Vielä mietin sitä, että koska ihminen on aina sidottu geeni- ja kulttuuriperimäänsä, että voiko ihmisellä olla edes täydellisen vapaata tahtoa? Wikipedia määrittää vapaan tahdon kiistellyksi käsitykseksi siitä, onko ihmisellä edes kykyä tehdä harkittuja valintoja. Kykenemmekö siis valitsemaan vapaasti?

Saga Wiklund (2024) kysyy Verkkouutisissa: Onko ihmisellä oikeasti vapaata tahtoa?

Alla oleva teksti suoraa lainausta artikkelista:

Radikaaleimmat neurotieteilijät väittävät, että vapaa tahto on illuusio, mutta professori Panu Raatikainen haastaa näkemyksen.

– Vapaata tahtoa ei ole, tai ainakin sitä on paljon vähemmän kuin yleisesti oletamme, sanoo biologian ja neurotieteiden professori Robert Sapolsky kirjassaan Determined: A Science of Life Without Free Will.

Sapolskyn mukaan biologia, hormonit, lapsuus ja elinolosuhteet määräävät valintojamme. (Nämä myös selittävät OCD:n syntymekanismiakin ja sen, miksi turhien hälytysten purkaminen on niin vaikeata). Hän kuvaa syy-seurausyhteyksiä, jotka johtavat tiettyyn käyttäytymiseen, alkaen genetiikasta ja aivojen muovautumisesta varhaisten kokemusten perusteella ja päätyen siihen, mitä aivoissa tapahtuu juuri ennen kuin toimimme. Sapolskyn mukaan vapaa tahto on siis illuusio ja elämämme valinnat sattumaa tai onnea – kuten myös se, onko meillä oikeat luonteenpiirteet käsitellä mahdollista huonoa onneamme.

Kaikki toimintamme tai käyttäytymisemme ei ole aidosti vapaan tahdon tuotosta, ja tästä on sosiaalipsykologista näyttöä, Raatikainen sanoo. Vapaalla tahdolla on monia rajoituksia. Valintoihin vaikuttavat monet tahattomat tai tahalliset tekijät sekä manipulointi. Myös neurologiset sairaudet, väkivallalla uhkaaminen, hypnoosi ja tiedostamattomat vaistot ja traumat voivat saada ihmisen toimimaan toisin kuin hän vapaasta tahdostaan toimisi. Jälkikäteen saatetaan löytää erilaisia selityksiä valinnoille, mutta todellisuus saattaa olla paljon suttuisempi ja joskus myös raadollisempi.

Eroja on myös siinä, mikä kullekin on ajatus, jota pysähdytään miettimään.

Lähde:
https://www.verkkouutiset.fi/a/onko-ihmisella-oikeasti-vapaata-tahtoa/#66c62236

Mitä mieltä muut? Onko ihmisillä vapaa tahto?

Onko ihmisellä vapaa tahto? Huomaan usein pohtivani tätä. Vai olemmeko geeniemme vankina, kohtaloihimme sidottuja, vain ympäristömme muovaama tuote?

OCD:tä sairastavana väittäisin, että vapaata tahtoa ei ole – ainakaan siinä määrin, mitä ihmiset haluavat uskoa. Et voi päättää kehosi reaktioista, tunteistasi tai ajatuksistasi, ja juuri nämä kolme tekijää ohjaavat toimintaasi. Onko kyseessä siis umpikuja?

Kari Poikolainen kirjoittaa Duodecimissa (2013): yhteiskunnallinen elämä perustuu ajatukseen ihmisen vapaasta tahdosta ja siihen liittyvästä vastuusta omista teoistaan.

Aivotutkimuksen mukaan meillä on kaksi kilpailevaa päätöksenteko-ohjelmaa. Aivojen alakerrassa määräilee itsekkään genomin ohjeiden mukaan rakentunut ärsyke-palkkio-vahvistus-ohjelmisto. Se ammentaa assosiatiivisesta muistista. Yläkerrassa toimii kehittyneempi ”jos A niin B” -päättelyketjujen järjestelmä. Siitä saamme kiittää kielellistä kykyämme. Kieli tekee mahdolliseksi sen, että voimme tietoisesti ajatella, mitä ajattelemme. Tietoisuus ja vapaa tahto perustuvat jälkimmäiseen.

Monet seikat vaikuttavat siihen, kumman ohjelman mukaan toimimme. Jos ongelma on monimutkainen tai jos etuotsalohkon alueella on vikaa, päättely vaikeutuu ja alakerta pääsee määräilemään. Yläkerran itsetunto voi silloin kärsiä. Pelastukseksi yläkerta keksii jälkiviisauden, jonka avulla voimme selitellä alakerran aikaansaannokset parhain päin. Satuilu on siis egoa palvelemassa.

Päätöksiä ja toimintaa hämmentää vielä neuronien purkauksien satunnaisuus. Tämän vuoksi voi olla mahdotonta ennustaa tarkkaan käyttäytymistä aivojen toiminnan perusteella, vaikka funktionaalisen magneettikuvauksen perusteella on onnistuttu ennustamaan 70 %:ssa tapauksista oikein, ryhtyykö koehenkilö tekemään yhteen- vai vähennyslaskua. Sattuma osuisi oikeaan vain 50 prosentissa.

Evoluutio suosii tasapuolisesti sekä yläkertaa että alakertaa. On ollut eduksi, että päätöksiin osallistuvat molemmat järjestelmät suurin piirtein yhtä paljon. Skitsofrenialle tunnusomainen tunne toimijuuden ja itsekontrollin menetyksestä näyttäisi perustuvan heikentyneisiin kytkentöihin cuneuksen ja gyrus cingulin välillä. Mutta miksi ne ovat heikentyneet, siinäpä kysymys.

Luulen tietäväni vastauksen! Kytkennät ovat heikentyneet, koska skitsofrenikko on elänyt ympäristössä, jossa kaikki toimintavaihtoehdot ovat olleet vääriä. Hän ei ole siis voinut onnistua millään ja sitä kautta tuntea olevansa turvassa. On hän toiminut tai valinnut mitä tahansa, lopputuloksena on ollut yksin jäämistä, nöyryytystä tai syyllistämistä, emotionaalista hyväksikäyttöä, sumuttamista tms.

OCD-potilaalla todennäköisesti on voinut olla jokin keino onnistumiseen esimerkiksi olemalla hurmaava, hauska, nokkela, hyödyllinen tms, eli hänellä on ollut jokin optio pitää itsensä turvassa ja lopputuloksena on tämän optimaalisen tilan loputon metsästys. Kun omat keinot ovat jossain vaiheessa loppuneet, mukaan on otettu maagisia elementtejä.

Onko OCD nimenomaan uskon asia ja rituaalit toimivat niin pitkää kuin niiden maagiseen apuun uskoo? Vai pikemmiten niin pitkään, kun aivot ja hermosto palkitsevat rituaalien suorittamisesta huojennuksella? Ja muita keinoja rauhoittumiselle ei ole?