Ihminen, joka minusta ei tule

Ihminen, joka minusta ei tule

Täytän tänään 33 vuotta. Kuten armas työkaverini meidän tiimichatissa perjantaina kirjoitti: kelatkaa, se on tiistaina jo lähempänä neljääkymppiä kuin kahtaviittä. Se on jo kolmasosan verran sadasta, me vasta neljäsosan. Tän siitä saa, kun työskentelee 26-vuotiaiden vastasyntyntyneiden pikkuvauvojen kanssa! Ymmärtävät sitten kun pääsevät tänne kunnioitettavaan aikuisikään, että ei elämä niin kovin pahaa tälläkään puolella oo (siinä vaiheessa mä […]

Kriiseilevä kieli-identiteetti

Kriiseilevä kieli-identiteetti

Aargh, nyt tästä alkaa tulla jo vähän noloa: kesä- ja heinäkuun taitteessa tulee täyteen kolme vuotta Tanskassa asumista, enkä vieläkään puhu tanskaa. Siis yhtään, edes ruokakaupan kassalla. Mulla on monta tanskalaista ystävää, omistan tanskalaisen asunnon (toisin sanottuna siis jäätävän suuren tanskalaisen asuntolainan), mulla on tanskalainen avomies ja tän hetken suunnitelmissa on asua täällä forever. Tarviitko kuitin? […]

Bongaa meidät toukokuun Dekosta!

Bongaa meidät toukokuun Dekosta!

Hupsista heijaa, kaikkeen sitä ihminen päätyykin! Minä, rakas tanskikseni ja meidän koti keikutaan toukokuun Deko-lehdessä. Täähän on vähän kuin sellainen ylimääräinen 5-vuotisjuhlistus, joskin ajankohdaltaan puhdasta sattumaa. Oli hassua selailla Dekon kuvia, koska niiden räpsimisestä on sen verran aikaa että meillä on sittemmin huonekalu poikineen vaihtunut toiseen tai vaihtanut paikkaa. Ja olihan se hassua muutenkin, enpä olisi ikimaailmassa […]

5 vuotta rakastuneena <3

5 vuotta rakastuneena <3

Me juhlittiin keskiviikkona F:n kanssa 5-vuotista yhteistä taivalta meidän ekoista treffeistä laskettuna. Helatorstain 2013 iltapäivänä käppäilin lievässä krapulassa Havis Amandalle, jossa mua odotti tosi kiinnostavalta tuntunut, Helsingissä duunin takia asuva tanskalainen jäbä, kenet olin tavannut baarissa edellisenä lauantaina ja jolla oli muistaakseni ihan mielettömän huumaava hymy ja joka oli tosi pitkä. Oltiin lauantaina puhuttu jotain […]

Ei oo mitään hätää enää

Ei oo mitään hätää enää

Oon mietiskellyt tällä viikolla paljon mennyttä (syystä myöhemmin lisää) ja sitä, miten mun elämää on aina tuntunut sävyttävän jos jonkinmoinen huoli tai stressinaihe. Tuntuu vähän siltä kun mut ois ohjelmoitu jatkuvasti olemaan varautuneena pahimpaan, pienestäkin töyssystä menemään kriisinhallintamoodiin. Kun oon koko ajan varautunut ja valmiiksi puolustuskannalla, on kai sitten alitajuntani mielestä jotenkin helpompi ja nopeampi […]