10 TV Shows to Know Me -haaste

Suosikkiasia: merkitykselliset tv-sarjat.

Kuvat: NBC, Fox, Comedy Central, ABC, MTV3,

Tovi takaperin (saattoi olla pari kuukautta tai pari vuotta sitten, aika on menettänyt merkityksensä) Twitterissä kiersi haaste ”10 TV Shows to Know Me”.  Siinä piti listata kymmenen sarjaa, jotka kertovat minkälainen tyyppi olet.

Mun piti tehdä 10 TV Shows to Know Me -postaus silloin pari kuukautta / vuotta sitten, mutta jäi kaiken sälän alle. Teen sen siis nyt, vain pari kuukautta tai pari vuotta myöhemmin. Enkä valitettavasti kirjoittanut muistiin, kuka kyseisen haasteen pari kuukautta tai vuotta sitten aloitti, joten en voi kreditoida häntä (juttuideoiden ylöskirjaamissysteemini taitaa kaivata päivitystä… ).

Tarkan tai vähemmän tarkan harkinnan jälkeen listani on tässä. Se on puoliksi ikisuosikkejani ja puoliksi sarjoja, joihin mulla on nostalgiasyistä tunneside.

1. Parks and Recreation

Jos olet lukenut tästä blogista edes yhden satunnaisen postauksen, hyvin suurella todennäköisyydellä tiedät, että rakastan Parks and Recreationia. Puhun siitä jatkuvasti, kyllästymiseen asti. Parks and Rec on suosikkisarjani, eikä se koskaan lakkaa ilahduttamasta minua. Jos joku sarja kuvaa, millainen tyyppi minä olen ja mistä minä pidän, se on Parks and Rec.

2. New Girl

Rakastan myös New Girliä. Se on sarja, jota todennäköisimmin katson, kun maailma musertaa ja kaikki kaatuu päälle. Tai siis katsoin ennen kuin se poistui Netflixistä. Mun tekee mieli siteerata Nick Milleriä vähintään kerran päivässä.

3. Happy Endings

Happy Endings kuuluu hyvin vahvasti ikisuosikkieni listalle. Ongelma vain on se, ettei sarja ole vuosiin ollut katsottavissa Suomessa. Eihän ole? Noh, niin tai näin, ah-MAH-zing koko homma. Genreä täydellisen hölmö, ja kulttikomedian status vain lisää rakkauttani.

4. Broad City

Joo joo, ihan kohta lopetan tuhlaamasta listan sijoja höpsöihin komedioihin. Mutta heitän sinne vielä Broad Cityn. Koska rakastan sitäkin.

5. Friday Night Lights

Friday Night Lights on yksi hienoimmista sarjoista koskaan. Jos pitäisi pyyhkiä mielestä joku sarja ja saisin katsoa sen uudestaan ensimmäistä kertaa, valitsisin FNL:n. Texas forever.

6. O.C.

Jos mun pitää valita yksi sarja teinivuosiltani, se on O.C. Mun täytyy kuulla vain ensimmäiset sävelet Phantom Planetin Californiasta, ja olen taas 14-vuotias fanittamassa Seth Cohenia. O.C. on sitä kamaa, johon mulla on ikuisesti tunneside. Ei se ole listalla, koska se olisi erityisen hyvä, vaan siksi, että se on tärkeä osa nuoruusvuosiani.

7. Alias

Sydney Bristow, ikuisesti. Alias on O.C.:n tavoin sarja, joka on tärkeä osa nuoruuttani. Olen iloinen, että teini-ikäisellä Maisalla oli Sydneyn kaltaisia tv-sarjaesikuvia.

8. 24

Jack Bauer. Ja se tikittävä kello. En enää jaksa 24:n kaltaisia ramboilusarjoja, mutta sarja pääsee listalle nostalgiasyistä. Ja kertoo kai sekin jotain minusta, että joskus jaksoin katsoa ramboilusarjoja.

9. Salatut elämät

Lisää nostalgiaa. En ole katsonut Salkkareita enää vuosikausiin, mutta se on joka tapauksessa erottamaton osa minun lapsuuteni ja nuoruuteni tv-muistoja. Ansaitsee siksi paikkansa listalla.

10. Frendit

Vielä yksi komedia. Koska en vain voi jättää Frendejä listalta. Frendit on Frendit, ja vaikka kuinka paljon nykyään valitan siitä, sarja on aina tärkeä ja merkityksellinen minulle.

PS. Mitä jäi listan ulkopuolelle? Ainakin Gilmoren tytöt, se olisi ollut sijalla 11. Ja SNL! Sovitaan, ettei sketsikomedia kuulunut tälle listalle. Kulttuurisesti oman nuoruuteni merkittävimpiä sarjoja oli Sinkkuelämää, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut kaikkein suurin fani. Ted Lasso? Ehkä ei, on liian tuore suosikki. Katsotaan viiden vuoden päästä uudestaan. HIMYM? You know what you did, ysikausi. Fleabag ehkä? Veronica Mars mahtuisi top20:een. Samoin jenkki-Office. Ja SPN. Schitt’s Creek myös. Ja hei, Hart of Dixie! Minä rakastan sitä täydellisen höpsöä sarjaa!

Unohdankohan nyt jonkun tärkeän…?

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: sarja, johon en olisi koskaan halunnut tutustua

Suosikkityypit: Volodomyr Zelenskyi, Evan Rachel Wood ja Nick Miller.

