Tag: Uusi-Seelanti

Viimeiset kolme ja puoli kuukautta elämä oli Uudessa-Seelannissa. Kaukana kotoa. Saarivaltiossa, jossa on miljoonan verran vähemmän asukkaita kuin Suomessa. Uusi-Seelanti on maa, joka ei tunne talvirenkaita. Mutta siellä kasvaa talvihedelmiä. Se on maa, jossa opin pitämään pekonista. Ja maistoin ensimmäisen kerran feijoa-hedelmää. En oppinut ajamaan vasemmalla puolella tietä autoa. En edes kokeillut. Sen sijaan ajoin […]

Maanantaiaamulla bussimatkan ja laivamatkan jälkeen otamme ystäväni Mikon kanssa ensimmäiset askeleet Milford Trackilla. Saako jo sanoa että hui ja huh? 53,5 kilometriä. Kolme yötä mökeissä. Neljä päivää kävelyä. Olemmeko kokeneita vaeltajia – emme tietenkään. Olemmeko varustautuneita – tietenkin! Itse olen kuluttanut eräkaupoissa viime viikkoina tunteja aikaa ja rahaa enemmän kuin mihinkään muuhun. Suomalainen sisu vie […]

Kiedoin itseni viltin sisään ja istahdin eturivin paikalle ihailemaan taivasta. Meri vaihtoi väriään vaaleanpunaisesta, liilaan, valkoiseen ja lopulta aivan mustaan. Näistä puhelimella napatuista kuvista kesti tasan tunti ja ympärillä oli täysin pimeää. Viimeiset neljä aamua olen herännyt tämän meren äärestä. Uuden-Seelannin eteläsaarella Golden Bayssa. Miksi ihmeellinen elämä toi tähän paratiisiin, siitä kerron vielä myöhemmin. Nyt […]

Ajattele paljaita varpaita vastaleikatussa nurmikossa ja siitä ilmassa leijuvaa tuoksua. Aurinkoa kirkkaalla taivaalla. Loputonta naurua. Vieressä kulkevaa ystävää, jonka kaappaa kainaloonsa kun onni purskahtaa jo yli reunojen. Lisää tähän ajatukseen vielä vuoret, lampaita täynnä olevat niityt ja meri. Sekä auto! Tuohon ajatukseen kiteytyy ennen joulua kolmen ystävän kanssa tehty roadtrip Uudessa-Seelannissa. Kuuden päivän reittimme kulki […]

Viime viikosta alkaen aamun työmatkani on kulkenut kuohuvan meren ja korkealle nousevien kallioiden vierestä. Olen tuijottanut merta ja yrittänyt nähdä edes vilaukselta rannan läheisyydessä toisinaan vaeltavia valaita. Ajatuskin jo, että valaita näkisi työmatkalla tuntuu, noh, aika erikoiselta ja käsittämättömältä. Ja kyllä, luitte aivan oikein. Kirjoitin työmatkalla. En ole palannut Helsinkiin, enkä Ruisrockin toimistolle. Unelmatyöpaikkani on […]

Heräsin uudesta sängystä. Jälleen kerran. Se oli 38. sänky Helsingin kodista lähtemisen jälkeen. Oli ensimmäinen aamu. Istuin terassilla kahvikupin kanssa, haaveilin vieressä kohisevan meren aaltoja ihmetellen ja tervehdin ohikulkijoita kadulla. Tervehdin kuin vuosien takaisia naapureita. Olohuoneen ovet takanani olivat avonna, päästin mereltä tuulen sisään ja musiikin ulos kadulle. Muistin aiemman kaipaukseni jostain pysyvämmästä. Ajatuksen, että […]

Ajatellaan, että olet aika olemattomasti vaatimattomasti liikuntaa elinaikanasi viime kuukausina harjoittanut ihminen. Ystäväsi innostuvat 20 kilometrin vaelluksesta roadtripillä. Tulivuorelle. Kahden kilometrin korkeuteen. Vaihteleviin sääolosuhteisiin. Rajoitetulla aikataululla, että paluukuljetuksesta ei myöhästytä. Suostut. Ja sitten sinä jännität. Kaikki muut pakkaavat yhden omenan, sinä kaksi. Banaaneja yksi ylimääräinen omaan reppuun. Neljä välipalapatukkaa. Vissyä pullo vaikkei muilla ole. Eväsleivät, […]

Neljä naista, viisi yötä motelleissa ja kuusi päivää aikaa ajaa Uuden-Seelannin pohjoissaaren teitä 1000 kilometriä. Tätä olen odottanutkin, hetkeksi karistaa Aucklandin ison kaupungin elämä taakse ja katsoa mitä muuta tämä maa tarjoaa. Tänään illalla ajetaan Raglanin rannalle, josta herään kolmen ystävän kanssa huomenna. Uikkarit kassista ja Tasmaninmereen aamu-uinnille, ei kai sen enempää suunnitelmaa tarvitse olla. […]

Näin sanoo Aucklandin virallinen slogan – The show never stops. Terveiset siis Uuden-Seelannin suurimmasta kaupungista! https://youtube.com/watch?v=YemzJMD3U8Y Blogin puolella on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina, mutta älkää huolehtiko! Kerään vain lisää tarinoita teille kerrottavaksi ja muistiinpanoissa odottavat festivaalitarina Hongkongin Clockenflapista, vanhemmat muistot Reykjavikin Iceland Airwavesista ja monta muuta ajatusta, isompaa ja pienempää. Kolmas päivä uudessa ihmeellisessä […]

Snap! Tasan kolme kuukautta sitten irrotin avainnipusta Helsingin kodin avaimet. Siitä päivästä alkaen olen ollut virallisesti koditon, vain paperiselle postilleni on koti isoveljeni postiluukussa. Mukana kulkevan vajaan 20 kiloa tavaraa sisäänsä sulkevan punaisen rinkan olen pakannut 29 kertaa. Testimatkalla Saksassa, pikavisiitillä Helsingissä, seikkailulla Kiinassa, Thaimaan lämmössä ja viimeisimpänä Hong Kongissa. Kun aurinko nousi Kuala Lumpurissa […]