Kesän loppu on puutarhurin kannalta ihanaa aikaa, silloinkin kun puutarha on varsin pieni. Snadissa kaupunkipihassakin voi nimittäin hyötyviljellä kaikenlaista, ja elokuussa sadonkorjuu alkaa toden teolla: eilen keräsin pihalta kesäkurpitsaa ja kurkkua, tomaattia ja salaattia, basilikaa, raparperia ja retiisiä sekä karviaismarjoja ja kirsikoita. Saatuani sadon sisään makasin riippumatossa omenapuun alla ja mietin, miten ihmeellistä tämäkin on: asua pääkaupungissa ja kasvattaa ruokaa omalla pihalla. Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut sitä mahdolliseksi.

Ajattelin pitkään, että omalta pihalta voi saada satoa vain jos asuu maaseudulla. Lisäksi luulin, etten osaa pitää hengissä edes viherkasveja, vihanneksista puhumattakaan. Mutta nykyään syön kesäkurpitsoita, jotka kasvatan pihan perällä olevasta kompostista saamassani mullassa. Ja vieläpä kymmenen minuutin junamatkan päässä Helsingin keskustasta.

Mikään ei tietenkään ole täydellistä: olen puutarhurina edelleen hyvin malttamaton, en jaksa opiskella aihetta tarpeeksi ja teen jatkuvasti hölmöjä virheitä. Minulla ei myöskään ole tilaa kauniille kasvihuoneelle enkä voi tehdä takapihalleni perunapeltoa. Lisäksi aika on rajallista, jaksaminen samoin, ja usein kitkemättömällä kasvimaallani rehottaa niin suuria rikkaruohoja, että niistä pitäisi saada jonkinlaisia palkintoja.

Mutta siinä riippumatossa makoillessani (ja vältellessäni sitä hetkeä, jolloin on ryhdyttävä paloittelemaan kesäkurpitsaa pakastamista varten ja keittämään marjoista hilloa) mietin, että kaiken kaikkiaanhan tässä menee varsin hyvin. Ja että  oikeastaan moni hyötyviljelyyn pätevä asia pätee myös muuhun elämään.

Niin kuin esimerkiksi unelmoimisen ja tekemisen mittakaava. Haluan vielä joskus asua maalla ja viljellä enemmän ja paremmin – mutta juuri nyt elän kaupungissa ja juuri nyt minulla on käytössäni tämä tietty määrä aikaa ja energiaa. Niinpä minun kannattaa skaalata haaveeni siihen kokoluokkaan, joka on tällä hetkellä mahdollinen.

Kuten tämä pieni kaupunkipuutarhani vuosi vuodelta sadonkorjuun aikaan todistaa, myös vähän vähemmän ihanteellisissa olosuhteissa on mahdollista tehdä paljon. Unelmista on olemassa eri kokoisia versioita, ja että usein ne pienemmätkin ovat oikein kelvollisia.

*

Jos puutarhanhoito kiinnostaa, lue myös nämä:

Kasvatan kesäkurpitsoja ja kärsivällisyyttä

Kaupan ruukkusalaatin uusi elämä