Kansan palvelija, Minx, Phoenix Rising
Kuvat: Kvartal 95, HBO Max

Anteeksi mutta mitä hittoa. 20. maaliskuuta? Voisin vannoa, että pari päivää sitten oli helmikuu. Time flies when you’re stressing about literally everything, ilmeisesti.

Koska pääsin loppuun Parks and Recin uusintakierroksella numero 5490, on pitänyt viime päivinä löytää muuta sisältöä blokkaamaan ikäviä uutisia. Joten viime aikojen suosikkiasioita! Ensimmäisen toimivuus ikävien uutisten blokkaajana on tosin kyseenalainen. Ja kolmas on ikävää mutta tärkeää.

Kansan palvelija / Yle Areena

Disclaimerit tällaisessa yhteydessä ovat varmasti melko turhia, mutta sanotaan nyt silti: voi kuinka toivon, etten olisi koskaan kuullutkaan ukrainalaiskomediasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу). Haluaisin, että sen päätähti ja käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi olisi vain joku eurooppalaisen maan presidentti, jonka nimeä ehkä kysytään joskus pubivisassa. En minä tällä tavalla halunnut häneen tutustua.

Olosuhteissa ei ole mitään hyvää, pelkästään pahaa, mutta suuren kysynnän vuoksi Yle Areenaan palannut Kansan palvelija on joka tapauksessa ollut hauska tuttavuus. Hyvä muistutus, että hauskoja ja hyviä sarjoja tehdään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Käsittämättömän julmassa tilanteessa maailman huomion ja ihailun osakseen saanut Zelenskyi esittää sarjassa historianopettajaa, josta tulee yllättäen Ukrainan presidentti. Eipä voi ainakaan moittia sarjaa epäuskottavasta juonesta, kun pari vuotta myöhemmin sarjapresidentistä tuli oikea presidentti. Eikä vain presidentti, vaan kansaansa sankarillisesti johtava sodanajan presidentti.

Olen viihtynyt Kansan palvelijan parissa oikein mainiosti*, mutta hetkittäin se saa myös vähän surulliseksi. En pysty olemaan ajattelematta, että onko tämä ja tuo kuvauspaikka nyt raunioina ja miten kaikkien näiden näyttelijöiden on käynyt.

*edit. 23.3. olen katsonut sarjaa nyt pidemmälle, ja pitää tulla lisäämään yksi asia: en ihan kauheasti fiilistele misogynistisiä ja seksistisiä vitsejä, joita sarjassa on ikävän paljon. Tai siis en yhtään fiilistele niitä. Miinusta niistä.

Kansan palvelijan ensimmäinen kausi ja samanniminen elokuva Yle Areenassa.

Minx / HBO Max

Heei, tää on hauska! Jos nyt tuomion voi antaa kahden ekan jakson perusteella. Ja pitää kai mainita myös se, että minähän katsoisin mitä vain, minkä pääosassa on armas Nick Millerini.  Siis näyttelijä Jake Johnson. Jonka yleisestä hyvän tyypin aurasta kertoo se, että hän esittää Minxissä pornolehtikeisaria, mutta toisin kuin voisi kuvitella, kyseinen Doug ei ole lainkaan limainen tuttavuus. Siis ainakaan niiden kahden jakson perusteella!

HBO Max tosin mainostaa Minxiä näin: Minxin tapahtumapaikkana toimii 1970-luvun Los Angeles. Sarja keskittyy Joyceen, vakavaan nuoreen feministiin, joka yhdistää voimansa limaisen kustantajan kanssa luodakseen ensimmäisen eroottisen lehden naisille.

Eikä ole limainen! Ainakaan kovin limainen. Vai olenkohan  jäävi, koska olen Nick Miller -fan clubin jäsen? Noh, ihan sama. Minx vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta ja leppoisalta hyvän mielen komedialta. Taas sitä kamaa, jota kaipaan tähän synkkyyteen.

Kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottaviksi perjantaina. Uusia jaksoja tippuu viikoittain.

https://www.youtube.com/watch?v=UTc5I86to_8

↑” I don’t know what that means so it doesn’t hurt my feelings”… hyvin vahvat Nick Miller -vibat. 😀

Kai olen jo muistanut valittaa, että MIKSI HITOSSA NEW GIRL ON POISTUNUT NETFLIXISTÄ?? Nyyh.

Phoenix Rising / HBO Max

Ja sitten jotain ei-lainkaan-leppoisaa, mutta tärkeää. Näyttelijä-aktivisti Evan Rachel Wood käsittelee Amy J. Bergin ohjaamassa kaksijaksoisessa dokumentissa ”matkaansa kotiväkivallan uhrista henkilöksi, joka sai muutettua käytäntöjä, joilla suojellaan muiden selviytyjien oikeuksia”.

Ei helpoin katsottava, mutta jos joku on hienoa niin se, kun kaltoinkohdeltu nainen löytää voimansa, nousee ylös ja taistelee.

The Bubble / Netflix / tulossa 1.4.

Tämä Judd Apatowin komedia vaikuttaa täydellisen hölmöltä. Täydellisen hölmö sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkigenrejen listalla. Ja hei, Harry Trevaldwyn! Somesuosikkejani. Say no more.

PS. En jaksanut katsoa Inventing Annaa loppuun, mutta olen katsonut ainakin viisi kertaa tämän SNL:n sketsin.

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen