Tag: elämä

Kuten joku teistä saattaa edellisiltä kesiltä muistaa, valtaa mut joka vuosi kaamea lomaltapaluublues. Kuvittelin, että koska töissä pyyhki tällä kertaa lomalle lähtiessä harvinaisen hyvin, oisin saattanut jopa välttyä pahimmalta kurimukselta, mutta vielä mitä! Tää viikko maanantaista perjantai-iltapäivään oli yhtä tahmassa kierimistä, kaiken kyseenalaistamista, tuskaa ja kärvistelyä. Mikä onkaan ihmiselämän tarkoitus, ei varmaan yhtään mikään, mietiskelin körötellessäni taas […]

Ei varmaan tuu tässä vaiheessa kenellekään yllätyksenä, että mä rakastan kesää. Kesän tuoksua, kesän valoa, kesän ääniä, kesän taikaa, kesän mahdollisuuksia, kesän vähän kaikkea. Mutta sitten seuraa se ongelmallinen osuus: rakastan kaikkea tuota edellä mainittua vain tasan sen verran kuin sattuu natsaamaan ja sen yli menevä lähinnä ärsyttää. Naputtelen tätä postausta meidän synkässä, mutta pätsimäisen kuumassa tilapäisessä […]

Öisin on ukkostanut. Se alkaa joskus jo kun makaan sängyssä avoimen ikkunan alla ja yritän nukahtaa, joskus se armoa tuntematta herättää jyskeeseen lähempänä uutta aamua. Eilisiltana satoi, oli painostavan lämmin ja mä luin parvekkeen suojassa kirjaa siihen asti, kun tuli pimeää. Päivisin on vihdoin ollut kesä, sitähän me ehdittiinkin odotella. Edelleen mun puolesta vois olla jo […]

Viime viikonloppuna, kun te kaikki paistattelitte ties missä uimarannoilla ja terasseilla pitkin Pohjolaa, olin mä yhdistetyllä työ- ja rakkausmatkalla sateen pieksemässä Milanossa. Kuulostaapa tosi epäilyttävältä… eli siis mä olin siellä työmatkalla, johon yhdistettiin F:n kanssa viikonloppureissu koska why not. Me majailtiin pari yötä pikkuisessa BnB:ssa, josta sitten siirryin työnantajan buukkaamaan asuntoon keskustan toiselle puolelle. Viikonloppu […]

Tänä keväänä pahin tapahtui: oon ollut niin kietoutunut huoliini ja kaikkeen ärsyttävään (vaikka nimenomaan en aikonut velloa niissä), että missasin kirsikankukkien parhaan sesongin. Kävin viikonloppuna tsekkaamassa tilanteen parissa lempipuistossani ja damn it, nurmikko oli jo vaaleanpunaisten lehtien peitossa. Puut näyttivät vielä kovin kauniilta kevätasussaan, mutta se huumaavin hetki oli mennyt. Mun viimeinen virallinen Köpis-kesä, enkä selkeesti […]

Kööpenhaminassa on viimeiset pari viikkoa ollut niin kaunista, että meinaan pakahtua. Eilisen joogan jälkeen harhailin pieneen kulmapuotiin, ostin hedelmiä ja nyrkin kokoisen inkiväärin, käppäilin pitkää reittiä kotiin jo kesäiseltä tuntuvassa illassa ja olin onnellinen kaikesta. Ehkä eniten siitä, että Tanskassa (kuten joka vuosi blogissa mainitsen ja riemuitsen) on pääsiäisenä torstaikin vapaa, eli viiden päivän LOMA keskellä […]

Viime aikoja, tai oikeastaan viimeistä puolta vuotta, on varjostaneet kaikenlaiset tyhmät hommat. On siis tapahtunut vaikka mitä supermahtavaakin, kuten unelmatalon ostaminen ja uudessa duunissa aloittaminen, mutta taustalla on velloneet huoli, epävarmuus ja ärsytys. Ekaksi menetin rakkaan mummoni, sitten meni työpaikka, Nørrebron kodista luopuminen oli tavallaan tosi surullista ja lisäksi on ollut terveyshuolia, joita mahdollisesti avaan […]

Mä rakastan kertoa tarinoita, aloittaa juttuni sieltä mistä kaikki alkoi ja vähitellen rakentaa juonta kohti sitä varsinaista määränpäätä. Poikaystävää välillä ärsyttää kun en voi vaan mennä suoraan asiaan vaan aina pitää jaaritella, ja oon melko varma että joku on joskus kelannut mun olevan patologinen valehtelija, koska stoorit on niin lennokkaita ettei niitä tahdo uskoa todeksi. Musta vaan […]

Tuntuu hölmöltä jinxailla kämppäjuttuja täällä blogissa, mutta menköön! Ei sekään tunnu ihan mun tyyliseltä lähestymistavalta, että mangun täällä eka vuoden siitä ettei löydetä täydellistä taloa ja sitten puskista paljastan, että muuttopäivä onkin jo lyöty lukkoon. Koska kuten edelliseltä asunnonostokierrokselta muistan, mahtunee tähän väliin yksi jos toinenkin jännitysnäytelmä. Eli tattadadaa, me ollaan rakastuttu yhteen punaiseen taloon […]

Kööpenhaminassa on valloillaan vähän hassu kaupunginosauskollisuus. Porukka suhtautuu kiihkeästi omaan huudiinsa (yleensä se on joko Frederiksberg tai joku kolmesta keskeisimmästä ”brosta”, eli Nørrebro, Vesterbro tai Østerbro) ja väheksyy kaikkia muita. Østerbro on liian tylsä, Nørrebro liian ghetto (kulkeehan se myös lempinimellä Nørrebronx eikä säännölliset ammuskelut varsinaisesti kiillota alueen mainetta), Vesterbro liian hipsteri ja rehoittaapa siellä prostituutiokin. […]