MIKSI VALITSEN YKSINKERTAISTAMISEN – YHÄ UUDELLEEN?
Mulla voimavarat ei yksinkertaisesti riitä äänekkääseen maailmaan. Monimutkaiseen maailmaan. Nyt vasta ymmärränkin, kuinka heikot ja pienet ne ovat, ettei niitä voikaan jakaa kuin ihan oikeasti niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin.
Mä mietin vasta kaupassa, että mä olisin todellakin niitä ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä mitään hyviä valintoja väsyneenä. Jotka kadottavat itsensä väsymykseen. Jollakin tavallahan varmasti me kaikki, mutta osa näyttää pärjäävän paremmin esimerkiksi ruuhkavuosista ja elämästä ylipäätänsä.
Ehkä juuri siksi, että osa kestää tätä maailmaa ja sen määritelmää paremmin kuin toiset.
Ehkä toisilla sielun tahti on erilainen.
Kuuntelen siis omaa hitauttani, ollakseni parempi versio itsestäni,
useammin.
Nähdäkseni, kuullakseni, tunteakseni, elääkseni.
Joka vaatii vain sitä mahdollisimman yksinkertaista toteuttaakseen sitä jaksavampaa, läsnäolevampaa arkea. Kai siis toisin sanoen ”nomaalia” arkea, mutta sillä omalla mausteellaan. Sillä siinä monimutkaisessa ja kiireisessä arjessa en jaksa olla oma itseni – tai se hyvä itseni. Onnellinen itseni.
Toisekseen, kun olen oppinut tiedostamaan ja ymmärtämään, on hankalaa katsoa ylikulutuslimbon tapahtuvan toisten kustannuksella. Kun asiaa oikeasti pysähtyy ajattelemaan, tulee kysymyksestä kipeä. Tätä mun toisaalta täytyy oppia vielä käsittelemään sekä oikeastaan vielä toteuttamaankin.
Kolmannekseen priorisoin myös rahan arvon nykyään erillä tavalla. Materiassa se valuu hukkaan. Sillä materia ei vaadi vain rahaa, vaan se vaatii myös aikaa. Rahaa saadakseen vaaditaan vaihtokaupaksi aina omaa aikaa. Aikaa, jota on käytössä rajallinen määrä. Mihin tuon rajallisuuden haluaa käyttää?
Mä haluan käyttää sen vähennettyihin työtunteihin – siis toisin sanoen saadakseni välillä enemmän omaa aikaa. Sen käypää vaihtokauppaa ovat myös matkustelu sekä kaikenlaiset kokemukset. Kuluttamalla harkitummin voin tukea riittävästi näitä kahta rahallisesti elämässäni merkittävää asiaa.
Enkä muuta tarvikaan.
Viimeksi:
Lue myös:
