Tiedättehän: silmä tottuu, eikä remontin tarvettakaan huomaa, ennen kuin joku uusi ihminen astuu ovesta sisään. Silloin sitä itsekin yhtäkkiä katselee ympärilleen ikään kuin toisen silmin. Kaikki toistakymmentä vuotta sitten (mahdollisesti) laittamatta jääneet viimeistelylistat loistavat poissaolollaan, ja edelleen tapetin vaihtoa odottava rappukäytävän seinä vetää katseen puoleensa. Seuraavassa hetkessä tuttuus taas palaa ja kodissa on hyvä olla. […]

Appivanhempieni aikana olohuoneemme oli makuuhuone ja meidän nykyinen makuuhuoneemme oli heidän aikana olohuone. Hämeestä kotoisin ollut anoppini ei käyttänyt sanoja kammari tai olohuone – hänen puheessaan se oli sali. Tässä nykyisessä olohuoneessa on alkuperäinen pönttöuuni. Sen vieressä olevan kalusteen pelastin niin ikään jätelavalta (tällä kertaa ihan tuosta naapurista). Kaksiosainen, lakattu koivupuinen sarjapöytä, luultavimmin 1940-luvulta, on […]

Kadunpuolen ikkunoista näkyvä maisema on marraskuussa muuttunut aika ankeaksi. Redutin vallanneet puut ovat ihan paljaat ja maa on peittynyt maatuviin lehtiin. Piristystä näkymään tuovat vielävihreät ruohotupsut ja lumimarjapensas, joka lienee kotoisin meidän pihasta. Lapsuudessani tähän vuodenaikaan ruvettiin kaivamaan vilttitossuja ullakolta ja pojat sitnailivat rantapuostilla. Nyt ei ole pakkasta eikä lunta… Tule. Tästä appivanhempien vanhasta kammarin […]

”Ole hyvä, ota mieleisesi muki siitä avohyllystä, ja kaada itsellesi kahvia.” ”Onpa sinulla kaikensorttisia korvamukeja, aika vanhojakin joukossa! Ja kuinka monesta eri maasta, pohjaleimoista päätellen. Ja sitten taas näitä suomalaisia moderneja, varsinkin nuorison suosimia teemaan liittyviä mukeja. Mutta mikäs tämä on? Korkea, ohutreunainen kaunotar.” ”Siitä onkin hyvä juoda, muki kuin hieno kahvikuppi. Katsopa pohjasta, näkyy […]

Viikossa on maisema muuttunut syksyiseksi. Kylmä puhuri riisuu pian viimeisetkin lehtipuut, saaressa on syksy. Juhannusruusuaita on tänä kesänä kasvanut liki metrin verran korkeutta, siitäpä oiva suoja pyryjen varalta. Muidenkin pihapensaiden leikkaus saa jäädä kevääseen, jollei tule vielä muutamaa erityistyyntä viikonloppua. Marjapensaat, angervot ja kultasade pitäisi saksia matalaksi, jotta ne voisivat uusiutua. Mutta kesän viimeinen ruohonleikkuu […]

Tiutisen maisemat tekivät taas syyslomasta nautinnollisen. Auringonpaisteessa saaren puut suorastaan liekehtivät. Tämän värikylvyn jälkeen jaksaa porskuttaa läpi kaamoksen. Makuu- ja olohuoneen ikkunoista näkyvä Ruotsinsalmen linnoitusketjuun kuuluva redutti kylpi kaikissa ruskan väreissä, kun lehdet vielä olivat puissa, nyt niistä on iso osa varissut. Kovatuulisena päivänä on kuin sateessa kävelisi, kun saaren puut luopuvat lehtiverhostaan. Pian maisema […]

Ole kuin kotonasi! Tämä Tiutisessa nököttävän rintamamiestalomme eteinen oli alunperin kylmä, kuistintapainen tila, johon tultiin tuulikaapin kautta. Remontissa tuulikaappi purettiin pois, joten eteiseen tullaan suoraan ulko-ovesta. Tässä on itään ja etelään katsovat isot ikkunat, joista näkee pihalle ja merelle.   Eteisestä pääsee yläkertaan, kylpyhuone-WC:hen ja keittiöön. Talossa on keskusmuuri, jonka ympärillä huoneet sijaitsevat. Ennen nykyistä […]

Lapsuuteni Tiutisessa ulko-ovet olivat lukitsematta, tai ainakin avain roikkui reilusti näkyvällä paikalla. Nykyisin olen opetellut lukitsemaan oven, jos kotona ei ole ketään. Avaimen paikka ulkona ei ole enää niin silmiinpistävä, mutta sukulaiset ja ystävät kyllä tietävät sen, pitäähän taloon päästä ovesta. Sisällä kaikki taloutemme tarpeelliset ja ylimääräiset avaimet roikkuvat isovanhempieni vanhassa avainnaulakossa. Siro teline esittää […]

Jokunen vuosi sitten kuuntelin luennolla museologian professorin viisaita sanoja. Hän kehotti liimaamaan kaikkien perintö- (tai muuten merkittävien) huonekalujen pohjaan lapun, jossa kerrottaisiin kyseisen kalusteen historia. Näin jälkipolvien olisi huomattavasti helpompaa pohtia kulloisenkin perintökalleuden kohtaloa, kun tietäisivät, mistä mikäkin kapine on peräisin. Enpä ole tuotakaan kehotusta noudattanut, mutta nyt avaan huonekalujemme tarinoita tähän, jääväthän tiedot siten […]

Lapsuudessani äiti uudisti kotiamme aika ajoin paitsi vaihtamalla matot ja ikkunaverhot, myöskin verhoilemalla kammarin huonekalut. Nojatulit olivat sellaiset puolipyöreät, jotka oli helppo huputtaa uusiksi aina, kun mieli teki ja kukkaro salli. Varsinkin kesäksi äiti kävi kangaskaupassa etsimässä keveyttä kalusteisiin. Verhoilu myös suojasi sohvaryhmää, olihan meitä viisi sisarusta, joista kolme pojannassikoita. Syksyn mittaan huonekalut taas kuorittiin […]