OCD ja sen ”sisarukset” ADHD, traumaperäinen stressihäiriö ja psykoottiset häiriöt

Duodecimissä on artikkeli pakko-oireisesta häiriöstä lapsuudessa. Alla oleva kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia artikkelista.

Psykologisesti OCD:n taustatekijöinä pidetään sisäisiä ristiriitoja ja aggressiivisia tunteita, jotka ahdistavuutensa vuoksi pyritään torjumaan pakonomaisten toimintojen ja rituaalien avulla. Ahdistuksen välttelystä seuraa negatiivisen vahvistuksen kierre: pakko-oire helpottaa oloa hetkellisesti mutta estää tunteiden kohtaamisen, jolloin pakko-oireiden tarve kasvaa. Oireisiin liittyy tavallisesti vääriä uskomuksia omien tekojen ja ajatusten vaikutuksista sekä kielteisten tapahtumien todennäköisyyden yliarviointia, täydellisyyden tavoittelua ja tarve varmistua siitä, ettei mitään pahaa tapahdu.

Keskeisin piirre pakko-oireisessa häiriössä ovat toistuvat, kaavamaiset pakkoajatukset ja -toiminnot. Pakkoajatusten tai -toimintojen avulla potilas pyrkii estämään pelkäämänsä vahingollisen asian, johon toiminnoilla ei todellisuudessa voi vaikuttaa. Ne voivat ilmetä myös toistuvina kuvitelmina pelottavista tapahtumista sekä tarpeena toistaa mielessä tiettyjä sanoja, laskutoimituksia, laulunpätkiä tai sananmuunnoksia. Pakkotoiminnot ovat rituaaleja, tarkistamisia ja tekemisiä, jotka liittyvät usein järjestyksenpitoon, siisteyteen ja asioiden varmistelemiseen. Potilas toteaa pakkoajatukset ja -toiminnot tavallisesti hyödyttömiksi tai liioitelluiksi, mutta silti niitä on vaikeaa välttää.

Jopa 75 %:lla OCD:tä potevista esiintyy oheishäiriötä. Tavallisimpia ovat nykimisoireet ja Touretten oireyhtymä, ahdistuneisuushäiriöt, masennus, uhmakkuushäiriö, ADHD, syömishäiriöt ja autismikirjon häiriöt. Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein myös erilaisia unihäiriöitä.

OCD on tavallinen ADHD:n oheishäiriö. Tarkkaamattomuuspainotteinen ADHD voi muistuttaa pakkoajatuspainotteista OCD:tä, mutta ADHD-oireisiin ei kuulu rituaaleja tai ahdistuneisuutta. Myös traumaperäisen stressihäiriön tunnistaminen on tärkeää. Traumaperäisessä stressihäiriössä esiintyy mieleen tunkevia muistikuvia, jotka voivat muistuttaa pakkoajatuksia. Takaumamielikuva liittyy traumaattiseen kokemukseen, vaikka kokemuksen alkuperä on saattanut jo osittain unohtua. Traumasta muistuttavien asioiden välttely tai traumaattinen leikki toistamispakkoineen muistuttaa pakkotoimintoja myös ahdistuksen ja pelon mukanaolon vuoksi.

Psykoottiset häiriöt. Psykoosien ja OCD:n oireet ovat samantyyppisiä ja päällekkäisiä; erityisesti paranoidiset ajatukset voivat muistuttaa läheisesti pakko-oireita (pelko saastuneesta tai myrkytetystä ruoasta). Molemmissa esiintyy outoa käyttäytymistä, epätyypillistä ajatuksenkulkua ja maagista ajattelua. OCD:ssä ajatukset ja toiminnot tunnistetaan yleensä omiksi, tarpeettomiksi ja liioitelluiksi.Pitkäaikainen epäluulo toisia ihmisiä kohtaan (esimerkiksi perusteettomat käsitykset kiusatuksi tulemisesta) liittyneenä poikkeavaan ajatteluun voi viitata psykoottiseen häiriöön.

Minulla ei ole siis vain pakko-oireita, vaan iso KÖNTSÄ kaikenlaisia oireita. Onneksi on lääkkeitä, joista saan hyvän vasteen ja osa persoonallisuudestani on säilynyt kohtuullisen terveenä ja ehjänä. Olen tavallaan kokemusasiantuntija näissä asioissa, mutta pystyn kuitenkin hyvin tarkkaan itsereflektioon, sanoittamaan omia tunteitani ja analysoimaan reaktioitani.

Melkein kuin tarkastelisin itseäni mielenterveyspotilastapauksena, mutta samalla saan tai oikeastaan joudun kokemaan kaikki myös tunnepuolella. Toivottavasti saan käännettyä tämän jotenkin omaksi hyödykseni ja olisi mahtavaa, jos voisin myös auttaa muitakin tällä kombolla.

lähde: https://www.duodecimlehti.fi/duo99245

Hyvinvointi Mieli

Puranko aggressiota pakko-oireisiin?

Nämä alla olevat kursivoidut lainaukset ovat  mielenterveystalo.fi -sivuston AGGRESSION TUNTEEN OMAHOITO-osiosta:

————————–

”Oletko viimeisen puolen vuoden aikana menettänyt malttisi niin, että olet tehnyt jotain, mitä olet katunut jälkikäteen? Entä viimeisen kuukauden tai viikon aikana? Tai tänään?”

No olen! Olen ärtyneenä jumittinut pesemään käsiäni ja hampaitani turhan pitkään, sekä tarkistellut sähkölaitteet kymmeniä kertoja!

—————————

”Omahoito-ohjelma auttaa sinua tutustumaan itseesi ja tapaasi toimia aggression ja muiden hankalien tunteiden kanssa. Omat ajatuksesi ja käsityksesi ratkaisevat lopulta sen, mitä teet silloin, kun tunteet yrittävät ottaa ylivallan.”

Ok, selvä! Mutta hetkinen hei! Miksi minulla on pakko-oireita, jos ne voi kerran poistaa vain muuttamalla ajatuksiani ja käsityksiäni?

—————————–

”Aggressio on tunne.  Sen taustalla tai samaan aikaan voi olla muita tunteita: vihaa, suuttumusta, raivoa, ahdistusta, kateutta, uhoa, kostonhimoa, voitontahtoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, toivottomuutta tai häpeää. Nämä voivat antaa voimaa tai joskus voimakas tunne saattaa myös lamaannuttaa. Kaikki tunteet ovat aitoja ja sallittuja: ei ole olemassa sen enempää väärää tai huonoa kuin yksinomaan oikeaakaan tunnetta. Haastavista tunteista huolimatta pitäisi pystyä toimimaan niin, ettei mitään tuhoavaa ja peruuttamatonta tapahtuisi.”

”Kaikki ihmiset hermostuvat joskus niin, etteivät hallitse itseään. Kun kaikki on hyvin, osaamme hallita tunteitamme ja ymmärtää niiden vaikutuksia tekoihimme. Kun tapahtuu jotain äkillistä ja yllättävää tai kun väsymys, stressi tai hankalat asiat kaatuvat päälle, saatamme joutua sellaiseen tunnekuohuun, ettemme osaa tehdä järkeviä päätöksiä.”

Kun en osaa muuten auttaa itseäni, niin pesen käsiäni. En siis osaa käsitellä tunnekuohujani? Tai oikeastaan sisäiset ristiriidat ovat haasteellisimpia itselleni.

—————————-

”Kun jostakin syystä aggressio tai muu hankala tunne herää, on kuin olisi pakko tehdä jotakin. Jotkut älyllistävät tunteensa ja selittävät itselle sen syitä. Se on hyvä tapa purkaa aggressiota. Koska myös kehossa tapahtuu monenlaista, fyysiset reaktiot saattavat tuntua levottomuutena, ahdistuneisuutena tai sietämättömänä toiminnan tarpeena.”

Pakko tehdä jotakin! Siinä se on! Puranko siis aggressioita pakko-oireilemalla?

—————————-

”Aggression tunne saa kehossa aikaan reaktioita: verenpaine nousee, sydämen syke nopeutuu, kädet alkavat hikoilla ja lihakset jäykistyvät. Kehoon alkaa virrata sellaisia hormoneja, jotka saavat olemaan varuillaan. Aivot varautuvat ’taistele tai pakene’-tilaan. Tässä tilassa unohtaa kaiken epäoleellisen ja keskittyy vain sen hetken asiaan. Tulee pakottava tarve toimia, mikä on tarpeen silloin, kun joku uhkaa henkeä tai turvallisuutta tai kun itseä tai toista pitää puolustaa ja suojella.”

Kyllä! Siltä se tosiaan tuntuu, kun joutuu ahdistavan pakko-oireilun valtaan.Tuntuu että jokin todella uhkaa turvallisuuttani ja itseään pitää suojella – keinolla millä hyvänsä!

—————————-

”Usein aggressiota pidetään vain pahana. Kuitenkin ilman aggressiota ihminen olisi kyvytön toteuttamaan tahtoaan. Aggression tunne koulii vahvaksi ja itsenäiseksi ja antaa ihmiselle energiaa toimia sellaisten asioiden puolesta, joita itse ja omaksi koettu yhteisö arvostavat. Se antaa ihmiselle uskoa itseen, uskallusta pitää puoliaan ja puolustaa arvojaan määrätietoisen jämäkästi käyttämättä silti tuhoavia tai peruuttamattomia ratkaisuja. Aggressio on tarpeellinen esimerkiksi silloin, kun halutaan muuttaa jotakin, joka tuntuu pahalta tai väärältä. Näin aggressio on myös muutosvoimaa ja -energiaa.”

Ilman aggressiota ihmisestä tulee läheisriippuvainen rukkanen, joka yrittää epätoivoisesti mielistellä kaikkia. Omista asioista on mahdotonta päättää. Muiden tarpeet ja toiveet sanelevat lähärin elämää. Ilman aggressiota ihmisestä tulee myös helposti rajaton, hän ei ymmärrä mihin loppuu oma minuus, eikä hahmota muidenkaan henkilökohtaisia rajoja. Eikä hän tosiaan ei pysty pitämään omia puoliaan.

Palaan läheisriippuvaisuuteen myöhemmin.

————————–

”Itseen kohdistuvan aggression taustalla on monesti jonkinasteinen masennus. Masennusta aiheuttaa aggression puuttuminen tai tukahduttaminen (jos perheessä ei esimerkiksi saa osoittaa mieltään millään tavalla). Tällöin omaa aggressiotaan ei saa tervehdyttäväksi käyttövoimakseen. Kun aggression rakentavilla keinoilla ja positiivisella voimalla ei kykene muuttamaan oloaan tai ympäristöään paremmaksi, voimat hiipuvat ja on vaikeampi löytää käyttöönsä toimivia keinoja parantaa huonoa oloaan.”

Pakko-oireilla olen yrittänyt tukahduttaa siis aggressiotani, kun minun tarpeitani ja toiveitani ei ole otettu huomioon? Ärtymyksen ja erityisesti pettymyksen osoittaminen on ollut kiellettyä lapsuuden kodissani, eikä nykyinen puolisonikaan osaa käsitellä vihan ilmaisujani ja jos olen pettynyt häneen, hän saattaa puolustautua raivostumalla.

——————————

”Aina ei ole mahdollista poistua tai lähteä purkamaan aggressiotaan esimerkiksi fyysiseen ponnisteluun. Tällöin on hyvä siirtää ajatukset ärsytyksestä johonkin sellaiseen tekemiseen, mikä vaatii keskittymistä. Näin saa lisäaikaa ja kehon reaktiot hieman heikkenevät. Lähes joka tilanteeseen löytyy jokin ketään haittaamaton toiminnan tapa. Kehon aistimukset ja tuntemukset vievät ajatuksen pois ärsyttävästä tunteesta.”

Pakko-oireet vaativat sääntöjen takia tiukkaa keskittymistä! Mikään ei saa mennä väärin, muuten rituaali ei toimi! Periaatteessa ne eivät haittaa ketään, mutta oman elämänsä niillä voi pilata, jos niistä tulee kokopäivähommia.

epavakaa_img_1.pngYllä oiva kuvio.

Pakko-oireilu tapahtuu tunnemielen ollessa ohjaksissa. Siksi sitä on niin vaikea keskeyttää. Päättelykyky on heikkoa ja logiikka sumenee. Järkevä mielen viesti ”nyt riittää se helvetin lotraaminen, kätesi ovat olleet jo viisi minuuttia sitten riittävän puhtaat” ei pääse tietoisuuteen. Eihän niissä rituaaleissa ja säännöissä ole oikeasti mitään järkeä, pelkkiä tunnemielen taikatemppuja, joilla tavoitellaan fiktiivistä turvallisuuden tunnetta.

Lähde:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/aggression_tunteen_omahoito/Pages/default.aspx

Hyvinvointi Mieli Terveys