jos ruoka oliskin vaan polttoainetta

Täällä Berliinissä ollessani suhteeni ruokaan on muuttunut totaalisesti. Ensinnäkin olen (toivottavasti) lopullisesti lopettanut proteiinihömpötyksen ja vaihtanut sen ensisijaisesti kasvishömpötykseen.

Tärkeää mulle on edelleenkin syödä säännöllisesti, mutta oon jotenkin pysähtynyt katselemaan sitä tosi asiaa, että kuinka paljon sitä pelkääkään nälkää – ja se on oikeastaan aika naurettavaa.

Kuinka huonoa itse asiassa ehkä tekeekin syödä itsensä aina vähän ikään kuin liian kylläiseksi. Tai oikeastaan tuntuu, ettei enää edes niin tiedä, mitä kylläisyys on. Tää havainto tulee ihan siitä tosi asiasta, että asumassani perheessä syödään niin paljon vähemmän kuin mihin minä olen oikeastaan koskaan elämässäni tottunut.

Toki mä tykkään edelleenkin välillä väkertää ja ehdottomasti syödä myös ulkona. Ehkä ollen taas sitä Epikuroksen oppia ”kieltämättä nautintoa, mutta nauttien siitä vaatimattomasta mistä ylellisyydestäkin”. Että ruoka on ruokaa, suurimmaksi osaksi polttoainetta, joskus sitten palvellen niitä muitakin tarpeita.

Ja jotenkin musta tuntuu, että ruuasta on ihan yksinkertaisuudessaan tullut… hyvää.

Ja kun joskus uskaltaa altistua vähän sille nälän tunteellekin, sen makukin muuttuu, sitä oppii hallitsemaan – eikä tulekaan niin sitä nälkäkiukkua.

Tällä ajattelutavalla on pari muutakin positiivista puolta: ensinnäkin silloin päästään rahahanojen äärelle (asia joka mun on pitänyt ottaa työn alle jo pitkään) ja toisekseen se vähentää ruokahävikkiä. Tehden ruokaa siitä, mitä kaapista löytyy, vaikka se ei niin täyttäisikään jonkin reseptin kriteerejä, mutta täyttäen polttoaineen kriteerit. Että vain laittaa erilaisia aineksia yhteen, olematta, no, mitään. Ollen silti itse asiassa maukasta.

Tärkeimmäksi olen oivaltanut ruoan tuoreuden. Mä käytän 15-30 minuuttia joka päivä, sekä niin lounaalla kuin päivällisellä, ruoan valmistukseen. Se, että ruoka on juuri tehtyä, tekee siitä jo itsessään herkullista, jolloin siihen voi myös helposti tuoda vaihtelua, vaikka joka päivä. Tähän on pakottanut ihan se tosi asia, ettei perheessä ole mikroa. Epäilen, ettei ole välttämättä enää munkaan tulevassa kodissa.

Viimeksi:

jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi sellaisena kuin on

Lue myös:

Tietoinen syöminen

7 x parasta kasvisruokaa

Mikä on elämän merkitys?

Hyvinvointi Hyvä olo

jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi sellaisena kuin on

Kohtaamatta jotakin vain siten kuin hän on, vaikutat hänen ihmisyyteensä.

Ja mä oon viime aikoina useamman kerran pysähtynyt ihmettelemään,

että tosiaan,

ihminen ei tajuakaan, millaisen vastuun itse asiassa ottaa, pyrkiessään vaikuttamaan toiseen.

Vastuun vaikuttaessaan toisen kasvuun.

Koittaen ihan vähän vain muuttaa, ohjeistaa, neuvoa. Lähinnä sinne suuntaan missä itse on, miten on ja minne menossa.

Ja mun mielestä. Vaikka sä näkisitkin, että joku ei menis sun mielestä niin oikeaan suuntaan, on joskus annettava mennä. Muuten sen suunnan tulema kasvu jää tulematta, miettien pahimmillaan vielä vuosien päästä, mitä jäikään tekemättä.

Sillä kun ei mene sinne, minne itse menisi, ole sitä, mitä itse olisi, ei se oma elämäkään näytä siltä kuin miltä itse toteutettuna näyttäisi.

Siis ihan törkeä vastuu!

Ja silti sitä tehdään ihan tuosta nuin vaan, huomaamatta.

Oon myös sitä mieltä, ettei omasta elämästään tai sen kulusta voi syyttää ketään muuta. Voi kuitenkin olla, ettei kaikkien alusta ole niin vahva, jolloin kohtaamatta kohtaamista, on vaikutus oikeasti enemmän kuin tohtii ihminen myöntääkään.

Ja nyt,

viimein,

mun alusta on niin vahva, että hittoon muut ja mitä muut sanoo!

(ainakin tänään)

Sen eteen on kuitenkin pitänyt tehdä uskomaton määrä työtä.

Niin uskomaton määrä työtä, että mulla oikeasti nousee kylmät väreet.

Löytääkseen sen voiman

olla,

ihan itsestään.

Viimeksi:

viidenkympin villitys

Lue myös:

ettei pelkäisi elämää

elämästä on mahdollisuus tehdä ihanaa

itseään ei ole edes vaikeaa kuunnella

Hyvinvointi Mieli