käppäilin onnellisena polkua eteenpäin, kunnes pääsin korkeimpaan kohtaan. Sen jälkeen alkoi jyrkkä hiekkainen alamäki, jota peitti paksuhko lehtikerros. Laskeuduin jonkun aikaa ja sitten totesin, että liian vaarallista. Kapusin takaisin ylös kiertäen vähän loivemmasta kohdasta. Ja sitten yhtäkkiä vastaaan juoksee noin 70-vuotias mies pelkissä uikkareissa. Avojaloin, määrätietoisena, kevyin askelin hän paineli menemään samasta kohdasta, mistä juuri nousin, ilman mitään ongelmaa. Hän oli selvästi mennyt siitä monta kertaa aikasemminkin. Hän tiesi, mitä teki. 

Jäin seisomaan paikalleni ja ihailin miestä. Ensinnäkin ihailin sitä, ettei hän selvästikään välittänyt, mitä muut hänestä ajattelevat. Toiseksi, hän oli huippukunnossa. Ja kolmanneksi, ihailen ihmisiä, joilla on jokin ihmeellinen taito. Kun vaikeat asiat saadaan näyttämään todella vaivattomilta. Varmasti kaikille muillekkin ulkoilijoille samaisen kohdan ylittäminen olisi tuottanut yhtä pahoja vaikeuksia kuin minullekin. Itse asiassa en nähnyt kenenkään muun edes yrittävän.

11951091_10153718524007668_2087242387_n.jpg

11938720_10153718521637668_2044268387_n (2).jpg

Pari viikkoa sitten lenkillä rantakadulla näin miehen nukkuvan puussa. Kuin leopardi päiväunilla, paksulla oksalla, raajat velttoina oksan molemmilla puolilla, täysin unessa, suu auki. Eräänlainen taito sekin, mutta se näky lähinnä kummastutti.   

Hyvinvointi Hyvä olo