Nyt seuraa tunnustus, josta kiihkosiivoojaäitini saa todennäköisesti pienen sätkyn. (Äiti, istu alas ja ota varmuudeksi heti jo se labradorinnoutaja viereen terapoimaan.) Lisäksi koen tarpeelliseksi varoittaa herkimpiä lukijoita sisällöstä, joka saattaa sisältää graafista materiaalia ja inhorealistisesti kuvattua perhearkea. Jos erinäiset ruumiineritteet aiheuttavat kuivayökkäilyä, skippaa suosiolla. Limpun mielestä äiti vois vähän tsempata. – –  Tässä se tulee: olen […]

Olen aina ollut jouluihminen. Jo lapsena aloin usein kuunnella joululauluja jo varhain syksyllä, ja syystalven pimeyteen kuuluivat olennaisesti joulufiilistely korttiaskarteluineen sekä leipomuksineen. Glögiä kului valtavia määriä, ja tein usein lähimpien ihmisten lahjat itse. Salamyhkäiset tonttupuuhat olivat suosikkijuttujani, ja luin aina joulunalusaikana asiaankuuluvalla hartaudella Mysi Lahtisen joulusatuja – suosikkini oli tarina, jossa lapset tekevät itse joulukarkit […]

Oi Bean. Meidän perheen Tinttaralla. Tättärä. Terroristi-Terttu. Elohopea. Pyörremyrsky. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vauvan synnyttyä lähipiiri usein kyselee, miten elo sujuu uuden perheenjäsenen kanssa. Oletusarvo tuntuu olevan, että öisin valvotaan eikä päivässä muutenkaan ole minkäänlaista rytmiä eikä rakennetta. Näin kyllä kieltämättä oli meidän perheen tyttöjen kanssa, mutta ei tällä kertaa! Koska vauvamme on sen verran […]

Edellisestä postauksesta on aikaa parisen kuukautta.  Ei liene sattumaa, että postaustauko alkoi lähes siltä istumalta kun palasin töihin. Viimeiset kuukaudet olen käynyt töissä noin 20h / vko ja pyörittänyt kolmen lapsen pikkulapsiarkea yksin miehen keskittyessä opiskeluihin. Tai no yksin ja yksin – pikkusiskoni lensi Suomesta hätiin pariksi kuukaudeksi. Tämä apu olikin ihan korvaamatonta, ja helpotti […]

    Elämme aikana, jolloin lehdissä uutisoidaan kyllästymiseen asti siitä, kuinka nopeasti joku on ”palautunut takaisin omiin mittoihinsa” raskauden jälkeen. Tabloidit julkaisevat kilvan paparazzikuvia julkkiksista, jotka kävelevät sairaalasta ulos sen näköisinä ettei vatsassa ikinä ollutkaan salamatkustajaa. Osa äideistä huhkii maanisesti treenaten raskausaikana, jotta yhtään ylimääräistä kiloa ei kertyisi. Tuikituntemattomat ihmiset kyselevät synnyttäneeltä, paljonko kiloja kertyi […]

Tämän syksyn paras päivä (vauvan syntymän jälkeen, duh) oli jälkitarkastus. Nimittäin siksi, että sain vihdoin luvan alkaa liikkua normaalisti ja esimerkiksi nostaa 3- ja 5-vuotiaita lapsiani. Pienet asiat ovat usein niitä isoja asioita: nykyään kolmevuotiaani päivittäin huokailee onnellisena miten ihanaa on kun äiti saa taas nostaa häntä. Takana oli kuusi viikkoa täydellistä liikkumattomuutta ihan pakollisia askareita […]

Vauvan syntymän jälkeen olen pääasiassa kokkaillut omia perusvarmoja (lue: nopeita ja helppoja) reseptejä, joilla ei yksinkertaisesti voi mennä pieleen – edes silloin, kun taustalla huutaa kolme lasta ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. (Meidän perheessä nälkäkiukku on näköjään geneettistä, koska maailmanlopun tunnelma iskee päälle yleensä juuri silloin, kun yritän apinanraivolla kuoria perunoita ja hämmentää neljää eri […]

  Kaikki tietävät ne klassiset ”lasten suusta” -anekdootit, joille jaksaa vielä vuosikymmenienkin päästä nauraa (ainakin omassa perhepiirissä). Toki lasten jutut ovat usein ihan hillittömiä, mutta hyvin usein sitä saa itsekin kokea niitä WTF-hetkiä, kun itsekin jää epäuskoisena ihmettelemään, mitä ihmettä mä just nyt sanoin. Vanhempana sitä joutuu päivittäin mitä eriskummallisimpiin tilanteisiin seikkailunhaluisten (tai vain yksinkertaisesti erittäin […]

  Viime viikkoina olen jälleen kerran saanut oppia amerikkalaisesta kulttuurista jotain uutta, vaikka täällä olemmekin jo asustelleet kolme vuotta. On ollut suorastaan ällistyttävää saada osakseen sellaista huolenpitoa ja välittämistä, mitä lähipiirimme on täällä meille osoittanut uuden perheenjäsenen syntymän jälkeen. Suomessa on olemassa rotinaperinne, jota ainakin osa ihmisistä kunnioittaa tuomalla leivonnaisia tai muuta pikkupurtavaa pikkuvauvaperheeseen. Kun […]

  On ehkä maailman söpöintä nähdä miten ylisuojelevasti viisi- ja kolmevuotiaat isosiskot suhtautuvat uuteen perheenjäseneen.  Iltaisin pikkuveikalle annetaan noin sata hyvänyönsuukkoa ja monta hellää halia.  Limppu nukkuu yöt vieressäni (muuten meillä ei nukuttaisi ollenkaan), ja yleensä jossain vaiheessa aamuyötä yksi tai kaksi pikkuhiipparia hipsuttelee pikkuveljen viereen. Mieheni on jo ajat sitten luovuttanut paikkansa pikkutuhisijoille ja […]