3 lukuvinkkiä kesäksi

Kesän tärkein kysymys on taas edessä: mitä lomalla kannattaa lukea? Koska kesälomalukemiston tarkoitus ei tietenkään ole aiheuttaa stressiä, tavoitteita ei pidä asettaa liian korkealle. Kirjoitin jo viime vuonna siitä, kuinka koota täydellinen lukulista lomalle, ja yksinkertaiseen listaan tykästyneenä ajattelin tänäkin vuonna koota kesän kirjasuositukset vain kolmen kategorian kautta.

Omat kesälomakirjakategoriani tänä vuonna ovat seuraavat: rodullistetun kirjailijan kirjoittama klassikko, tietokirja itselle tärkeästä aiheesta sekä (villi kortti!) vähintään yksi runokirja.

Toni Morrison, Keltainen kirjastosomea käsittelevä tietokirjarunokirjasuosituksia

1. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama klassikko

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut aloittavani Toni Morrison -projektin ja lukevani mahdollisimman suuren osan Morrisonin tuotannosta läpi. Kesäloma on mainio hetki polkaista homma käyntiin, ja suunnitelmissani on aloittaa lukupiirini seuraavaksi kirjaksi valitusta Luoja lasta auttakoon -teoksesta.

Nyt on myös erityisen hyvä hetki tutustua Morrisoniin, sillä syksyllä ilmestyy suomennos esseekokoelmasta, jossa Morrison käsittelee toiseutta ja toiseuttamista kirjallisuuden ja erityisesti oman tuotantonsa kautta, ja siitä saa varmasti enemmän irti, jos edes osa teoksista on tuttuja.

Lisää aiheeseen sopivia kirjavinkkejä: 11 kirjaa rodullistetuilta kirjailijoilta

2. Tietokirja itselle tärkeästä aiheesta

Tietotekniikan, internetin ja erityisesti sosiaalisen median vaikutus elämäämme on aihe, joka kiinnostaa minua valtavasti. Pohdin sitä paljon viime vuonna, kun mietin olisinko onnellisempi ilman somea ja kokeilin muun muassa  viikon somepaaston. Sittemmin olen taas lipsunut asian suhteen siinä määrin, että nyt on tullut aika pohtia suhdettani someen ihan kunnolla. Ja mikäpä parempi tapa pohtia asiaa kuin lukea sitä käsittelevää kirjallisuutta!

Kesän lukulistalleni pääsikin siis Adam Alterin paljon kehuttu Irresistible — Why you are addicted to technology and how to set yourself free. Sen lisäksi ajattelin myös lukea Jaron Lanierin kerrassaan ytimekkäästi nimetyn 10 syytä tuhota sometilit nyt -kirjan. Matthew Crawfordin The world beyond your head — How to flourish in an age of distraction puolestaan käsittelee erityisesti sitä, miten keskittymiskyvyn heikkeneminen vaikuttaa paitsi ihmisen henkilökohtaiseen elämään mutta myös maailmaan laajemmin, ja sekin tuntuu aiheelta, josta olisi hyvä tietää enemmän.

Lisää aiheeseen sopivia kirjavinkkejä: 6 kiinnostavaa tietokirjaa ympäristöstä, ruoasta, eläimistä ja elämästä

3. Runoja

Runot vaativat tietynlaisen mielentilan, jotta niihin pääsee uppoamaan kunnolla. Ja vaikka rakastin runoja nuorempana ja luin niitä paljon, nykyään löydän tieni tuohon mielentilaan lähinnä vasta vähintään kaksi viikkoa lomailtuani. Kesäloma on siis mainio hetki elvyttää runorakkaus uudelleen! Runoihin kannattaa tarttua myös silloin, jos kokonainen proosateos tuntuu liian raskaalta työmaalta.

Tänä kesänä ajattelin tutustua ainakin Argonautit-kirjasta paremmin tunnetun Maggie Nelsonin runouteen sekä feministirunoilija Andrea Gibsobiin. Lisäksi suunnitelmissani on kaivaa klassikkohyllystäni uudelleen lukuun myös ainakin pikkuisen Pablo Nerudaa sekä ehdottomasti Edith Södegrania. Ja saatanpa myös heittäytyä kerrassaan villiksi ja vain valita kirjaston runohyllystä jonkin satunnaisen, täysin tuntemattoman teoksen, vaikka vain kannen tai kiinnostavan nimen perusteella! Sillä kenties paras tapa perehtyä runouteen on samanlainen kuin paras kesälomamoodi: vähän villi, holtiton ja heittäytyvä.

Lisää vinkkejä: Jos lukeminen tuntuu hankalalta, suosittelemme alkuunpääsemiseksi runojen lisäksi näitä postauksia: Aion opetella lukemaan uudelleen ja  Lukeminen on mindfulnessin muoto.

 

Mitä teidän lukulistaltanne löytyy? Laittakaa kesän kirjasuositukset jakoon kommenteissa!

