Koska elämme sosiaalisessa todellisuudessa, suoritamme jatkuvasti sosiaalista vertailua. On hyvä muistaa, että sosiaalisella vertailulla on pimeä puoli; se saattaa masentaa ja ahdistaa. Älä siis vertaa itseäsi kauniimpiin, hoikempiin, älykkäämpiin, paremmin uralla edenneisiin, koska siitä tulee todella paska fiilis.

Ihmisethän harvoin oikeasti ilahtuvat toisten onnistumisista, yleensä vaan oma onnistuminen on tärkeää. Toisten epäonnistuminen kyllä meitä ilahduttaa!! Tätä ei tietenkään saa, eikä kyllä kannata sanoa ääneen.

Alaspäin suuntautuvan vertaamisen teorian mukaan henkilö, joka kokee negatiivisia tunteita voi parantaa subjektiivista hyvinvointiaan (esim mielialaansa) vertaamalla itseään vähemmän onnekkaisiin. Alaspäin suuntautuva vertaaminen on siis hyvä tapa vähentää koettuja murheita. (Heikkinen 2008)

Elämänohjeita kaltoin kohdelluille (osa 1): Hanki kavereita jotka ovat selvästi hullumpia kuin itse olet. Siten et tunne itseäsi niin oudoksi tai huonoksi. Kaikista parasta on jos löydät kivalla tavalla hullun työyhteisön. Saat olla avoimesti oma neuroottinen itsesi, mutta silti sinun työpanostasi arvostetaan, sinusta pidetään ja ansaitset elantosi. Omista ihmissuhteistani kaikista terveimmät ja mutkattomimmat ovat työympäristössä. Aina sanotaan, että älä rakasta työtäsi, se ei rakasta sinua takaisin. Mutta kun työkavereistaan pitää ja tarvittaessa auttaa heitä, saattaa saada itsekin positiivista huomiota osakseen.

Melkein tuntuu että työyhteisöni tarjoaa minulle sitä mitä vaille jäin lapsena: rakkautta ja rajoja. Tai jos ei nyt rakkautta, niin ainakin väylän tulla nähdyksi, saada hyväksyntää ja yhteisön johon kiinnittyä. Töissä on myös tietyt säännöt, joita pitää noudattaa; sinne pitää mennä tiettyyn aikaan, eikä sieltä voi lähteä miten huvittaa. Siellä kukaan ei huuda sinulle, eikä uhkaa väkivallalla. Siellä pitää käyttäytyä ja kaikilla on selkeät roolit. Jokaisella on oma tehtävänsä.

Lisää elämänohjeita lapsena osumaa ottaneille (osa 2): Lue seiskaa ja iltalehden juoruja. Lisäksi vauva.fi –keskustelupalsta on hyvä paikka, kun kaipaa piristystä sosiaalisen vertailun kautta. Itse olen alkanut seurata myös hömppäjulkkiksia instagramissa. Tänään kävin suihkussa ja tuli ahdistunut olo kaikesta ritualisoimisesta ja omasta rupsahtaneesta peilikuvasta. Luin vartin juoruja, jotta pääsin hetkeksi pakoon omia ajatuksiani ja sain vähän perspektiiviä huoliini. Vartin irtautumisen jälkeen jaksoin pestä vielä hampaat ilman ahdistusta. Mitään hyvinvointiblogeja ei kannata erehtyä lukemaan, niistä tulee vaan kurja olo! Kauniita, hoikkia ihmisiä urheilemassa ja syömässä terveellisesti. Pommin varmasti oma elämä alkaa näyttää nuhruiselta ja kulahtaneelta niitä lukiessa.

Ja vielä tämän postauksen viimeiset elämänohjeet (osa 3): Ota huomioon minätietoisuus ilmiönä. Tietoisuuden suuntaaminen itseen käynnistää automaattisesti vertailun minän ja tavoitteiden välillä. Jos ihminen huomaa kuilun tavoitteiden ja minänsä välillä, siitä seuraa negatiivia tunteita. Tätä vertailuprosessia ei pysty helposti kontrolloimaan tietoisuuden avulla. (Heikkinen 2008) Pyri siis saamaan huomio pois itsestäsi, tee jotain joka saa sinut unohtamaan itsesi. Työ on hyvä pakokeino omista kehämäisistä ajatuksista, sekä myös jokin mieluisa tekeminen.

Unohda meditaatio, mietiskely ja jooga, kaikki sellainen jossa tarkkaillaan itseä. Se ei rentouta, vaan lisää ahdistusta. On myös hyvä ymmärtää, että kun huomio kohdistuu itseen, se tavallaan laukaisee automaattisen sisäisen sättimismekanismin ja sitä motkotusta on lähes mahdotonta katkaista ilman ulkoista ärsykettä. Miettimällä kivoja asioita tai kiitollisuusharjoituksilla se ei katoa. Pitää tehdä jotain intensiivisesti, jotain sellaista jossa unohtaa itsensä.

Lähde: Mira Heikkisen gradu ”Sosiaalisen vertailun yhteys negatiivisiin tunteisiin”
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/79725/gradu02820.pdf?sequence=1&isAllowed=y