Löysin (keittiö-)elämääni sitkon

Uusi tuttavuuteni ksantaani tarjosi minulle tänään iltapalaksi pikkupitsan, jonka pohjassa oli sitko. Pohjassa oli myös kuohkeutta ja rapea kuorikin vielä! Aivan turhaan olen ajatellut, ettei ksantaanista ole sen enempää iloa kuin psylliumistakaan gluteenittomassa leivonnassa – onneksi olin väärässä!

Viime viikon ostoksia Ruohonjuuresta – heräteostoksena ksantaani ja C-vitamiinijauhe, kesäkurpitsasta leivottiin jo suklaaruutuja, masa harina -jauhot odottavat tortillalettujen paistamista

Ksantaani on luontainen hyydykeaine, joka valmistetaan bakteerikäymisen avulla sokeriliemestä, pitsapohjaan ksantaania suositellaan lisättävän 2-3 tl/jauhokilo ja jotakuinkin tuon verran itse sekoittelin jauhojen sekaan. Kannattaa kokeilla, ksanaania pitsassa ja sain melkein venyteltyä ja heiteltyä pohjaa! Ai niin, C-vitamiinin pitäisi myös antaa rapsakkutta ja lisäkuohkeutta gluteenittomille leivonnaisille – rapsakkaa ja kuohkeaa tuli, johtui sitten C-vitamiinista tai ksantaanista. Tervetulleet uudet tuttavuudet joka tapauksessa.

Alkuviikosta haudutetun tulisen tomaattikeiton jämät saivat toimia pitsakastikkeena ja voin suositella tätäkin jämäohjetta – tomaattikeittoa vaan reilusti siihen (gluteenittoman, kuohkean, rapsakan ja mehevän) pitsapohjan päälle eikä mene hukkaan! Tekisikin vielä mieli pientä palasta, mutta pahus kun meni ja loppui!