Miksi haluaisit olla miljonääri?

Et siksi, että tililläsi lepäisi konkreettisesti miljoona euroa, vaan kaikkien niiden asioiden vuoksi, joita tuolla miljoonalla eurolla voisit saavuttaa. Tai ehkä paremminkin: kaikkia niitä asioita, joita ilman miljoonaa euroa et usko voivasi saavuttaa.

Ehkä suurimpana se vapaus.

Vapaus olla ja tehdä täysin mitä haluaa. Emmekö siis voi olla vapaita tänään, tehdä mitä haluamme?

Emme, jos yhdistämme vapauden enempään. Kykyyn ostaa mitä haluaa, tehden kalliita asioita milloin haluaa, ollen täysin vapaa työstä. Keskittyen kaikkiin niihin asioihin, joita haluamme elämäämme jatkuvasti lisää. Sillä mehän haluamme jatkuvasti lisää.

Mutta voiko vapautta todella saada asioita lisäämällä?

Tässä kohtaa on hyvä kysyä uudelleen, miksi enempää haluaa, jolloin takaa voi löytää ne tunnetilat, joita voi saavuttaa muutenkin kuin enemmällä. Ehkä haluammekin siis paremminkin vapautta elää ilman painetta jonkin puuttumisesta, pakosta, menestymisestä ja ostamisesta, ahdistuksesta tai yrittämisestä olla oikeanlainen. Vain ollen itse.

Kun useimmilta kysytään lottovoitosta, vastaus kuuluu jotakuinkin näin: osan säästäisin, osan lahjoittaisin, pitäisin sapattivapaan ja sen jälkeen tekisin vain vähän töitä. Ei suurin osa edes haluaisi pelkkää löhöämistä vaan ymmärretään, ettei se työ itsessään täysin paha ole, vaan sen määrä ja suhde muihin tärkeisiin asioihin tänä päivänä.

Kuulostaako tällainen mahdottomalta, vain rikkaiden etuoikeudelta?

Minun mielestäni tällaisen saavuttaminen ei ole ollenkaan mahdotonta. Olen toki lapseton ja nuori, keskipalkkainenkin. Voisin silti ottaa sapattivapaan tai alentaa osa-aikaiseen työsuhteeseen. Siis valitsemalla sen enemmän sijasta vähemmän.

Vai jäisikö kuitenkin odottamaan sitä lottovoittoa?

Viimeksi:

PARAS TAPA INSPIROITUA YKSINKERTAISTAMISESTA

Lue myös:

MIKSI TARVITSET AINA JOTAIN LISÄÄ, ETTÄ OLISIT ONNELLISEMPI?

PÄIVÄ, JONA VALITSIN YKSINKERTAISEMMAN ELÄMÄN

VASTAAKO TÄMÄN PÄIVÄN YHTEISKUNTA YKSILÖN TARPEISIIN?

TARINA KALASTAJASTA JA LIIKEMIEHESTÄ

Katselen viiden tukkakoskelon (huonon lintutietämykseni valossa) uiskentelua ja koen riemastuttavaa iloa niiden painuessa kevyesti sukelluksiin ja pian palatessa takaisin. Älkää vielä menkö, koetan ehdottaa, mutta eivät ne kuunnelleet, jatkoivat vaan matkaa kauemmas veden ääriviivasta, lopulta näkymättömiin.

Pää lyö tyhjää.

Yritän kovasti miettiä, mitä viisasta mä haluaisin juuri nyt kertoa. Mitä mä voisin vielä oivaltaa, juuri nyt, tänään?

Kunnes kuulen sen:

Unohda kaikki mitä tiedät elämästä.

Ympärillämme on hirvittävän paljon tietoa oikeanlaisesta elämästä. Niin paljon, että luulemme jopa itse tietävämme, mikä elämä on ja miten sitä eletään, samalla paradoksaalisesti kuitenkaan edes elämättä. Vain täyttäen rakseja ulkoisesti valmiilta näyttävästä suunnitelmasta, ilman sisäistä totuutta.

Miten voimme tietää mitään, jos emme ymmärrä mitään, kysy mitään, näe mitään, kuule mitään, aisti mitään? Edeten vain valmiiksi suunnitellun näytelmän mukaan.

Elämää ei voi tietää, opetella ulkoa, olla jollakin tavalla, oikealla tavalla. Siinä teemme suurimman virheen. Elämättä sisäisestä totuudesta käsin, tässä hetkessä, tässä elämässä.

Kohdaten sen kuin vieraan, jota emme tunne, ilman ennakko-odotuksia. Ollen tyhjä taulu, joka voi vain vastaanottaa.

Näyttäen heikkoutensa, tietämättömyytensä, roolinsa takaa.

Viimeksi:

12 ASIAA JOTA VÄHEMMÄN TUO ELÄMÄÄNI ENEMMÄN

Lue myös:

NYT ON TÄYDELLINEN AIKA AURINGONLASKULLE

ESTÄÄKÖ PELKO SINUA TEKEMÄSTÄ ASIOITA, JOITA OIKEASTI HALUAT?

PAINA RESET NAPPIA – JA UUDELLEEN OHJELMOI ITSESI