Kolhut saavat näkyä
Rakastan vanhoja tavaroita: isovanhemmilta perittyjä kaappeja ja roskalavalta löydettyjä vintage-nojatuoleja, kaikkea elämää nähnyttä, vuosia tai jopa vuosikymmeniä käytössä kestänyttä. Kierrätyssisustus ja vintagelöydöt herättävät usein ihailua, mutta vähintään yhtä usein kuulen jatkokysymyksen: Tosi kiva, mutta aika kulunut. Aiotko hioa ja maalata sen?
En aio. Olen usein miettinyt, että minulla ei ole minkäänlaista sisustusfilosofiaa — koska uskon, että kodin sisustaminen kierrätystavaroilla on mahdollista sataprosenttisesti, mitään kotonani ei ole suunniteltu niin, että tavarat sopisivat erityisen hyvin yhteen. Mutta ympärilleni katsellessani tajuan, että sen lisäksi, etten tahdo ostaa mitään uutena, en myöskään tahdo häivyttää vanhan tavaran ikää. Ja että oikeastaan se on sisustusfilosofiani: kolhut, kuhmut ja kulumat saavat näkyä.
Rakastan näitä elämää nähneitä pintoja! Kaikki ei aina ole maailman käytännöllisintä — vanhassa nojatuolissa on istuimen keskellä kuoppa, tiikkipöytä naarmuuntuu helposti, kolhuiset lautaset halkeilevat aina toisinaan ja senkin päällä on edellisten sukupolvien kukkaruukkujen jättämiä vesijälkiä. Mutta kierrätyssisustus istuu sekä arvomaailmaani että kauneuskäsitykseeni niin täydellisesti, että uuteenkaan en vaihtaisi. Juhlistetaan kolhuja! Ne ovat merkki siitä, että esine on tehty kestämään.
Kiinnostaako second hand -sisustus? Lue myös nämä:
Parhaat Tori-löydöt — ja näin teet niitä itse
*