ÄLÄ LAIHDUTA – ethän suosittelisi sitä lapsellesikaan?

älä laihduta.jpg

Huomenna lauantaina on jälleen vuosittainen ja kansainvälinen Älä laihduta-päivä. Älä laihduta-päivä järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992, valtakunnallisena päivää on vietetty vuodesta 2010. No Diet Day:n perustaja on brittiläinen Mary Evans Young, jolla on omakohtainen kokemus syömishäiriöistä. Päivän tarkoituksena on herättää ihmisiä pohtimaan suhdettaan omaan kehoon ja kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon ja ulkonäköön liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Sitä, pitääkö olla tietynkokoinen- tai näköinen voidakseen olla arvokas ja hyväksytty.  Sitä, voisiko elää terveellisesti ja voida hyvin painosta ja koosta huolimatta. Päivän symbolina on vaaleansininen nauha ja päivän aikana muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita. 

Saman aiheen, kehopositiivisuuden ja oman keho arvostamisen puolesta, ympärillä on käynnissä koko vuoden ajan Jenny Lehtisen luotsaama Vaakakapina-kampanja, josta olen aiemminkin kirjoittanut täällä ja täällä. Myös itse kannustan ympäri vuoden ihmisiä luopumaan oman kehon kurittamisesta ja tarttumaan sen sijaan värikkääseen, riittävään ja säännölliseen syömiseen, painosta huolimatta. Samat perusasiat, mitkä opetamme lapsille, unohdamme itse. Lieneekö syynä lasten hyvään hoivaamiseen rakkaus, jota puolestaan on vaikea itseä ja omaa kehoa kohtaan tuntea? Onko ehkä lapsena tai nuorena jäänyt vaille välittämistä ja huolenpitoa, jolloin kokemus itsestä on muodostunut jollain tavalla huonoksi, vääränlaiseksi ja arvottomaksi, joka ei ansaitse mitään hyvää? 

vaakakapina.jpg

Joka tapauksessa avain onneen ei ole kiloissa, senteissä eikä muodoissa. Se on itsensä kohtelemisessa ihmisenä, oman kehon hoitamisessa ja nimenomaan hyvien asioiden tarjoamisessa itselle. Tämä ei suinkaan tarkoita kilokaupalla suklaata aamusta iltaan, ei myöskään pelkkien porkkanoiden rouskuttamista. Se ei tarkoita sohvaa ja netflixiä mielinmäärin, ei myöskään lenkkeilyä säästä riippumatta. Se on sopivassa suhteessa lepoa ja liikettä, ruokaa ja juomaa, yksinoloa ja ihmisiä. Se on laiskottelua ja työtä. Se on joskus epämukavuusalueelle astumista ja ikävältä tuntuvien asioiden kohtaamista, mutta myös voittajafiiliksiä ja rutiineilla luistelua. 

Onni on siis on omista perustarpeista huolehtimista ja samalla elämästä nauttimista. 

Emme voi koskaan suoraan vaikuttaa painolukemiin. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen, aina välillisesti elämäntapojen ja yleisen fiiliksen ja elämänasenteen kautta. Jos joku väittää pelkillä hiilihydraattien välttämisillä laihtuvansa, ei se pidä paikkaansa. On muutettava myös esimerkiksi tapoja syödä ja ei vain kotona, vaan myös kodin ulkopuolella. Ja syömisten muuttaminen voi edellyttää muutoksia arjen rutiineissa, kuten kaupassakäymisessä, ruoanlaitossa ja muussa ajan käytössä. Loppujen lopuksi emme puhu siis enää vain yksittäisestä ravintoaineesta, vaan kokonaisesta tavasta elää. Tämä on se syy, miksi syömisten rajoittaminen ei pitkän päälle pelkästään toimi. Jos eivät tavat syömisen ympärillä muutu, palataan pian takaisin vanhoihin tottumuksiin ja ruokavalioon. 

