Itselläni suurin osa tunteista tulee omasta kehostani, erityisesti suolisto määrittää hyvinvointiani. Tämän huomaaminen on vähentänyt vaatimusten määrää suhteessa itseeni ja toisiin. Koska kehosta tulevista tuntemuksista muodostuu ajatuksia, ei toisten tekemiset juuri jaksa kiinnostaa minua. Kuka sanoi, mitä sanoi, kuka on kenenkin puolella, kuka teki mitä tai jätti tekemättä, ihan sama. Jokainen saa myös ajatella minusta ihan mitä haluaa, mitä se minulle kuuluu.

Se että suurin osa viesteistä tuleekin kehosta sisältäpäin, eikä ulkoa, on itsestäni mullistavaa. Näistä signaaleista muodostuu sitten tuntemuksia ja tunteita, joiden perusteella aivot luovat ajatuksia. Tämä teoria sopii sekä OCD-oireisiin, että psykoottiseen oirehdintaan. Aivot ikään kuin täydentävät puuttuvat aukot liittyen tunteisiin. Suolistoani kouristaa, tunnen oloni uhatuksi, pelottaa. Pakko-oireinen alkaa etsiä vikaa itsestänsä, mitä hän on mahdollisesti tehnyt taas väärin. Psykoottinen tuntee ympäristönsä uhkaavaksi. Jos ympäristössä ei ole mitään uhkaavaa, aivot kyllä keksii merkkejä ja vihjeitä uhkista. Joissain tapauksessa aivot alkavat tuottaa psykoottista sisältöä, jos muuten ei löydy selitystä tunteille. Esim kuuloharhoja seinänaapureiden pahantahtoisista puheista koskien itseä tai näköharhoja tummista hahmoista.

Aivot ovat ikään kuin lorukone, jonka tehtävänä on rakentaa johdonmukainen narratiivi. Tämä selittää sen, miksi omalta osaltani esimerkiksi jostain tietystä OCD-rituaalista poisopettelu on yhtä tyhjän kanssa, koska aina tulee uusi tilalle. Ytimessä on sama uskomus: olen vääränlainen. Teemat vain vaihtelevat. Ja voisin sanoa, että olen elämäni aikana ollut hyvin monipuolisesti neuroottinen. Joskus rituaalitkin muuttuvat ja vaihtuvat minuuttien sisällä. Pääasia on, että virhe pysyy minussa, minä olen mahdollisesti mokannut tai pilannut jotain. Olen pahoittanut jonkun mielen, jotain pahaa olen tehnyt, en muuten tuntisi tällä tavalla.

Marjo Juutilainen (04/2023) kirjoittaa Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa otsikolla Järki ja tunteet.

Lasta hoivaavan aikuisen/aikuisten reaktiot, ilmeet ja eleet ovat niitä tärkeitä työvälineitä, joita matkimalla lapsi oppii sisäistämään tämän kokemistavan omansa pohjaksi. Voi sanoa, että lapsen hoivasta vastaavien aikuisten tapa reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin joko tukee tai estää lapsen itsekokemuksen normaalia kehittymistä sen perusteella miten turvatonta tai johdonmukaista ja turvallista aikuisten vaste on.

Aivokuoren oikea puolisko on keskushermoston korkein säätelytoimintojen ohjausyksikkö. Se kehittyy meille limbisen järjestelmän jälkeen, ennen vasenta aivopuoliskoa. Oikea aivopuolisko toimii limbisen järjestelmän apurina toimiessaan keskeisten säätelytoimintojen (aistiärsykkeiden seulominen ja tärkeysjärjestys) ohjauskeskuksena. Oikea puolisko jää toiminnassaan tietoisen ohjaamisemme ulkopuolelle, sillä se käyttää tiedostamattomasti havaintoja ja toimintaa ohjaavia muistijärjestelmiä. Sen toiminnassa korostuvat sanaton viestintä, sanattomat muistot ja kokonaisvaltaisuus, sekä asioiden liittyminen toisiinsa.

Tämä onkin todella mielenkiintoista! OCD operoi minusta usein tiedostumattomalla tasolla. Pakko-oireilu on tietoisen mielen mukaan täysin järjetöntä, mutta silti ihminen jatkaa raatamista OCD-rituaaliensa parissa – vaikka tuntitolkulla – jos henkinen hätä on riittävän kova. Lisäksi keräämme toisistamme ja vuorovaikutustilanteista jatkuvasti informaatiota tiedostamattamme. Esimerkiksi toisen ihmisen tapa liikkua tai hengittää voi toimia triggerinä, puhumattakaan katseesta ja ilmeistä. Olen mestari lukemaan kehonkieltä ja ihmisten ilmeitä, se on ollut minulle elintärkeää ennakointia.

Tästä kaikesta oikeaan aivopuoliskoon piirtyy kokemus itsestämme sen perusteella miten tunteiden jakamiskokemukset ja yhteyden kokemukset tärkeissä pienen lapsen kokemissa vuorovaikutustilanteissa toteutuvat. Oikea aivopuolisko luo myös perustan myöhemmälle, vasemman aivopuoliskon alueella kehittyvälle kielelle sen mukaan miten lapsen ensisijaisen hoitajan ja lapsen välillä toteutuu jaettu kielellinen ymmärrys ja kohtaaminen.

Aivokuoren vasen puolisko on niin sanottu älyllinen aivoalue, jonka toiminta perustuu tietoisen toimintamme ulottuvissa olevaan loogisuuteen ja kielelliseen ilmaisuun. Vasemman aivopuoliskon käytössä on jo sanallinen muisti, kun lapsi osaa jo kertoa näkemistään asioista. Esimerkiksi lapsen miksi-kysymykset kertoo vasemman aivopuoliskon kehittymisestä: vasen aivopuolisko korostaa yksityiskohtia, sanoja, luetteloita, syy-seuraussuhteita ja ajan käsittämistä. Älyllisyys painottaa ilmiöiden eroja, mahdollistaa tiedostamisen ja asioiden merkityksen. Vasen aivopuolisko vastaanottaa liskoaivojen välittämiä reaktioita ja järkeistää niitä kielellisen käsittelykykynsä kautta.

Olen ollut tällainen miksi sitä, miksi tätä, miksi ei -kyselijä lapsena. Sitten kun äitini oli kertonut, esim miksi ei saa tehdä jotain, en tehnyt sitä asiaa enää uudelleen.