12:09 Pyykipesun yhteydessä Espen aloittaa OCD:lle tyypillisen jossittelun: ”entä jos tässä (vaatteessa) olikin veritahra?”Hän jatkaa: ”Ehkä tönäisin jotakuta, joka alkoi vuotaa verta. Olen syypää. Syyllisyyskierre alkaa”.

Ystävä vastaa 12:17 ”Päässäsi pyörivät kaikenlaiset tilanteet”

KYLLÄ! OCD on juuri sitä: erilaisten uhkaavien tilanteiden mielessä pyörittelyä: mitä jos, entä jos, jos kuitenkin, ehkä sittenkin? Ja vaikka perinteisesti väitetään, että OCD:tä sairastava ihminen pelkää onnettomuuksia tai bakteereja, mitä nyt milloinkin, niin kyse ei todellakaan ole siitä. Pakko-oireinen pelkää epävarmuutta siitä, onko hän itse aiheuttanut omalla käytöksellään jotain vahinkoa. Pakko-oireinen pelkää siis epätietoisuutta omasta syyllisyydestään tai noloudestaan.

Omista OCD-oireistani tarkistamiset liittyvät syyllisyys-kysymyksiin ja peseytymiset taas linkittäytyvät häpeään. Rituaalit ja aihealueet ovat vuosien varrella muuttuneet ja vaihdelleet lukemattomia kertoja. Välillä nämä ”sairaiksi” luokiteltavat toiminnot ovat olleet remissiossa, kunnes taas ovat tulleet takaisin.

Voin toki vain puhua omasta puolestani ja omista kokemuksistani, mutta minusta vaikuttaa siltä, että OCD-potilas ei pelkää sairauksia, onnettomuuksia tms, vaan hän pelkää omia syyllisyyden ja häpeän tunteitansa. Saman tyyppisiä olotiloja ja tilanteita, joihin on lapsena ajettu ja sitten jätetty yksin kitumaan ilman aikuisen kannattelua. Kukaan ei ole rauhoitellut tai lohduttanut, joten pakko-oireinen ei osaa rauhoittaa itse itseään, hänen hermostonsa ei palaudu, kauhu ei laannu.

Pahimmassa tapauksessa aikuisen katseesta on välittynyt huvittuneisuutta ja mielihyvää. On joskus ilkuttu ja naurettu ihan ääneenkin.

Pakko-oireinen pelkää luultavasti epätietoisuutta siitä, onko hän viallinen ja kelvoton, huono ja vastenmielinen. Hän on oppinut, että läheiset ihmiset ovat myötätunnottomia piiskureita ja jokaisesta hänen tekemästä virheestä nousee kohtuuton haloo ja älämölö. OCD-potilas ehkä pelkääkin erheellisyyttään – hän siis tavallaan pelkää itseään?

Tiivisti näihin pelkoihin liittyy voimakas tunne siitä, että ei voi luottaa omiin havaintoihinsa. Tämä luottamuspula näkyykin Espenin käytöksessä läpi ohjelman. Ja on myös minulle valitettavan tuttu, hyvin pelottava tunne.

Linkki Espeniin:
https://areena.yle.fi/1-50459215

Jatkan vielä Espenin käytöksen pohtimista Sairastunut mieli -sarjassa (NRK 2019). Norjalaisella Espenillä on myös pakko-oireinen häiriö (kuten minulla) ja peilailen hänen oireitaan omiini. Valitettavan paljon löytyy yhtäläisyyksiä. Kokonaisuudessaan jakson katsominen herätti voimakkaita tunteita itsessäni, hyvin ristiriitaisin ajatuksin tapitin ruutua.