Muutokset elämäntavoissa vaativat usein peiliin katsomista. Enkä tarkoita nyt oman kehon arvostelemista tai peilaamista, vaan omien asenteiden tarkastelua. Mitä minä oikeasti haluan ja miten elämääni nykyään vietän? Toteutuvatko tavoitteeni, haluni ja aikeeni? Miksi? Loppujen lopuksi päädymme siihen, miten ajattelemme itsestämme. Riitämmekö sellaisina kuin olemme? Yritämmekö muutosta väkisin? Yritämmekö tehdä asioita, jotka eivät ole itsellemme mieluisia tai sopivia? Miksi?

Joskus avain onneen on irtipäästäminen. Irtipäästäminen uskomuksista, pakkomielteistä ja päähänpinttymistä. Irtipäästäminen oman kehon muokkaamisen pakonomaisuudesta. Irtipäästäminen siitä ajatuksesta, että täytyy olla tietynlainen ja elää tietyllä tavalla, jotta voi olla onnellinen. Siinä sivussa voi jäädä hyvät hetket kokematta ja itselle sopivat elämäntavat löytämättä. Pakonomainen tarve muuttua voi estää meistä olemasta onnellisia ja hyväksymästä itseämme sellaisina kuin olemme. Jatkuva itsemme kritisointi ja virheiden löytäminen voi sumentaa katseemme näkemästä sitä hyvää ja ihanaa, mitä jo on. 

Tiedän, ettei se ole helppoa. Ei ole helppoa olla laihduttamatta tai suhtautua omaan kehoon positiivisesti. Ei ole helppoa antaa dieettien tai kuntosalitavoitteiden olla. Älä laihduta-päivä haastaa sinut kuitenkin kokeilemaan sitä yhden päivän ajan. Otatko haasteen vastaan?

Älä laihduta Kuopio.jpg

Suomessa Syömishäiriöliitto-SYLi alueellisine jäsenyhdistyksineen järjestävät erilaisia tapahtumia Älä laihduta- päivän aikana. Kuopiossa päivä näkyy ja kuuluu huomenna Matkuksessa klo 12-16 järjestettävänä yleisötapahtumana.  Olen itse menossa paikanpäälle ja moikkamaan muun muassa Kuopion SYLI-keskuksen työntekijöitä. Tule sinäkin!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Katja

Suhteet Oma elämä Mieli Uutiset ja yhteiskunta

Makuasioista ei voi kiistellä – Kannattaisiko kuitenkin?

mushrooms-1351561_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Alkuviikosta tuli siivoiltua vanhoja lehtiä ja papereita. Osa lensi roskiin, osan otin tarkempaan syyniin. Jostain syystä olin ne päättänyt säästää ja otinkin itselle projektiksi käydä ne ajatuksella läpi. Suurin osa liittyi ylläri ylläri ravitsemukseen, osa liikuntaan ja osa yleiseen hyvinvointiin. Ensimmäinen säästetty artikkeli piti sisällään tutkittua tietoa makuasioista.

Olen itse aikalailla kaikkiruokainen, vähintään kokeilunhaluinen. Mutta en minäkään kaikesta pidä ja paljon on makumieltymykset myöskin iän myötä muuttuneet. Esimerkiksi raaka sipuli, olut, viini, oliivit ja sinihomejuusto eivät maistuneet alta parikymppisenä, mutta nykyään suhtaudun niihin nautintoaineina. Kahvia ja teetäkin opin juomaan vasta opiskeluaikana. Kasviksia ja hedelmiä olen syönyt sen sijaan lapsesta asti mielelläni, tai ainakin sietänyt niitä ruoissa. Tiedän, että näin ei kaikilla ole, joten olen erityisen kiitollinen makumieltymyksistäni, jotka ohjaavat ruokavaliota kuin itsestään monipuolisuuteen. 

Potilastyössä erilaiset makuasiat ovat paljon esillä. Varsinkin keskustellessa kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä kalan syömisestä. Perustomaatti, kurkku ja salaatti sekä raaka porkkana menevät yleensä alas, mutta vihreämmälle linjalle siirryttäessä ilmeet yleensä muuttuvat epävarmoiksi, jopa inhoa ilmaisten. Vaikka parsakaalta ja paprikaa kuinka hehkutetaan superterveellisinä kasviksina, ei se poista sitä faktaa, että kaikkien suihin ne eivät vain sovi. Eivät smoothiessa, wokeissa tai dipattuinakaan. 

