En yleensä kuuntele aamuisin musiikkia valmistautuessani töihin taikka itse pyöräillessäkään. Sitten kun joskus kuuntelee, ajattelen, että vitsit olipa mukavaa, pitäisikö tehdä näin aina!

Mutta hohto karisee ja se muuttuu siksi rutiiniksi – arjeksi. Tavalliseksi. Eikä se olekaan kohta enää niin erityisen kivaa. Alkaakin taas vaan ärsyttää se melu ja muistan, miksen yleensä kuuntelekaan mitään. Nautin enemmän hiljaisuudesta.

Näitä juttuja on muitakin. Ja näiden juttujen lomassa oivalsin,

elämä nauttii vaihtelusta.

Vaihtelulle taas ei sovi ehdottomuus.

Että kieltäisin sen musiikin, koska tiedän enemmän nauttivani hiljaisuudesta.

Kun sen kerran kuuntelenkin sitä, musiikkia, käytänkin tiskikonetta, juonkin kahvin enkä teetä, meikkaan eri järjestyksessä kuin yleensä, syön eri ruokaa ravintolassa kuin aina, maistan hedelmää, mitä en ole koskaan maistanut, käyn saunassa – mutta aamulla, teen aamutoimet normaalista poikkeavalla kaavalla – kaikenlaisesta sellaisesta hyvinkin pienen pieneltä tuntuvasta vaihtelusta oon huomannut tulevan huikeasti lisää iloa arkeen.

Mieli virkistyy muutoksesta, vaikka teko olisi tuttua, mutta kun sen irrottaa imustaan, se tuntuu jo täysin eriltä. Se juttu kun se on, että arki helposti rutinoituu. Rutinoituminen tuo automatisoitumista. Automatisoituminen tunnetta elämän valumisesta ohi. Vaihtelu taas pysäyttää, hetkeksi.

Tästä hetkestä taas voi löytää iloa.

Sen ei siis tarvitse tarkoittaa edes mitään suurta maratonia, kerran vuoteen tapahtuvaa mullistusta. Ehkä vain jotakin arki askaretta hiukan erilaisella kaavalla, kuin sillä tavanomaisella.

Mitä sä voisit tehdä sun arjessa erillä tavalla tänään?

Viimeksi:

MITÄ OMA AIKA SINULLE TARKOITTAA?

Lue myös:

ÄRSYTYKSESTÄ JA ÄÄRIPÄISTÄ – JA NIIDEN LÄHESTYMISESTÄ

ELÄMÄN TÄRKEIN KYSYMYS ON MIKSI

MITÄ JOS SAISIT KAIKEN?

Vapaapäivä.

Toisin sanoen oman ajan päivä.

Tuntuuko sinusta siltä?

On suunniteltu menot ja meiningit jokaiselle kellonajalle, jotta oma aika tulee maksimoitua täysin. Onhan sitä välillä pakkokin suunnitella. Tähän voi pakottaa vaikkapa erilaiset työajat, jotta joskus näkisi sitä parasta kaveriaan. Silloin tällöin on mukavaa matkustella. Nähdä se tietty uusi leffa. Omaa kutkutustaan tuo jonkin tapahtuman odottaminen.

Mutta palveleeko jatkuva suunnitelmallisuus aina sitä omaa aikaa?

Onko oma aika aina tekemistä?

Että oma aika olisikin sitä, että päättäisi juuri siinä hetkessä, mitä tarvitsee. Tarkoitti se sinä päivänä auringon sulkemista ulos, nukkumista, olemista tai sitten sitä aktiviteetistä toiseen siirtymistä, jos energiaa riittää. Sitä vaan ei voi tietää viikkoa etukäteen.

Saako oma ydin siis koskaan puhua?

Jossa oma ääni sanoo, mitä se haluaisi tehdä.

Juuri nyt.

Juuri sillä hetkellä.

Eikö se lopulta olisi enemmän sitä rehellistä omaa aikaa?

Viimeksi:

MIKSI VALITSEN YKSINKERTAISTAMISEN – YHÄ UUDELLEEN?

Lue myös:

MITÄ JOS VIETTÄISIT PÄIVÄN ILMAN AIKAA?

ELÄMÄ ILMAN TELEVISIOTA ON TYLSÄÄ – JA SIKSI PARASTA

TARVITAAN HUONOJA PÄIVIÄ, JOTTA TIEDETÄÄN, MITKÄ ON HYVIÄ