Älä pukeudu vartalotyyppisi mukaan

DSC_0979.jpg

Kirjoitin jonkin aikaa sitten siitä, kuinka haluaisin erilaisten vartaloiden olevan yhtä hyväksyttyjä. Postaus aiheutti paljon keskustelua ja siitä toivottiin myös puhuttavan useammin. Oli myös puhetta siitä, kuinka usein ohjeistetaan pukeutumaan oman vartalonmallin mukaan. Siis niin, että vaatteilla luotaisiin illuusio siitä, että muistuttaisimme kaikki mahdollisimman paljon toisiamme. Kerroinkin jo kommenteissa, kuinka olen aina vihannut näitä sääntöjä. En ole kurvikas, enkä halua myöskään niitä kurveja keinotekoisesti asuilla luoda. Haluan olla sitä mitä olen ja kantaa varteni ylpeänä. 

Kuinkakohan monta kertaa olen lukenut artikkelin siitä, miten erimallinen vartalo tulisi vaatettaa? Kun lähdin opiskelemaan, oli suunnittelutehtävässä myös kyse siitä, kuinka eri vartalotyypit tulee ottaa huomioon sommitellessa vaatteita. Piirustustunnilla kuulin, että piirtämäni naisvartalo ei näytä naiselta, sillä naisella ei koskaan ole hartialinja leveämpi kuin lantio. Muistan, kuinka sen jälkeen vasta tajusin, että oma kroppani on tosiaan poikkeuksellinen mittasuhteiltaan. Kuulemma sitä, että se hartialinja tosiaan on leveämpi kuin lantio, tulisi mahdollisimman taidokkaasti peittää eri konstein. 

Vartalolleni suositellaan peplum-vyötäröitä, kellohameita, röyhelöitä ja kehoitetaan välttämään tyköistuvia alaosia ja suuria laatikkomallisia yläosia. Miksi meidän pitäisi piilottaa juuri ne osat itsestämme, jotka tekevät meistä ainutlaatuisen? Miksi kurvikkaan pitäisi peitellä kurvejaan ja kurvittoman yrittää luoda niitä tyhjästä? Eihän tässä ole mitään järkeä! Meidät on luotu erilaisiksi ja se on vain rikkaus. 

Sen takia minusta onkin välilä hauska oikein korostaa vartaloni erikoisia mittasuhteita. Niin tein nytkin, pukiessani korkeavyötäröiset mustat pillifarkut, korkokengät ja laatikkomaisen yläosan. Kaikki näistä vaatekappaleista löytyy oman vartalomallini ”kieltolistalta”, mutta omasta mielestä look toimii oikein hyvin. Voisimmeko siis vihdoin unohtaa pukeutumissäännöt ja vaatettaa itsemme juuri niin, kuin itse haluamme, eikä niin että muistuttaisimme mahdollisimman paljon toisiamme. 

Kurveja saa korostaa, pitkä nainen voi pukeutua vaikka 15 centin korkokenkiin ja kantaa upean vartensa ylepydellä, lyhyt saa käyttää maksimekkoa, eikä mikään hartialinja ole väärä yhdellekkään ihmiselle, jos se tuntuu oikealta. 

I’ve always hated these articles about ”how to dress you body type”. Like it would be somehow better, if we would look as similar to each other as we could. I think we should embrace our body types no matter what they are. If you’re tall, you can wear as high heels as you like, if you’re curvy you definitely can show it! These things makes us unique, so we might as well show them to the world. I have tiny hips and wide shoulders, and I’ve heard numerous times that I shouldn’t wear tight jeans that shows off my narrow pelvis. instead I should use ruffles, skirts that creates an illusion of a wider hips and so on. I’ve never been a fan of those things, so I might as well show my imperfections and be proud of them. 

dontdressyoubodytype.jpg

dontdressyoubodytype3.jpg

dontdressyourbodytype1.jpg

DSC_0976.jpg

DSC_1030 copy.jpg

DSC_0978.jpg

Pictures: Sara/ Tickle Your Fancy

Muoti Ajattelin tänään Päivän tyyli Trendit

Kiirettä pukkaa!

 

DSC_7048.jpg

Viimeaikoina on tuntunut, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja. Kaksi postausta päivässä tuntui paljon helpommalta silloin, kun sosiaaliset suhteet eivät vieneet lainkaan siivua päivästä. Myös tavaroiden paikalleenlaittaminen ja vaatteiden läpikäyminen on vienyt paljon aikaa viime päivinä. En siedä yhtään kaaoksen keskellä elämistä, joten siivosin eilen kahteen asti yöllä tavaroita oikeille paikoilleen.

On ollut kuitenkin aivan mielettömän ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä. Mikään ole tuntunut pitkään aikaan niin hyvältä, kun omien rakkaiden siskonpoikien näkeminen ensimmäistä kertaa seitsemään kuukauteen. Kun kummipoikani juoksi iso hymy naamallaan rutistamaan minua niin kovaa kuin jaksoi kun astuin ovesta sisään, tuli taas kyyneleet poskille. Illalla katselimme lätkäpeliä sohvalla sylikkäin viltin alle käpertyneenä, ja toinen pojista sanoi unisena, että on ollut kyllä ihan kamala ikävä. Tuli sellainen olo etten halua kyllä hetkeen lähteä yhtään mihinkään. Aikuisten elämässä lyhyt aika on lasten elämässä todella pitkä. 

 Vaikka sosiaaliset suhteet ovat vieneet suuren osan ajasta lähipäivinä, ovat ne antaneet myös hurjasti virikkeitä uusille postauksille. Olimme torstaina viettämässä iltaa ystäviemme kanssa ja keskustelu oli hurjan antoisaa. Tiedättekö, kun joskus ollaan niin suurten asioiden äärellä, että tietää ettei siinä tilanteessa edes vielä oivalla vielä kaikkea. Silloin vasta istuttaa niitä pieniä ajatuksien alkioita, joista tulevaisuudessa tulee kasvamaan suuriakin oivalluksia. 

  Kävimme elämää läpi todella laajalla skaalalla ja tuli käsiteltyä esimerkiksi hajautunutta minuutta, hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja kuolemansyntejä. Keskustelu oli niin intesiivistä monta tuntia, että olin ihan poikki kaikesta ajattelutyöstä, kun pääsimme kotiin. Tällaiset keskustelut ovat kuitenkin elämän suola. Päällimmäiseksi jäi mieleen sellainen keskeneräisyys ihmisenä ja siitä ajattelin kirjoittaa vielä kokonaisen postauksen. 

  Nyt kuitenkin kylpyhuoneen purnukat huutavat läpikäyntiä, joten pakko lähteä viettämään niinkin villiä viikonloppua. Ihanaa lauantaita kaikille!

  I’ve been really happy to spend time with my dear ffamily and riends, after all this time apart. We’ve already had some great discussions about life, and I feel very inspired to share some of these thoughts with you guys soon. However the social part has been taken a lot of time in my week, so I feel kind of overwhelmed.  

 

 

DSC_7047.jpg

IMG_8903.jpg

 

Suhteet Oma elämä