Marjo Juutilainen (04/2023) kirjoittaa Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa otsikolla Järki ja tunteet.

Aivojen eri osa-alueiden ymmärtämisen kautta avautuu näkyväksi varhaisten vuosiemme merkitys sille, miten elämme tänään suhteessa omaan itseemme ja toisiin. Se millainen varhaisten kiintymyssuhteidemme laatu on ollut, vaikuttaa siihen miten opimme paitsi tunnistamaan ja säätelemään tunteitamme ja tarpeitamme, myös siihen millaisena itsemme ja toiset näemme ja koemme ja miten itseämme ilmaisemme.

Ei siis mikään ihme, että en näe muita ihmisiä erityisen positiivisessa valossa ja minäkuvani on kuin sekalainen novellikokoelma.

Itseilmaisu on keskeistä liityttäessä toisiin ihmisiin, jolloin keskiössä ovat myös ihmissuhteissamme viriävät tunteet. Ilman riittävää ja turvallista liittymistä toiseen ihmiseen kaikkine tunteinemme ja tarpeinemme, jäämme vaille tärkeää jäsentymistä kokonaiseksi itseksemme. Aivot kehittyvät niinkuin niitä ruokitaan: turvattomassa tai sivuuttavassa kasvuympäristössä kehittyvä lapsi ei saa riittävästi oppimiskokemuksia esimerkiksi tunteiden normaaliudesta, hyväksymisestä, säätelystä ja rauhoittamisesta, vaan vaihtoehdoksi jää niiden torjuminen, vähättely ja pakeneminen, jolloin ne ovat vaarassa kaatua aikuisuudessakin toisten kannettavaksi sekä kehoa jäytäväksi taakaksi.

Tai OCD:ksi?

Palaan vielä järjen ja tunteiden yhteistyöhön ja sen merkitykseen. Vasen aivopuolisko järkeistää liskoaivojen välittämiä reaktioita kielellisen käsittelykykynsä kautta. Kielellinen käsittelykyky pohjautuu oikean aivopuoliskon kehittymiselle varhaisen kiintymyssuhteen laadun mukaan: turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsen kaikkiin tunteisiin ja tarpeisiin reagoidaan johdonmukaisesti ja herkkyydellä kun turvattomassa kiintymyssuhteessa ymmärrys ja kohtaaminen lapsen ja aikuisen välillä on puutteellista.

Omien tunteiden vähättely, torjuminen ja kieltäminen on todennäköisesti turvattomasta kiintymyssuhteesta kumpuavaa opittua käyttäytymistä, jolloin “järjissämme” yritämme olla ikäisiämme aikuisia ilman tunteiden valtaa samaan aikaan kun kuitenkin esimerkiksi räjähtävä impulsiivisuus, mustavalkoisuus ja ehdottomuus sabotoivat ihmissuhteitamme kuin vailla hallintaamme.

Varhaiset uhat realisoituvat nykypäivän tilanteissa uhaten meitä “järkevän aikuisen” kasvojemme menettämisellä reaktioidemme voimakkuuden lyödessä yli ymmärryksemme. Liskoaivot ja mantelitumake ovat aika neuvottomia vailla turvallisessa vuorovaikutuksessa riittävästi kehittyviä korkeampia aivoalueita.

Tarvitsemme yhä turvallista vuorovaikutusta, jossa on tilaa kaikille niille miksi-kysymyksille, jotka mieltämme hämmentävät. Tilaa ja turvaa sen joskus tyhjyydeltäkin tuntuvan äärellä, mitä emme vielä itsessämme kykene hyväksymään ja jäsentämään itselle kuuluvaksi. Turvallisen vuorovaikutuksen avulla voimme kuitenkin yhä muovata aivojamme ja rikastaa itseilmaisuamme, joka palvelee itsemme näkyväksi tekemistä niin, että voimme oikeammin olla kaikkea sitä mitä todella olemmekaan – ja sallia se sama muillekin.

Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® Marjo Juutilainen
www.lupaolla.fi

Linkki alkuperäiseen:

Järki ja tunteet

Marjo Juutilainen (04/2023) kirjoittaa Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa otsikolla Järki ja tunteet.

Lasta hoivaavan aikuisen/aikuisten reaktiot, ilmeet ja eleet ovat niitä tärkeitä työvälineitä, joita matkimalla lapsi oppii sisäistämään tämän kokemistavan omansa pohjaksi. Voi sanoa, että lapsen hoivasta vastaavien aikuisten tapa reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin joko tukee tai estää lapsen itsekokemuksen normaalia kehittymistä sen perusteella miten turvatonta tai johdonmukaista ja turvallista aikuisten vaste on.

Aivokuoren oikea puolisko on keskushermoston korkein säätelytoimintojen ohjausyksikkö. Se kehittyy meille limbisen järjestelmän jälkeen, ennen vasenta aivopuoliskoa. Oikea aivopuolisko toimii limbisen järjestelmän apurina toimiessaan keskeisten säätelytoimintojen (aistiärsykkeiden seulominen ja tärkeysjärjestys) ohjauskeskuksena. Oikea puolisko jää toiminnassaan tietoisen ohjaamisemme ulkopuolelle, sillä se käyttää tiedostamattomasti havaintoja ja toimintaa ohjaavia muistijärjestelmiä. Sen toiminnassa korostuvat sanaton viestintä, sanattomat muistot ja kokonaisvaltaisuus, sekä asioiden liittyminen toisiinsa.

Tämä onkin todella mielenkiintoista! OCD operoi minusta usein tiedostumattomalla tasolla. Pakko-oireilu on tietoisen mielen mukaan täysin järjetöntä, mutta silti ihminen jatkaa raatamista OCD-rituaaliensa parissa – vaikka tuntitolkulla – jos henkinen hätä on riittävän kova. Lisäksi keräämme toisistamme ja vuorovaikutustilanteista jatkuvasti informaatiota tiedostamattamme. Esimerkiksi toisen ihmisen tapa liikkua tai hengittää voi toimia triggerinä, puhumattakaan katseesta ja ilmeistä. Olen mestari lukemaan kehonkieltä ja ihmisten ilmeitä, se on ollut minulle elintärkeää ennakointia.

Tästä kaikesta oikeaan aivopuoliskoon piirtyy kokemus itsestämme sen perusteella miten tunteiden jakamiskokemukset ja yhteyden kokemukset tärkeissä pienen lapsen kokemissa vuorovaikutustilanteissa toteutuvat. Oikea aivopuolisko luo myös perustan myöhemmälle, vasemman aivopuoliskon alueella kehittyvälle kielelle sen mukaan miten lapsen ensisijaisen hoitajan ja lapsen välillä toteutuu jaettu kielellinen ymmärrys ja kohtaaminen.

Aivokuoren vasen puolisko on niin sanottu älyllinen aivoalue, jonka toiminta perustuu tietoisen toimintamme ulottuvissa olevaan loogisuuteen ja kielelliseen ilmaisuun. Vasemman aivopuoliskon käytössä on jo sanallinen muisti, kun lapsi osaa jo kertoa näkemistään asioista. Esimerkiksi lapsen miksi-kysymykset kertoo vasemman aivopuoliskon kehittymisestä: vasen aivopuolisko korostaa yksityiskohtia, sanoja, luetteloita, syy-seuraussuhteita ja ajan käsittämistä. Älyllisyys painottaa ilmiöiden eroja, mahdollistaa tiedostamisen ja asioiden merkityksen. Vasen aivopuolisko vastaanottaa liskoaivojen välittämiä reaktioita ja järkeistää niitä kielellisen käsittelykykynsä kautta.

Olen ollut tällainen miksi sitä, miksi tätä, miksi ei -kyselijä lapsena. Sitten kun äitini oli kertonut, esim miksi ei saa tehdä jotain, en tehnyt sitä asiaa enää uudelleen.