Tag: elämä

Sattuneista syistä mä oon mietiskellyt viime aikoina paljon taloja ja tulevaisuutta, sen sellaista. Keskikaupungin metakan jättäminen taakse on tuntunut ajatuksen tasolla kiinnostavalta ja ollaan myös eletty vähän hassua elämää tässä viikon verran – rahanhimoissamme nimittäin pistettiin oma kämppä vuokralle kuudeksi päiväksi kahdeksasta Airbnb:n kautta ja ollaan hengailtu täällä syrjäseudun rauhassa. Mun fiilikset mahdollista suurta elämänmuutosta […]

Täytän tänään 33 vuotta. Kuten armas työkaverini meidän tiimichatissa perjantaina kirjoitti: kelatkaa, se on tiistaina jo lähempänä neljääkymppiä kuin kahtaviittä. Se on jo kolmasosan verran sadasta, me vasta neljäsosan. Tän siitä saa, kun työskentelee 26-vuotiaiden vastasyntyntyneiden pikkuvauvojen kanssa! Ymmärtävät sitten kun pääsevät tänne kunnioitettavaan aikuisikään, että ei elämä niin kovin pahaa tälläkään puolella oo (siinä vaiheessa mä […]

Aargh, nyt tästä alkaa tulla jo vähän noloa: kesä- ja heinäkuun taitteessa tulee täyteen kolme vuotta Tanskassa asumista, enkä vieläkään puhu tanskaa. Siis yhtään, edes ruokakaupan kassalla. Mulla on monta tanskalaista ystävää, omistan tanskalaisen asunnon (toisin sanottuna siis jäätävän suuren tanskalaisen asuntolainan), mulla on tanskalainen avomies ja tän hetken suunnitelmissa on asua täällä forever. Tarviitko kuitin? […]

Kuten hetkinen sitten kerroin, otin tuossa vähän takapakkia stressinhallinnan ja yleisen fiiliksen kanssa. Ei siihen ollut mitään sen kummempaa syytä – jotenkin vaan olin onnistunut lietsomaan itseni ahdistukseen ja outoon oloon ja siinä sitä sitten oltiin. Taas, vaihteeksi. Oon alkanut tässä viimeisen puolen vuoden aikana melko kärsivälliseksi tyypiksi itseäni kohtaan ja tehnyt kiinnostuneena havaintoja. Mulla vaikuttaisi […]

Me juhlittiin keskiviikkona F:n kanssa 5-vuotista yhteistä taivalta meidän ekoista treffeistä laskettuna. Helatorstain 2013 iltapäivänä käppäilin lievässä krapulassa Havis Amandalle, jossa mua odotti tosi kiinnostavalta tuntunut, Helsingissä duunin takia asuva tanskalainen jäbä, kenet olin tavannut baarissa edellisenä lauantaina ja jolla oli muistaakseni ihan mielettömän huumaava hymy ja joka oli tosi pitkä. Oltiin lauantaina puhuttu jotain […]

Mä oon ihan älyttömän innoissani ja onnellinen tästä keväästä sekä tulevasta kesästä! Kesät ja reissuthan on aina ihania, mutta tavallaan monta edellistä kesää on mennyt multa vähän ohi. Vuoden 2015 kesän halkaisi heinäkuun kohdalta Köpikseen muutto, jota edelsi sellainen epätodellinen apua olen muuttamassa pysyvästi maasta -sählinki ja seurasi apua asun pysyvästi uudessa maassa -häslinki. Vuoden 2016 kesä meni apua […]

Viime aikoina oon lähinnä ottanut rennosti, ehkä vähän liiankin. Jättänyt kalenterin tarkoituksella tyhjäksi, suosinut spontaaneita menoja, välttänyt kaikkea paineelta tuntuvaa. Jotenkin ihan varkain nimittäin takaraivoon hiipi taas selittämätön ahdistus, sellainen olo että oon kaksi askelta jäljessä kaikesta ja toisaalta puristuksissa ahtaassa laatikossa jonka ilmareikien päälle on kertynyt nöyhtää. Sitten alkoi fyysinen puolikin kakoa, tuli flunssainen […]

Ääärh, mulla on ihan kamala talokuume. Siis sellainen, etten pysty keskittyä oikeen mihinkään kun mieli harhailee kuvittelemaan itseni linnunlaulun keskelle omaan puutarhaan, kädet multaan, vähän eristyksiin kaikesta pinnallisesta, kiireestä ja kaupungin menosta. Tilanne on eskaloitunut vielä siitäkin, kun viikko sitten koin lähiökaipuuta. Se on kai tää kevät, ilmassa tuoksuvat kukat ja huumaavan sään raikkaus, haluaisin […]

Toissaperjantaina palloiltiin F:n kanssa kesäisillä (joo, sanoin kesäisillä!) kaduilla ja mä hihkuin. Olin aivan hillittömän onnellinen tästä vuodenajasta ja koin aiemmilta Köpis-vuosilta tuttuja pakahduttavia ilon tunteita sen johdosta, että saan viettää tässä kaupungissa koko kesän. F katsoi mua huvittuneena ja hymyili, sanoi että kiva kun oot iloinen mutta voisit kanssa joskus kokeilla tällaista vuoden ympäri kestävää […]

  Mun muistoihin on kapseloitunut erillisenä maailmanaan ne 9 vuotta, jotka elelin hauvani kanssa lähiössä kaksistaan. Ensin siinä 24 neliön vuokrakopissa Helsingin pahamaineisimmalla alueella (ei se nyt niin paha ollut, paitsi sen yhden kerran kun pakettiauto alkoi seuraamaan mua öisellä kadulla kun kävelin baarireissun jälkeen bussipysäkiltä himaan ja silloin kuin vauhko, verinen mies vaati päästä […]