 

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kulttuuri Kirjat Runot, novellit ja kirjoittaminen Suosittelen

Onko kestävistä vaatteista tehty sukupuolikysymys?

Aina silloin tällöin käyn kumppanini kanssa pienessä helsinkiläisessä miestenvaateliikkeessä. Ihailen joka kerta hyllyillä olevien vaatteiden laatua: skotlantilaisia villapaitoja, italialaisia nahkakenkiä ja englantilaisia sukkia. Sanomattakin on selvää, ettei liikkeessä ole varaa vierailla usein, mutta joka kerta olen vaikuttunut pieteetistä, jolla hommaan suhtaudutaan. Samalla joka kerta ajattelen, että olisipa tällaista naisillekin.

Kuva: Eero Makkonen/Helsingin kaupunginmuseo

Siltäkin varalta, että ruokin ummehtuneita stereotypioita, laadukkaiden ja yksinkertaisten perusvaatteiden tarjonta on mielestäni edelleen sukupuolittunutta. Niin sanottu pikamuotiteollisuus on pitkälti suunnattu ja markkinoitu juuri naisille. Samalla vaatteita valmistavat kehitysmaissa erityisesti naiset. Toisin sanoen naisille kaupataan halvalla toisten naisten huonoissa oloissa tekemiä huonolaatuisia vaatteita.

Vaikka monella tapaa pukeutumisemme on muuttunut sekä sukupuolineutraalimmaksi että käytännöllisemmäksi, monet sukupuoleen liittyvät oletukset pitävät yhä pintansa. Naiseuteen liitettyjen oletusten ja ihanteiden sekä (pika)muodin välinen suhde onkin monisyinen. Naisten ulkonäköön esimerkiksi työelämässä kohdistetaan yhä miehiä enemmän odotuksia, joihin vastaamatta jättämisellä voi olla urakehityksen kannalta kielteisiä vaikutuksia. Samaan aikaan naiset kuitenkin myös tienaavat vähemmän – vähemmällä rahalla on toisin sanoen tehtävä enemmän.

Kuva: Eeva Rista/Helsingin kaupunginmuseo

Vaatteiden materiaalit eivät nekään ole vapaita sukupuoleen liittyvistä ihanteista. Naisten vaatteet ovat usein tyköistuvia, jolloin mukana on elastaania ja muita kankaan laatua heikentäviä kuituja (kuinka usein esimerkiksi löydätte naisten farkkuja, jotka ovat ihan pelkkää puuvillaa?). Naisellisiksi mielletyt herkät silkit, viskoosit ja kirjailut kestävät nekin huonosti käyttöä. Maskuliiniseksi miellettyyn pukeutumiseen sen sijaan liitetään funktionaalisuus, käytännöllisyys ja kestävyys. Vaatteissa toistuvat ajattomat mallit ja neutraalit värit – siis sellaiset tekijät, jotka tekevät vaatteista pitkäikäisiä.

Sukupuoliroolit rajoittavat miehiä monella tapaa naisia enemmän ja kaikki pukeutumiseen liittyvät sukupuoliroolit olisi syytä viskata romukoppaan. Silti toisinaan turhaudun siihen, että naisille yhä edelleen myydään usein laadun ja eettisyydenkin varjolla huonosti kulutusta kestäviä ja vain juuri tässä hetkessä kivalta näyttäviä vaatteita. Paidassa on aina oltava jokin ‘jännittävä’ leikkaus, ohut tai kuivapestävä materiaali tai ärhäkkä väri. Yksinkertainen ja kestävä ei riitä, sillä oletus on, että vaatetta ei käytetä pitkään. Hinta-laatu-suhteen peräänkuuluttamisen voi naistenvaateosastolla autuaasti unohtaa.

Eeva Rista/Helsingin kaupunginmuseo

Pitkäikäinen pukeutuminen ei kuitenkaan ole mikään hattutemppu. Haluaisin voida pestä vaatteeni koneessa, käyttää niitä pitkään ja mennä takuuseen niiden eettisyydestä. Niissä on voitava pyöräillä, juosta bussiin ja makoilla rantakivillä. Usein se, mitä minulle kuluttajana tarjotaan, on kuitenkin kaikkea muuta. Tämä pätee niin eettisinä kuin epäeettisinäkin pidettyihin brändeihin.

Oma havaintoni on toki henkilökohtainen, mutta olen törmännyt usein ‘ei oohon’ yrittäessäni löytää laadukkaita perusvaatteita. Joskus teen ostokseni miesten valikoimasta, mutta ne miesten mitoitus harvoin istuu naiselle. Olisikin hauska kuulla teidän ajatuksianne vaatteiden laadun ja ‘ajattoman tyylin’ sukupuolittuneisuudesta. Myydäänkö naisille yhä miehiä useammin sutta ja sekundaa?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muoti Vastuullisuus