Pimeän ajan valokuvaus

Lähiaikoina on pyydelty paljon vinkkejä valokuvaukseen. Olemmekin suunnitelleet Saran kanssa ensi vuodelle kuvaukseen ja editoimiseen keskittyvää workshoppia. 

 

Aiempia valokuvaukseen keskittyviä postauksia löydät täältä, täältä ja täältä. 

 

Tällä kertaa ajattelin puhua hiukan pimeän vuodenajan kuvaamisesta. Perusajatukset siitä, miten ISO ja F-luku vaikuttavat kuvan valoisuuteen, löytyykin jo aiemmista postauksista. 

 

Pidän itse nyrkkisääntönä sitä, että en kuvaa yli 1250 ISOlla, sillä kuviin alkaa sen jälkeen tulla reippaasti kohinaa eli ”grainia”. Alhaalla esimerkkikuvat  ilman kohinaa ja kohinalla. 

 

ilmangrainia.jpg

 

Tämä on kuitenkin täysin makukysymys, ja jotkut jopa lisäävät kuviinsa jälkikäteen editoimalla tätä kohinaa. Ääriolosuhteissa saattaa olla pakko nostaa ISO hyvinkin korkeaksi. 

 

F-luku kannattaa pimeällä pitää mahdollisimman pienenä. Objektiivissa lukee aina, mikä on pienin mahdollinen F-luku. Omissa objektiiveissa on 1.8, joka riittää omiin tarpeisiini varsin hyvin. 

 

Kolmas vaikuttava asia on valotusaika. Tässä nyrkkisäääntönä voi pitää 100 rajaa. Sitä pidemmällä valotusajalla on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa ilman jalustaa. Mikäli on jalusta, ja kuvaa jotain paikallaan pysyvää kohdetta, voi valotusajan laittaa vieläkin pidemmäksi (eli lukua pienemmäksi).

 

Jos kuvaa sisällä keinotekoisen valon kanssa, saa kuvan raikkaaksi jälkikäsittelyllä. Sisävalot ovat usein hyvin keltaisia, jolloin ihan jo väritasapainoa keltaisesta siniseen säätämällä saa lopputuloksesta luonnollisemman.  Tässä esimerkkikuva todella ”tunkkaisesta” ja keinotekoisella valolla valaistusta kuvasta, josta tuli paljon raikkaampi pelkästään säätämällä väritasapaino sinisemmäksi. 

 

väritasapaino.jpg

 

Väritasapaino on muutenkin mielestäni hurjan tärkeä asia kuvassa. Joillain on luonnostaan hyvä värisilmä, mutta omalla kohdalla sen kehittyminen on oli aluksi hidasta. Ennen en nähnyt kuvassa, onko se virheä tai sininen. Käytin paljon Lightroomin automaattista väritasapainonsäätäjää. Yleensä aina sen jälkeen kuva tuli raikkaammaksi, vaikka en olisi osannut sanoa, mikä siinä alkuperäisessä on pielessä. 

 

Nykyään säädän väritasapainon itse, vaikka silti joskus tulee katseltua jälkikäteen jo julkaistuja kuvia ja mietittyä kuinka kummallisen värisiä ne onkaan. Silmä nimittäin saattaa jotenkin ”sokeutua” tuijoteltuaan samaa kuvaa kauan. Yleensä auttaa, kun menee hetkeksi pois koneen ääreltä ja palaa sen jälkeen kuvan pariin. 

 

Aidoin väritasapaino on silloin, kun valkoiset kohdat kuvassa ovat oikeasti valkoisia ja mustat mustia. Tämä on toki myös makuasia, eikä se aidoin ole ainoa vaihtoehto. Joku tykkää enemmän lämpimästi sävytetyistä kuvista ja toisen silmää miellyttää viileä värimaailma. 

 

Voit myös etsiä netistä kuvia, joissa on mielestäsi kaunis värimaailma tai sävy, ja verrata muokattavissa olevaa kuvaa siihen. Tässä on esimerkkinä kaksi melko dramaattisesti toisistaan eroavaa värimaailmaa samasta kuvasta. Tätä voi käyttää siis myös tyylikeinona. 

 

väritasapaino2.jpg

 

Jälkikäsittelyllä saa valoa myös lisättyä reippaasti, jos kuvaa RAW-muotoon, eikä jpg. kuviksi. Älä kuitenkaan kuvaa raw-tiedotoina, ellei sinulla ole mitään kuvanmuokkausohjelmaa käytettävissä. Tässä esimerkki todella hämärssä kuvatusta kuvasta, johon on lisätty valoa jälkikäteen. ISO on ollut 1250, valotusaika 100 ja aukko 1.8.

 

valotus.jpg

Oliko tästä hyötyä? Ja kuinka montaa kiinnostaisi workshop? Voisimme järjestää muutamia erilaisia eri aiheilla pienissä ryhmissä, jotta kaikki osallistujat saavat mahdollisimman paljon irti workshopista. 

Kommentit (13)
  1. JOO! Tämä workshoppi myös toimistolle 😀 xx

  2. Hyvä ja hyödyllinen postaus! Mitä kuvanmuokkausohjelmaa käytät? 🙂

    1. Kiva kuulla! Käytän Lightroomia enimmäkseen, ja joskus myös Photoshopia. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *