Kiire on hassu käsite, ja jokaisen ihmisen hyvin henkilökohtainen kokemus. Se on asia, johon liitetään helposti käsitteet stressi ja suorittaminen. Uskon, ettei kiirettä ole oikeasti olemassa, jos niin vaan päättää. Ajattelin monta vuotta olevani kiireinen. Tein paljon töitä, opiskelin samalla normaalissa tahdissa ja matkustin vapaapäivinäkin usein jonnekin muualle, ystävieni tai perheeni luo. Oli kuukausia, jolloin minulla ei ollut yhtään vapaapäivää. Koska olen aina innostunut helposti kaikista uusista asioista, asetin automaattisesti itselleni myös paljon tavoitteita noina aikoina. Se oli paletti, mitä jaksoin pyörittää, ja ehkä tavallaan olin ylpeä siitä. Jälkeen päin ajateltuna tuo kuulostaa todella tyhmältä. Olin ylpeä siitä, että jaksoin tehdä mahdollisimman paljon asioita. Tämä tarkoitti, että suoritin paljon asioita. Asioiden väkisin suorittaminen ei ainakaan tehnyt minua kovin tyytyväiseksi, usein vain kovin stressaantuneeksi. Silloin kun elämässä on paljon sisältöä, on helppoa tehdä itsestään kiireinen. Yksinkertaisesti tekemällä asioita jatkuvasti tajuamatta, että eivät ne oikeasti ikinä lopu. Ainakin itse tein asioita pysähtymättä ajattelemaan, että voisinko jättää vaikka jotain vain tekemättä, hidastaa tahtia välillä tai järjestellä elämääni eri tavalla, jotta saisin enemmän vapaa-aikaa. Itselleni liian täyteen bookattu elämä aiheutti väsymystä, rauhattomuutta keskittymiskyvyn heikentymistä ja stressaavia aikakausia. Stressaavat aikakaudet toisinaan ihan fyysisiäkin oireita. En myöskään jaksanut olla aina läsnä tilanteissa, koska elin ajatuksissani suurimmaksi osaksi tulevassa. En tarkoita, että elämäni olisi ollut kovin onnetonta koko ajan. Ei laisinkaan. Usein koin olevani myös todella onnellinen, mutta samalla myös kovin rauhaton. Moni asia on kuitenkin asenteesta kiinni. Kun asioihin suhtautuu eri tavalla ja keskittyy kunnolla, niitä ei tarvitse suorittaa. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun elämä on bookattu tosi täyteen voi vain olla kovin vaikeaa löytää voimia tähän. Helposti sitä silloin tekee asioita vain siksi, että täytyy. Tällä tavalla jää monta hetkeä oikeasti kokematta ja ihmistä kohtaamatta. Elämäni on nyt paljon rauhallisempaa, kuin vielä esimerkiksi vuosi sitten. Osittain se johtuu siitä, että elämäntilanteeni on muuttunut. Se on kuitenkin myös ihan tietoisen ajatustyön harjoittamisen tulos. Olen yrittänyt olla puhumatta kiireestä ja olla ajattelematta ylipäätään sitä, että minun täytyy. Olen jatellut enemmän asioita fiiliksen mukaan. Yrittänyt olla sinkoilematta joka suuntaan samaan aikaan, […]