Meillä ihmisillä on synnynnäisesti mieltymys makeaan ja taipumus välttää happamia ja karvaita makuja. Ei ole siis ”herkkuperseilyä” tykätä sokerisista tuotteista ja toisaalta ei ihmekään, että juuri kasvisten ja hedelmien kanssa saatetaan joutua umpikujaan. Juuri happamia ja karvaita makujahan ne ovat pullollaan.  Jos syömisessä perusasiat muuten sujuvat, on tähän asti aika hyvin kuitenkin kaikille löydetty se oma valikoima maistuvia hedelmiä ja kasviksia, millä pärjätään. Mutta on hyvä tiedostaa, että omaa makuaistia voi myös treenata. Nimittäin vähintään karvauden sietämisestä on hyötyä, sillä terveyttä edistävät fenoliset yhdisteet, joita vaikkapa marjat ja kasvikset sisältävät, ovat karvaita. Omat makumieltymykset saattavat siis johdattaa yksipuoliseen ruokavalioon, joten ihan pelkästään makuasioihin ei kannata luottaa.

Yksin tai asiantuntijoiden ohjauksessa voi omia aistimuksiaan oppia tiedostamaan ja käyttämään. Lapsille vastaavaa tehdään SAPERE-menetelmän nimissä eli tutustutaan eri makuihin ja tutkitaan erilaisin harjottein ruokien rakennetta, väriä, muotoa, kokoa, hajua ja ääntä. Makuhan itse asiassa on yhdistelmä erilaisia aisteja. Jonkin maistuminen pahalta voi siis tarkemmin tarkasteltuna liittyäkin sen tuntumiseen suussa oudolta. On myös eri asia syödä porkkanaa raakana, kypsänä tai ylikypsänä. Porkkanan rakenne ja makeus muuttuvat huomattavasti erilaisiksi kypsymisen myötä. 

Saperea voivat toki aikuisetkin hyödyntää tai sitä voi tehdä yhdessä lasten kanssa (kts. esim.täältä)  Myös tietoista syömistä, siis ruokien aistimista syömistilanteessa juuri edellä mainittujen rakenne-, lämpötila- ja ulkonäköominaisuuksien perusteella, voi kokeilla kotona ilman erityisempiä etukäteisvalmisteluja. Tarvitaan vain pala ruokaa ja hetki rauhaa. Nälkäisenä ei tietoista syömistä kannata ensimmäistä kertaa tehdä, mutta idean hiffaamisen jälkeen ruoasta voi oppia saamaan enemmän irti missä ja milloin vain. Varmasti tunnetuin tietoisen syömisen harjoite on suklaan syöminen (harjoite löytyy esim. täältä). 

Mitä positiivisempi syömiskokemus, sitä todennäköisemmin uusista ruoista nauttii jatkossakin.  Jotta homma ei menisi liian ”helpoksi” heitän kehiin myös tutkimastani artikkelista poimimani linkin moniaistiseen kokkikirjaan ” 5D Cookbook”. Ideana on siis yhdistää musiikki ruokaan eli harjoituttaa useaa aistia yhtäaikaa. Netistä ladattava kirja syntyi eräästä etelä-pohjanmaalaisesta KUMURU-hankkeesta, jossa yhdistettiin kulttuuria, musiikkia ja ruokaa uudenlaisiksi elämyksiksi. Kirjan löydät täältä. Kirja sisältää erilaisia reseptejä ja niihin yhdistettyjä musiikkikappaleita sekä asiantuntijatekstejä aiheesta. 

Eli ruoalla voidaan hifistellä näinkin eikä tarvitse ostaa kalliita merien ja ilmojen yli kulkeneita purnukoita ja kapseleita oman hyvinvoinnin tueksi. Nimittäin ajattelen vahvasti sillä, miten syömme, olevan erittäin paljon merkitystä sille, miten voimme henkisesti ja fyysisesti. Ja tuleehän tässä aistikokkailussa sosiaalisuuskin hyvin hoidettua 😉

Onko joku jo kokeillut 5D-kokkikirjaa? Millaisia kokemuksia on ruoan ja musiikin yhdistämisellä?

-Katja

Lähdeartikkeli: Se on makuasia! me-lehti, 03/15

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys Suosittelen