
Talvisin katoan, keväisin taas palaan
Hassua, miten sitä pikkuhiljaa oppii itsestään uusia puolia. Kuten vaikka sen, että mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään tai mihinkään suuntaan talvisin, suunnilleen lokakuusta maaliskuuhun. En ois varmaan tajunnut koko hommaa vielä vuosikausiin, ellei mun blogi ois ollut nyt kahden talven ajan kohmeinen raunio ja sitten äkkiseltään päivien pidentyessä ihan sieltä alkukeväästä (pessimistit saattavat tuota lopputalveksikin […]