VIISI VUOTTA SITTEN, VIIDEN VUODEN PÄÄSTÄ
Järkytyin vähän kun passi meni vanhaksi.
Onko siitä jo viisi vuotta, kun asuin ihan toisessa kaupungissa, olin vasta valmistunut. Ja siitäkin jo neljä, kun kävin vuoden reppureissulla maailmalla. Ja kolme, kun olen aloittanut tässä nykyisessä paikassani. Nää kolme viimeisintä tuntuukin jotenkin ihan liiankin jumiutuneilta.
Terveisin levoton.
Muutos ihan yleensäkin on melkoisen hidas prosessi. Puhumattakaan lähes pakotetusta paikoillaan olosta, mihin nämä viimeiset kaksi ovat määränneet. Liikkuminen ei ole ollut edes juuri mahdollista. Vaikkakin on näilläkin parilla vuodella ollut ihan hyvä tarkoitus ja uskon että ihan tarkoituksen mukainenkin merkitys ainakin omassa kasvussani.
Mä kavahdan aina kun siirryn vuosi tasolla ajatteluun. Viisi vuotta sitten, viiden vuoden päästä, sehän on yhteensä 10 vuotta! Elämään hyvällä lykyllä mahtuu ehkä kahdeksan tai yhdeksän sellaista. Aika vähän siis loppupeleissä. Elämän rajallisuus ja sen kauneus ja ainutkertaisuus saa aina sydämen sykähtämään.
On helpompaa elää päivässä. Tuntea läsnäolon tuoma värähtely. Silti mun on pakko välillä katsoa myös vähän laajemmallakin skaalalla. Mitä mä haluan saada elämässä aikaiseksi ja olenko sitä saanut?
Omistaen haavemaailman, joka on laaja ja värikäs. Haluan kokea tuntea nähdä paljon.
PALJON.
Pidän oppimista ja kasvua yhtenä tärkeimpänä ja merkityksellisimpänä asiana maailmassa. Sitä taas on ihanaa ja parasta kokea kokemusten, muistojen kautta – siis tuntemalla. Varsinkaan kun en pelkää toteuttaa sitä mitä haluan, vaan kysymys on ennemminkin aikajanasta, milloin se toteutuu.
Mun haavemaailmassa seuraavan viiden vuoden aikana mä asun kodissa pelkällä sängyllä ja mukavalla loikoilupaikalla (haaveiden haaveissa se on riippumatto, joka ehkä on kuitenkin aika epätodennäköinen koska vuokrakämppä). Siellä on valoisaa ja avaraa ja vain kasveja joista pitää huolta. Kirjoittelisin, olisin, lepäisin, ulkoilisin ja vaalisin yhteisöllisyyttä. En stressaisi töistä, vaan tekisin töitä kun tarvii, säästäisin ja reissaisin ja kun en tarvitsisi reissuihin rahaa, tekisin vain vähemmän töitä. Osallistuisin johonkin hyväntekeväisyyteen ja suurin piirtein kerran viikossa kävisin minulle merkillisen ihmisen kanssa tanssimassa, ehkä jotain lattaria. Lopulta, kenties sen viiden vuoden jälkeen, rakentaisimme pikkuisen tönön jonnekin vesistön ääreen, puron mutkaan tai järven rantaan.
Miltä sun elämä näytti viisi vuotta sitten?
Entä miltä se näyttää viiden vuoden päästä tästä?
Viimeksi:
MIELESSÄ TÄNÄÄN – SYKSY, NORMAALI JA ROKOTTEET
Lue myös:
