Palvelut, joista maksan mielelläni ja ne, joiden kohdalla se on vaikeaa

Tilatessani maanantaina kauppakasseja kotiin, aloin pohtia palvelujen merkitystä elämässäni. Arvostan innovatiivista palvelumuotoilua ja testaan mielelläni uusia tapoja helpottaa elämää. Osa asioista on sellaisia, joita maksan tosi mielelläni. Mutta on myös asioita, joiden kohdalla puren aina vähän hammasta miettien, onko tämä nyt sitten kuitenkaan ihan välttämätöntä.

Näistä maksan mielelläni

Olemme käyttäneet Prisman Foodie-kauppakassipalvelua nyt kahden vuoden ajan. Tilamme sovelluksesta tarvittavat ostokset viikoksi kerrallaan (suunnilleen sen verran jääkaappimme vetää). Kävimme pitkään noutamassa kassit Prisman parkkihallista, mutta viime viikkoina (näistä syistä) siirryimme kotiinkuljetukseen. Palvelu on hurjan kätevä. Maksan mielelläni 10€ siitä, että joku juoksee marketin käytävillä puolestani ja tuo ostokset kotiin saakka. Säästämme suunnitelmallisuudella pitkän pennin, sillä ei tule tehtyä heräteostoksia.

Hierojasta maksan mielelläni. Käyn hierojalla säännöllisesti, suunnilleen kerran kuukaudessa. Olen käynyt samalla tyypillä jo lähes 15 vuotta, toki välillä ulkomailla asuessani oli pitkiä taukoja. Perustelen hieronnan satsauksena omaan terveyteeni. Selkäni on sillä tavalla vähän sökö, että se tarvitsee järisyttävän määrän huoltoa toimiakseen ilman ammattiapua. Hierojalle menevä 50€ kuukausimaksu ei ole koskaan tuntunut musta tuhlaamiselle. En ole oikeastaan ikinä ajatellut eläväni ilman.

Äänikirjapalvelu ja mun kohdalla tarkemmin BookBeat on yllättänyt mut iloisesti jo niin monta kertaa, ettei kuukausimaksu ole tuntunut yhtään kipeältä. Kuuntelen kirjoja paljon ja vaikka kulutetun sisällön ostaminen kirjana voisi silti olla edullisempaa, ei tällä tavalla tarvi omistaa mitään. En ole koskaan nauttinut kirjahyllyssä (tai tällä hetkellä kaapissa) lojuvista kirjapinoista. Mua ahdistaa enemmän ajatus, että kaapeissani on turhia asioita, joita en enää käytä. Tai lue.

Näiden perustelu on vaikeaa

Taksilla ajaminen on ollut mulle aina hankala myönnytys. Ymmärrän taksin pointin, jos matkaan ei ole käytettävissä julkista kulkuneuvoa suunnan tai aikataulun vuoksi. Tai jos tavaraa on niin paljon, etten selviäisi niiden kanssa julkisissa. Mutta taannoin avomieheni ehdottaessa taksia vaihtoehtokyytinä aamutreeneihin, emmin pitkän tovin. Paikalle olisi päässyt julkisilla, mutta se olisi kestänyt tunnin pidempään. Taivuin lopulta taksiin ja olin tyytyväinen, mutten käytä palvelua läheskään niin usein, kun olisi mahdollisesti tarpeen.

Postin kotiinkuljetus. Tää on hauska asia siinä mielessä, että hintaero tilatun tavaran kotiinkuljetuksella versus sen noutamisella lähimmästä postista on usein noin 5 €. Jos tilaan tuotteen, eikö olisi helpompi ottaa se ovelle kuin käyttää aika sen noutoon. Silti tuntuu välillä hullulta maksaa 30€ tuotteelle 10€ toimitusmaksu.

Ruoan kotiin tilaaminen. Tää olisi ollut vielä pari vuotta sitten keskustaa asuttaessani toisella listalla. Mutta nyt lähimmänkin ravintolan toimituskulun hipoessa 10€ luokkaa, haen mieluummin ruoan itse tai syön ravintolassa.

Missä teillä kulkee kipuraja ruoan toimitusmaksun suhteen?

Kampaajakäyntiä venytän myös aina (liian) pitkään. Mennessä mietin hakevani hiuksiin jotain pientä piristystä tai leikkaavani niitä ihan vähän. Lopputulos maksaa aina 150-200 euroa. Vähän sama ilmiö, kun menet Ikeaan hakemaan yhtä asiaa ja kassa näpyttää 80 euron laskun. Miten meni niinkuin omasta mielestä?

Telkkarin suoratoistopalvelut, joista meillä on käytössä Ruutu+, Netflix ja CMore ovat myös vähän kinkkinen kulutuskohde. Toisaalta on kiva voida katsoa sarjoja ennakkoon ja useampi jakso kerrallaan. Toisaalta protestoin vähän sitä, että joudun maksamaan tuoreesta sisällöstä nykyään lähes aina, tuon analogisen kapistuksen näyttäessä lähinnä uusintoja. Pidän palvelut voimassa pääosin, mutta välillä kyllästyn maksamaan ns. välikausista, kun niistäkään ei tule mitään mua kiinnostavaa.

Hinnoitteletko muuten koskaan omaa aikaasi? Tämä toimenpide voisi pelastaa mut taksigatelta, kun miettisin oman tuntihintani mukaan kannattaako mieluummin hypätä sunnuntaiaamuna julkisiin. Tai laitanko mieluummin ruokani itse kuin tilaan sen valmiina kotiinkuljetettuna? Hyvä ehkä laittaa etenkin näin yrittäjänä pohdintaan.

Noora

Lue myös:

Black Friday ja pari sanaa kuluttamisesta

Arjen awardsit: hyvät ja huonot + yksi kunniamaininta

5 x asiat, jotka laskevat sykettä

Kommentit (2)
  1. Totesinpa vain, että minä en maksa näistä yhdestäkään palvelusta. Kirjastovirkailijan tuloilla (2049 e / kk) ei oikein tule mieleenkään maksaa mistään tuollaisesta. Sitä on jo niin tottunut pihistelemään kaikesta, ettei oikein osaakaan muuta kuvitella. Taksilla ajaminen ei tule mieleenkään, vaikka nytkin fillari hajosi, mikä tarkoittaa että mun pitää kävellä töihin, reilu tunti suuntaansa.

    Jos tulot olisivat tuplat, hankkisin ehkä spotifyn ja netflixin ja tilaisin joskus ruokaa kotiin. Muuten en usko että mikään muuttuisi. Kampaajalla oon aina käynyt kerran neljässä vuodessa ja se tuskin muuttuu. Kun on pitkät hiukset, niin eipä kampaaja pysty niille juuri mitään tekemään.

    1. Toki itekin suhteutan menoja aina tuloihin, etenkin nyt, kun palkkatyö päättyi ja siirryn askeleittain yrittäjäksi. Aina tulee juurikin näistä karsittua, jos haluaa rahaa säästöön, sillä tottahan se on, että näitä listattuja ilmankin pärjäisi vallan mainiosti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *