ONKO OLEMASSA MINUUTTA ILMENTÄVIÄ TAVAROITA – VAI VAIN RIITTÄVYYTTÄ?
On helppo kääntää tarve ja halu pohdintaan vielä yksi lisämauste: minuus. Minuutta ilmentävä pukeutuminen sekä tavarat.
Minuus näyttäytyy tässä hetkessä. Sitä reflektoidaan ja määritellään sen hetkisestä ympäristöstä. Mitä olisi minuus ilman muita?
Mistä minuus syntyy?
Jos on ihan yksin maailmassa ilman muita, mistä minuus silloin kehittyy?
Oikeastaan siis ympäristö määrittää aika pitkälle minuutta. Siksi minuus muuttuu ja se voi olla seuraavassa hetkessä hiukan toisenlainen kuin juuri nyt, sillä ympäristökin muuttuu. Tällä hetkellä tätä ryhmitystä pidetään aika pitkälle yllä sillä, että on olemassa muodittaminen.
Muodittaminen taas perustuu riittävyyden kokemukseen, siihen että luodaan malli riittämättömästä ja vastaavasti oikeanlaisesta ja siten ryhmästä johon kuulua. Se että ”tunnistaa minuutensa” ja pukeutuu sen mukaan määräytyy loppu peleissä sillä, minkälaiseen heimoon haluaa kuulua. Eikö itsensä määrittely tapahdu jo valmiiksi annetuista vaihtoehdoista?
Ilmentääkö minuuttani siis enemmän farkut kapealla vai leveällä lahkeella?
Lopulta: voidaanko edes puhua itsensä ilmentämisestä, joka kuitenkin ehkä lopulta tähtää eniten siihen muille riittäväksi olemiseen?
Nämä kun tunnutaan erotettavan toisistaan. Enkä kiellä etteikö mitään yhteyttä näiden välillä voisi olla. Joku voi esimerkiksi tuoda ilmi arvojaan pukeutumalla vain ekologisesti tai sukupuolettomiin vaatteisiin. Kai se siis tietyllä tavalla on minuuden ilmentämistä, niiden arvojen ilmentämistä, joskin sitä silti tehdään muita varten, viestittääkseen muille. Haluamme ilmaista jollekin olevamme sellaisia kuin olemme.
Tähän toisaalta myös muotiteollisuus vastaa: etsi minuuttasi tuotteista – jatkuvasti muuttuvista vaihtoehdoista. Silloin tietyllä tavalla abstrakti käsite voidaan konkretisoida itsensä ilmentämiseksi ja siten kuluttamiseksi.
Viimeksi:
KOLME KAUNISTA – PIENEN PIENIÄ JUTTUJA
Lue myös:
ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?
