Tappelu, tappelu! Blogini tarkoituksena on kertoa elämästä lapsuuteni Tiutisessa sellaisena kuin sen muistan. Kiitos, että kommentoitte ja osaltanne rikastutatte muistojani. Joku aina kertoo vähän lisää tai erilailla, ja sillä tavoin historiasta tulee yhteistä. Käytän häikäilemättä hyväkseni kaikkea minulle Tiutisen historiasta kerrottua. Kaikki mielipiteet puolestaan ovat omiani ja harkittuja. Joissakin kirjoituksissani mieheni (s.1950) ikäluokan kokemukset ovat […]

    Voiaako olla jahtuutta?   Tiutisessa riittää rantoja, mutta aina eivät saarenkaan lapset olleet rannassa. Saari oli lapsuudessani ”jaettu” etupäähän ja takapäähän – riippuen toki aina siitä, missä itse asui. Ennen kouluikää ei saaren toiseen päähän ollut asiaa, ettei vain eksy.   Pikkukenttä sijaitsi Karitien varrella ja sillä päätimme esittää sirkusta. Sirkuksessa meitä oli […]

 Kolean kesän heinäkuu on kohta lopuillaan, eikä merivesi ole kunnolla lämmennyt vieläkään. Eipä ole tehnyt mieli uimaan. Lapsuuteni aurinkoisina kesäpäivinä meressä oltiin tuntitolkulla, liottiin niin, että lopulta hampaat kalisivat ja sormet olivat aivan kurttuiset ja valkeat. Pyyhkeen alla auringossa kroppa lämpeni nopeasti, ja sitten mentiinkin kotiin syömään. Ne, joilla ei ole omaa tai kaverin rantaa […]

Vettä ei saa tuhlata! Vaikka meri velloi ympärillä, oli saaressa toisinaan vesipula. Merivesi ruostuttaa pesukoneet ja saunanpadat, ei sitä voi talousvetenä käyttää kuin ihan tilapäisesti. Harvassa talossa Tiutisessa on enää sadevesipunttu keräämässä räystäiltä syöksyvät vedet, vaikka varsinkin tänä kesänä se olisi kannattanut, sillä sadevedestä ei ole ollut pulaa. Istutusten kastelukin on hoitunut taivasautomaatilla. Luonto rehottaa, […]

Olen saanut mieltälämmittävää palautetta niiltä, jotka kirjoituksiani ovat lukeneet. Yhdessä muistaminen tuo aina uusia ideoita, ja otan niitä mielelläni vastaan. Jotkut vuosiluvut ovat saattaneet mennä sekaisin, mutta kukaan ei onneksi ole asiasta pahoittanut mieltään. Saarelaiset ovat aina olleet suurpiirteisiä, turha nipotus ei vaan tänne sovi. Jos jonkun remontti venyy ja venyy, jos jollakulla on nurmikko […]

Miä haluun tarhaa Saaressa oli lastentarha. Kai se virallisesti silloinkin oli päiväkoti, mutta tarhana me saarelaiset sen opimme tuntemaan. Maailman ihanin paikka, jota edelleen lapsuuskavereitani tavatessani haikailemme. Saaressa oli paljon lapsia, jotka tarvitsivat päivähoitopaikan. Mantereella oli toki päiväkoteja, mutta kuljetus niihin olisi ollut hankalaa, koska tietä ei ollut, jolloin saareen ei päässyt autolla. Saaren lapsimäärä […]

Aika parantaa – ja meri   Kesäöinä on toisinaan mukava istua rannassa ja kuunnella veden liplatusta. Yöksi yleensä tuuli tyyntyy, jokunen lokki piirtää lentorataansa ja siirtyy isollekivelle kaverinsa rinnalle, tiira nappaa kalan sukeltaen parin metrin päässä katselijasta ja kalat käväisevät välillä pinnan tuntumassa. Rannan hiljaisuuden rikkoo vain Ruotsinsalmen väylällä kulkeva laiva tai vene, joka saa […]

Kirjoitan sananvapauden mahdollistamana   Kaikki tekstit, jopa Veda-kirjat, Raamattu ja Koraani, Kalevala ja kansansadut, ovat rakentuneet kertomusten ja tarinoiden varaan. Ihmisellä on ollut tarve selittää ja ymmärtää havaitsemaansa. Ja tarve vaikuttaa olevien ja tulevien ihmisten ajatteluun. Tarinoiden kokoajat ja kehittäjät ovat kukin omalta osaltaan muokanneet tekstejä. Jokaikinen jumalinenkin kirjoitus on ihmiskäden rustaama. Maailmaa rakennetaan ja […]

Isäkii oli evakos Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuu niiden pakolaislasten äideistä, jotka ovat itse joutuneet jäämään lähtömaahansa ja laittaneet suvulta kerätyn velan turvin poikansa (tai tyttärensä) hakemaan turvaa vieraasta maasta? Ja mitä tuntee alaikäinen, joka ei ymmärrä tulomaassaan sanaakaan? Tunteeko mitään. Entäpä, jos se maahamme pyrkivä olisikin sinun lapsesi? Sanomme: ”Mitäs lähtevät kotoaan? Menkööt pois!” […]

Lapset pitää saaha turvaa Kävin Tiutisen mattolaiturilla kuuraamassa pari mattoa, ja puhdasta tuli! Edelleen osa matoistani on oman mummoni aikanaan kutomia, tiukkaan lyötyjä Tiutisen kutomon tai oman porstuan kangaspuissa. Lapsuuteni saaressa räsymatot on perinteisesti kuurattu (Kotkassa tuotetulla) Enson mäntysuovalla ja huuhdottu merivedessä.  Elämän monenväriseen riepumattoon kuuluu myös tummia raitoja… Aika ja aurinko haalentavat tummia värejä, […]