Kohdassa 09:53 siirtytään Espenin kotiin. Kuten voi kuvitella, ystävä sanoo että hän olettaa Espenin kodin olevan tip top järjestyksessä, koska hänellä on OCD. Tätä se ei kuitenkaan ole. Sama asia itselläni, en ole erityisen järjestelmällinen – päinvastoin! Olen melko kaoottinen ja enemmänkin boheemi kuin pedantti. Ja jaksosta selviää, että Espenilläkin on eniten OCD-oireita kotona yksin ollessaan (kuten minullakin).

10:12 Espen sanoo ystävälleen (joka on siis ohjelman päähenkilö ja juontaja): ”sinun ei tarvitse riisua kenkiäsi”. Hän pelkää että hänen asuntonsa lika voisi tarttua vieraansa sukkiin ja sitä kautta sotkea hänen kenkänsä. Mietin, voisiko olla kyse siitä, että hänestä ei kertakaikkiaan saa olla mitään harmia tai kuormitusta kenellekään, ei edes pölypallojen tai hiekan muodossa toisen ihmisen sukanpohjassa.

11:00 Espeniä huolettaa, että vieras osuu epähuomiossa hänen likaiseen paitaansa ja lika tarttuu ystävään. Pitäisi ehkä laittaa Espenille instassa viesti ja kysyä, mitä hän tarkalleen ottaen pelkää. Luulen että voisi olla sama tilanne kuin sukkien kanssa, että hänen likansa ei saa olla vahingoksi toisille. Hänen saamattomuutensa (ei jaksanut käydä suihkussa ennen puhtaan paidan pukemista päälle) ei saa aiheuttaa mielipahaa muille. Minusta hän pelkää että hänen ”viallisuutensa” tarttuu toisiin.

11:20 selviää, että Espen istuu kotonansa voipaperin päällä. Luultavasti kyse siitä, että hän varmistaa tällä metodilla välttävänsä huonekalujen sotkemisen. Vaatimus tuntuu itsestäni kohtuuttomalta! Mutta hetkinen – itsekin puen usein kahdet alushousut päällekkäin, koska pelkään jättäväni tuoliin ”hajumerkin” takapuolestani. Eli samaa dynamiikkaa tässäkin! Itselläni pelko on sitä, että haisen pahalta ja samalla levitän epähuomiossa epämiellyttävää hajua ympäriinsä sellaisella tavalla, että siitä ei pääse millään eroon. Joka kerta, kun joku haistaa tuolia, jossa olen istunut, hän ajattelee minua ja sanoo ääneen: ”hyi yök! ja irvistää rumasti.

Ehkä Espenkin pitää omia eritteitään poikkeuksellisen vastenmielisinä? Itselleni toisten peräaukon tuotokset ovat pahalta haisevia ulosteita, mutta oma paskani on ydinjätettä vaarallisempaa, tappavan myrkyllistä tavaraa, jonka hajuhaitoista on päästävä hinnalla millä hyvänsä eroon. Jos edes pääsen siihen pisteeseen, että ulostaminen onnistuu. Palaan aiheeseen erillisellä postauksella.

Espenillä on haasteita pyykinpesun kanssa, sama juttu itselläni. Kaikki siivoaminen on minulle vaikeaa. Mutta vain omassa kodissani. Muualla voin siivota ilman ahdistusta. Itselläni haaste liittyy nimenomaan oman sotkuisuuteni kohtaamiseen, siihen turhautumiseen, että en ole järjestelmällinen, kodissani ei ole tiettyjä paikkoja jokaiselle tavaralle. Kun siivoan, teen epämääräisiä kasoja, joita sitten siirtelen sinne tänne. Joskus myös yhdistelen kasoista röykkiöitä, jotka saatan kätkeä esim päiväpeiton avulla. Meillä avopuolisoni hoitaa lähes kaiken siivoamisen ja minä sitten maksan hänelle ”syyllisyysrahaa”, koska kaikki kotityöt kasaantuvat hänen niskoilleen.

Teen Espenistä vielä kolmannenkin postauksen.

Linkki sarjaan:
https://areena.yle.fi/1-50459215